Luopuako elämäntyöstä lapsen takia?
Pidämme maalaistaloa viidennessä sukupolvessa. Meillä on lehmiä ja lampaita (elinkeino), kaksi hevosta, kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Viljelemme lisäksi maata. Kaksivuotias lapseni on oireillut pitkään (esim. jatkuva nuha, hengitysoireita). Kävimme allergiatesteissä ja lapsi todettiin allergiseksi hevosille, koirille ja kissoille. Todennäköisimmin on allerginen myös lehmille ja lampaille. Lapsi on nyt hoidossa äidilläni, ettei allergia pahene. En tiedä mitä teemme. Minua tarvitaan päivittäin tilalla ja tarttuuhan eläinten pöly minuunkin. Onko kenelläkään kokemuksia? Päätöksiä pitäisi tehdä pian..
Kommentit (81)
Ei voi ilmeisesti antaa pois jos ne ovat appivanhempien. Eli en lähtisi vaatimaan, että anopin pitää luopua lemmikeistä. Ongelma on varmaan helposti ratkaistu kun et päästä appivanhempien koiria ja kissoja ovesta sisään vaikka odottaisivat ovella.
Jos voi luottaa ylipäätänsä.
Aloittaisin siedätyshoidot ja testaisin myös, tuleeko oiretta heinistä, siitepöyistä, nurmikasveista.
Vaikea tilanne.
Äitini on asunut maatalossa lapsena ja oli pahasti allerginen suunnilleen kaikelle. Nyt 60-vuotiaana ei saa oireita koiristani, kun vierailemme hänen luonaan. Eli pitkän ajan kuluttua allergiat voivat vähentyä, jopa kadota. Mikä se aikaväli on ap:n lapsen tapauksessa, on eri juttu.
Mikä on ap:n ja miehensä koulutus? Onko mikään muu elinkeino mahdollinen? Olisiko mahdollista palkata tilalle työntekijä?
Ei kyllä meinattu itsekään uskoa, mutta niin se vain on. Tähän asti todetuista elukkaoireista pahimmat tulevat kissasta, lehmä on kakkosena ja koira kolmas. Ja ne oireet ovat pahoja, eikä lapsen hierominen oireita aiheuttavaan eläimeen ole siedätystä. Allergian kanssa pitää oikeasti miettiä mitä tekee ja miten, täysiverinen allergia oireineen kun on jotain aivan muuta kuin lievä yliherkkyys. Tuolle meidän allergikolle tuli juuri uusi hammas, eikä osattu yhdistää "normaalia" kitinää, itkua, huutoa ja kräninää hampaaseen, vaan luultiin että on taas kyse uuden ruoka-aineen sopimattomuudesta. Että ihan pienistä oireista ei ole kyse, kun lapsella on yhtä hankala olla kuin korvatulehduksen tai hampaiden tulon aikana. Siitä voi ihan itse miettiä, että miten usein on valmis kestämään sellaista huonovointisuutta tai lääkitsemään itseään sen takia, että joku läheinen ei suostu rajoittamaan eläinten määrää.
Jotkut ovat tehneet niin, että kotiin tulevan eläinpölyn määrää rajoitetaan esim. riisumalla työvaatteet työskentelyn jälkeen ja laittamalla ne esim. säilytyslaatikkoon kuistille plus suihkun kautta sisälle. Kotiin hyvä siivousrutiini, ilmansuodattimet jne. Hankalaa, mutta mahdollista. Lisäksi allergia voi ajan myötä lieventyä, joten ette mitään menetä jos pelaatte aikaa tuollaisilla toimenpiteillä.
hengitysteistään niin eipä se ole enää siedätyshoidon paikka!
Kuka altistaa lapsen riskeille, jotka voivat johtaa elinikäiseen sairauteen (astmaan), joka myös heikentää elinikäennustetta? Olisi varmasti hyvä aika vikkelään miettiä, miten suojata lapsi eläinpölyltä ja miten olla lapselle kuitenkin läsnäoleva vanhempi - mikään ratkaisu ei tosiaankaan ole lähettää lapsi jonnekin muualle hoitoon. Siitähän lapsi saa elinikäiset mielenterveyshäiriöt.
Kaksivuotias lapseni on oireillut pitkään (esim. jatkuva nuha, hengitysoireita). Kävimme allergiatesteissä ja lapsi todettiin allergiseksi hevosille, koirille ja kissoille. Todennäköisimmin on allerginen myös lehmille ja lampaille.
Hei, ihan oikeesti.
Tarviiko tätä edes miettiä tässä kohtaa, että kumpi menee edelle, KAKSI-VUOTIAS LAPSESI vai eläimet..?
Siedätyshoitoa ei todellakaan voi alkaa itse kokeilla, jos lapsella on hengitysoireita. Ei todellakaan... Puhutaan kuitenkin edelleen kaksi-vuotiaasta.
Ensin ne eläimet pois, joille allergia on todettu.
Pahan allergian laantumiseen saattaa jo itsessään mennä aikaa, joten mitä nopeammin, sen parempi.
Lisäksi jos allergeenit on kokoajan koholla, voi se altistaa myös muille eläimille tai pölyille, vaikkei niistä ns. normaalitilanteessa tulisi edes allergiaa.
Jos appivanhemmat ei sitä usko, niin hae tukea siitä miehestäsi...
Jos mieskin on todellakin laittamassa elikot oman lapsenne edelle, niin mies ja appivanhemmat vaihtoon. (Edes hetkellisesti, niin ehkä ne arvot sieltä sitten palaavat...)
http://www.tohtori.fi/?page=2442205&id=4351718
mukaan siedätyshoitoa voidaan antaa vain yli 5-vuotiaille.
Mitä siedätyshoito on?
