Kristityt, miksi hyväksytte avioeron ja uudelleen avioitumisen, mutta ette homoliittoja?
Kommentit (20)
+ vapaiden suuntien kristityt. Luulen, että aika moni voi vastata.
Miksi me kaikki ihmiset emme yleensä ottaen ajattele samanlailla ja ole täydellisiä.
Minun käsitykseni kristinuskosta ja Jumalasta on nimenomaan tuo kaikkien hyväksyminen ja jokaisen ihmisarvo. Raamatussa puhutaan myös tuomitsemisesta. Se kuuluu Jumalalle, ei kanssaihmisille. Käsitykseni mukaan ei ole ollenkaan kristinuskon oppien mukaista lähteä "julistamaan", mitkä asiat tai ketkä ihmiset Jumala hyväksyy tai tuomitsee. Meillä maan päällä elävistä kellään ei ole siitä tietääkseni tosiasiallista tietoa.
Mutta vastaukseksi kysymykseen voisin arvella, että siksi, koska Raamattu on niin mukava kirja, että sitä voi tulkita niin monin tavoin. Ikään kuin Niksi-Pirkasta valitsisi itselleen sopivat niksit, voi Raamatusta valita kohdat, mistä pitää tiukasti kiinni ja mitkä taas ovat aikaansidonnaisia asioita.
Ja näitä samoja pohdiskelen usein puhuttaessa naispappeudesta yms yms yms... Miksi me (jopa kristityt :) ) haluamme tuomita toisemme tai saada itsellemme hyvitystä...
Tämä kysymys on siis niille kristityille, jotka pitävät itseään uskovaisina. Ei niille, joille uskonto merkitsee joulukirkkoa kerran vuodessa.
Ja perustelkaa näkemyksenne myös. :)
kyllä avioero ja uusi heteroliitto on hyväksyttävämpää, kuin 2 homoa pökkimässä toisiaan persuksiin....
Erota voi jos puoliso pettää. Uudelleen ei kuitenkaan saa avioitua kumpainenkaan, yhteen voi palata tai sitten kumpikin jatkaa tahoillaan naimattomana.
Samoin homouden harjoittaminen (ei siis taipumus) ei ole oikein.
Molemmat perustelen Raamatun sanalla, ja nämä näkemykset ovat linjassa kristillisen avioliittoideaalin kanssa: avioliitto on miehen ja naisen välinen asia, on vain yksi avioliitto kullekin ja seksi kuuluu avioliittoon. Tämän ideaalin esikuvana on Jeesuksen ja seurakunnan "avioliitto" ja luomisjärjestys.
En tiedä, miksi tätä opetusta vesitetään uskovien keskuudessa.
ja puolisosi olisi pettänyt sinua ollessasi 19 v ja olisitte eronneet, niin täysin hyvilläkö mielin olisit elänyt loppuelämäsi sinkkuna?
Sallinet epäillä...
t. ei ap
Kirkkomme ei hyväksy kumpaakaan. Ts. ei homoa eikä myöskään eronutta vihitä kirkossa. Mielestäni tämä on ihan hyvä linja, jos kirkon oppien mukaan halutaan menetellä. Ei mitään kompromisseja. Itse en henkilökohtaisesti vastusta homojen liittoja, mutta kunnioitan kirkon kantaa; sekä kirkko että minä ajattelemme joistakin asioista eri lailla, mutta sekin asia on ihan ok. Minä kysyn nyt vuorostani, että miksi homojen niin välttämättä on päästävä kirkossa naimisiin? Tai jo eronneiden? Siis tarkoitan, että hehän jo elämäntavallaan rikkovat oman kirkkonsa arvoja, joten miksi he enää edes haluavat ko. kirkon hyväksynnän suhteelleen? En ymmärrä.
mieheksi ja naiseksi parisuhteeseen, jos olisi ollut tarkoitus että kaikki käy olisi Luoja luonut usemman parimallin ja jokainen olisi voinut valita siitä itselleen sopivimman.
