Suhde ahdistaa
Olen vuoden seurustellut itseäni 4 vuotta nuoremman miehen kanssa. Mies on ihana, kiltti ja luotettavat, mutta...
Hän on lähes koko ikänsä asunut yksin ja seurustellut kyllä satunnaisesti vuoden- pari. Hänellä on totaalisesti oma elämä ja tuntuu, että nyt olen jäänyt kakkoseksi hänen omalle elämälleen. On talon rakennus, työt ja harrastukset ja kaverit.
Sitten jos näiltä kerkee, niin näemme.
Kärsin tästä aika ajoin valtavasti. Tuntuu että koko suhde pyörii hänen ehdoillaan. Tunnen itseni arvottomaksi. Silti kun hän tulee niin en saa suutani auki, viimeksi kun sen aukaisin, suhde melkein loppui siihen ja olin tosi ahdistunut.
Hän on sanonut vaan, että nyt on näin kun on tämä rakennusprojekti, niin aikaa ei liiemmin ole. Jotenkin vain tuntuu, että jos hän haluaisi niin sitä järjestyisi, muttei hän ehkä halua..muttei halua silti erotakkaan.
Tuntuu pahalta. Kyseessä on hyvä ja fiksu mies, en haluaisi menettää häntä, mutta toisaalta en kyllä haluaisi olla kynnysmattokaan... Mitä tehdä?
Kommentit (2)
Ei kun rakennustarvikkeet taivasalle märäntymään ja urakat kusemaan, koska keskenkasvuinen neiti haluaa huomion kohdistuvan vain ja ainoastaan itseensä. Muutaman vuoden päästä sä märisisit miten asuu edelleen vuokralla äitinsä kaksiossa eikä mitään ole saanut aikaiseksi, ei edes sitä taloa.
Pitää sopia etukäteen monia asioita ja tehdä ja tehdä, että voi taas joku tehdä jotain seuraavaa vaihetta. Kyllä se heinäkuuksi helpottaa, kun jotkut alkaa lomailla, luulisin.