Raamattu tuomitsee miehimykset=homot joten ei niitä liittoja kristittynä itseään pitävä voi hyväksyä. Saastaista ja iljettävää Herran silmissä.
Kaiken ymmärtävä ja hyväksyvä uskonto ei voi olla oikea ja Raamatun sanan mukainen.
ja puolisosi olisi pettänyt sinua ollessasi 19 v ja olisitte eronneet, niin täysin hyvilläkö mielin olisit elänyt loppuelämäsi sinkkuna?
En tietenkään olisi hyvillä mielin, avioerot ovat langenneen maailman ilmiö, jollaista ei alun perin tarkoitteu olevaksi, kuten ei mitään muutakaan syntiä.
Uskovan ihmisen ensisijainen tavoite ei muutenkaan ole maksimoitu onnellisuus maan päällä, vaan taivaassa. Tosin, jos uskova pari tässä ajassa elää Jumalan ohjeiden mukaan, niin lopputulos ei voi olla kuin onnellinen.
teidän ideologianne on? "Jeesus antaa synnit anteeksi, Jeesus voi muuttaa homon" jne. Itse Aslan ry:kin myöntää, etteivät läheskään kaikki homot todellakaan muutu heteroiksi, tai he korkeintaan liukuvat jossain määrin heterouden suuntaan.
Itsekin uskon homouden johtuvan _pääasiassa_ ihmisen rikkinäisyydestä, mutta sitä en ymmärrä, että rikkinäistä ihmistä rangaistaan sanelemalla hänelle, mitä hän saa tehdä ja mitä ei tai millainen hänen pitäisi olla. Kuka meistä muka on täysin eheä? Ei kukaan! Meillä rikkinäisillä heteroilla vain on se etuoikeus, että saamme mennä naimisiin "kaikkine vikoinemme" ja olla niin maan perusteellisesti Jumalan tahdossa.
t. ap:tä täysin ymmärtävä uskovainen hetero
Pidän itteäni uskovaisena, ja opetan sitä lapsillenikin. En silti vastusta homoliitoja. Miksi pitäisi vastustaa? ei kaikki kristityt ole samaa maata joka asiassa.
jos minä olisin homo, niin en voisi hyvällä omalla tunnolla sitä homouttani harjoittaa.
Jos mieheni jättäisi minut, en voisi avioitua uudelleen ilman että samalla luopuisin uskostani.
Omat tutut homoseksuaalit, niin miehet kuin naisetkin, eivät ole mitenkään epäeheitä, vaan sanovat miltei järjestään olleensä homoja ja tietoisia siitä ihan pienestä pitäen.
Mutta minä lähden siitä, että Jumalala on oikeus sanoa luoduilleen, kuinka pitää elää. Jos on hetero, voi mennä naimisiin jos löytyy sopiva puoliso. Jos ei löydy, elää sitten sinkkuna. Homoillahan tämä on ikään kuin edeltä määrätty, mutta onpa tuttavapiirissä muutama "ikineitsytkin", kun sitä oikeaa miestä ei ole tullut vastaan. Sama juttu lasten saannissa: heteropari voi niitä yrittää ja toivoa, saavat jos Herra suo. Jos ei suo, niin sitten täytyy elää niistä lähtökohdista sillä sekin tulee Isän kädestä.
Kovasti olen ihmetellyt homoliitto- ja homoadoptiokeskustelua. Siis eihän lapsen saaminen ole mikään ihmisoikeus. Lapset ovat lahoja, joita annettaan kenelle annetaan. Minulle, avioliitossa elävälle heterouskovalle niitä ei ole annetttu vaikka kuinka on toivottu, yritetty ja rukoiltu. Nyt ollaan siinä pisteessä, että minun on myönnettävä, että tätä asiaa täytyy alkaa hyväksyä, niin mahdottomalta kuin ajatus tuntuukin.
Lapset ovat lahoja, joita annettaan kenelle annetaan. Minulle, avioliitossa elävälle heterouskovalle niitä ei ole annetttu vaikka kuinka on toivottu, yritetty ja rukoiltu. Nyt ollaan siinä pisteessä, että minun on myönnettävä, että tätä asiaa täytyy alkaa hyväksyä, niin mahdottomalta kuin ajatus tuntuukin.
Ystävyydellä, lapsettomushoidot hyväksyvä uskova
niin ja raamatun mukaanhan mies on perheen pää, jota vaimo totelkoot?
miksi tuo tulkintasi siitä olisi ainoa oikea?
niin ja raamatun mukaanhan mies on perheen pää, jota vaimo totelkoot?
Ja sitten vielä, missä tilanteissa tulkintasi pätee ja sovelletaanko sitä koskaan?
Terveisin se katolinen
Ja joitain olemme käyttäneetkin. Nyt jäljellä olisi enää IVF/ICSI-hoidot, ja ne menevät meidän kummankin omantunnon yli emmekä niitä aloita. Niitä siis emme hyväksy _omalla kohdallamme_ mutta muiden kohdalla kyllä, jos pari siihen ratkaisuun päätyy.
Etkö hyväksy lapsettomuushoitoja?
Ystävyydellä, lapsettomushoidot hyväksyvä uskova
Esfesolaiskirjeen 5 luvusta:
vaimot ja aviomiehet
21 Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen.
22 Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon,
23 sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja.
24 Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta
26 pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla
27 voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä.
28 Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.
29 Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa,
30 omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme.
31 "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
32 Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
33 Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään
Kysynpä täälläkin, kun elämänkatsomuspuolella ei vastauksia heru. :)
Eli ihmettelen seuraavaa: Minun ystäväpiirini uskovaiset ajattelevat niin, että
avioero painavasta syystä voi olla oikeutettu, ja että uudestaankin voi mennä naimisiin, jos löytää uuden ja hyvän kumppanin. Homoliittoihin he taas suhtautuvat täysin torjuvasti. Minusta tämä on outoa, koska ei Raamattu kiellä homoliittoja sen painavammin kuin uudelleen avioitumistakaan.
Miksi avioeroasiassa on ruvettu joustamaan? Luuletteko, että homoliittoasiassakin ruvetaan? Eikö Raamatusta pitäisi ottaa kaikki tai ei mitään?
Nyt uskovaiset vastustavat homoliittoja niin painokkaasti minusta siksi, että asia on kohtuullisen uusi, vieras ja pelottavakin monille. Näissä kysymyksissä unohdetaan usein ilmiöiden takana oleva elävä, tunteva ihminen. Kun asia ei kosketa itseä, on helppo pitää kiinni omista, vankkumattomista mielipiteistään. Mikäs onnellisessa heterosuhteessa elävän on tuomitessa eronneet tai homot. Olen varma, että monella muuttuisi ääni kellossa, jos jompi kumpi asia kolahtaisi omalle kohdalle.
Olen erityisesti homouskysymystä pohtinut hyvän ystäväni kanssa. Hän on uskovainen homo, ja elää jatkuvassa ristipaineessa itsensä ja seurakunnan välillä. Niin kauniisti kuin seurakunnassa julistetaankin Jeesuksen hyväksyvän kaikenlaiset ihmiset, niin hyväksyminen loppuu siihen, kun ihminen ei haluakaan väkisin muuttua joksikin, mitä ei ole. Eli kelpaat Jeesukselle täysin armosta ilman tekoja, kunhan teet parannuksen homoudestasi (onnistui tai ei) ja tyydyt elämään loppuelämäsi ilman oikeutta parisuhteeseen.
Toivoisin tästä aiheesta asiallista keskustelua! En tarkoita hyökätä ketään vastaan, vaan kysyn ihan ystävyydellä rehellisiä vastauksia odottaen.