Hoitona annetaan ihonalaiseen kudokseen allergiauutteita, jotka aiheuttavat elimistössä vasta-aineiden muodostumisen kyseistä ainetta kohtaan. Uusi vasta-aine on erilainen kuin se vasta-aine, joka saa aikaan yliherkkyysreaktion. Tämä uusi vasta-aine sitookin allergiaa aiheuttavan aineen ja allergiareaktiota ei pääse syntymään.
Eli ensimmäisenä kokeilette laittaa pois tai antaa muutamaksi kuukaudeksi hoitoon sisällä olevat eläimet. Kunnon siivous, sisäilmasuodattimien vaihto, liinavaatteiden ja mattojen pesu. Navettavaatteilla ei sisätiloihin, tukan suojaus eläintiloissa tai suihku ennen sisääntuloa. Sitten katsotaan vaikkapa puolisen vuotta, onko oireissa helpotusta. Voi olla, että pärjäätte jo näin. Jos edelleen hankaluuksia, sitten mietitään isompia asioita, kuten tuotantoeläinten tilannetta ja ammattikuvioita.
(etenkin, jos appivanhemmille ylivoimaisen hankalaa hyväksyä lapsen allergisuus ja tehdä pihapiirissä ja käyttäytymisessä sen vaatimia muutoksia), että muutatte erilliseen eläimettömään kotiin ja sieltä kuljetaan töissä maatilalla. Työvaatteiden vaihto, pesut ym. ennen kotiintuloa ja kotona ei mitään eläimiä. Teidän kotiin ei tietenkään enää appivanhempien kissoilla ja koirilla asiaa.
Sukulaiseni perheessä asia hoidettiin niin, että taloon rakennettiin toinen eteinen (se oli helposti tehtävissä). Uuden eteisen yhteyteen rakennettiin myös suihkutilat. Navetassa käytyään vanhemmat riisuivat navettavaatteet ja kävivät suihkussa ja siirtyivät vasta sen jälkeen yleisiin tiloihin. Allerginen lapsi (ja vieraat yms.) käyttivät vanhaa eteistä.
8 vuotiaana. Yhdestäkään kissasta, koirasta tai muusta eläimestä ei luovuttu, koska eläimiä talossa oli aina ollut.
Nyt aikuisena olen 30 vuotias astmaatikko.
Lääkäreiden mukaan allerginen astmani olisi voinut jäädä puhkeamatta mikäli altistumista olisi vältetty lapsuudessani ja nuoruudessani. Ehkä jopa allergia olisi voinut mennä ohi iän myötä mikäli en olisi kärsinyt oireista vuosikymmentä pakotettuna.
Olen katkera vanhemmilleni siitä että en saanut valita. Olen katkera siitä että minulla on tämä tauti joka tekee jokaisesta flunssastani aina kohtalokkaan, joudun inhaloimaan kortisonia keuhkoihini päivittäin ja välttämään kaikkia eläinkoteja. Olen katkera siitä että voin saada astmakohtauksen julkisissa liikennevälineissä ja -tiloissa jostain eläinten omistajasta, tai paikalle raahatusta koirasta.
Miettikää todella kuinka tärkeitä eläimet teille on. Minä en rakasta vanhempiani tämän sairauden takia.
onko silloin oireita? Tai voisiko lapsi olla vähän aikaa hoidossa sellaisessa paikassa jossa ei ole eläimiä. Näin näkisi selvästi onko oireet eläinallergiasta vai ei. Muuta itse vaikka äidillesi lapsen kanssa hetkeksi, ihan testausmielessä.
Jos lemmikit ovat appivanhempien, ei heitä voi pakottaa niistä luopumaan. Toisaalta ei lastasi voi pakottaa sairastumaan. Ehkä voisit oikeasti harkita muuttamista muualle pariksi vuodeksi. Hyvin paljon mahdollista, että allergia on sitten ohi. Muista, että jos sinä olet alkujärkytyksen kourissa, sitä ovat appivanhempasikin. Ei voi olettaa, että hekään ensihätään hymyillen tokaisisivat, että laitetaanpas koira pois tms. Monille vanhemmille ihmisille allergiat ovat humpuukia, ja silmät voisi avata, jos ihan oikeasti aikoisitte muuttaa sen takia pois.
Ja mieti, mikä on tärkeää.
niin.
Jos nyt itse siis voisin ap:lle jonkun neuvon antaa, niin sanoisin että mikäli niistä koirista ja kissoista luopuminen on mahdotonta, ja lapsi on herkistynyt myös tuotantoeläimille ja esimerkiksi heinille, (Kannattaa siis käydä kunnon allergia-testeissä!) ei teillä oikeasti ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa toiseen asuntoon lapsen kanssa. (ja perheen isäkin saisi miettiä voisiko harkita työtä jossa ei ole tekemisissä eläinten kanssa.)
Lasten hankkiminen on sellainen asia että se tuo vastuun, jossa lapsi ja lapsen terveyden pitäisi mennä kaiken muun edelle.
Mielestäni allergisoituneen lapsen pakottaminen eläinpölyssä elämiseen on yhtä julmaa kuin esimerkiksi päihdeäitien alkoholin ja huumeiden käyttö raskausaikana. Lapsi ei saa valita silloinkaan omaan terveyteensä vaikuttavia asioita.
t, se entinen allerginen lapsi, nykyään astmaattikko aikuinen
Sukulaiseni perheessä asia hoidettiin niin, että taloon rakennettiin toinen eteinen (se oli helposti tehtävissä). Uuden eteisen yhteyteen rakennettiin myös suihkutilat. Navetassa käytyään vanhemmat riisuivat navettavaatteet ja kävivät suihkussa ja siirtyivät vasta sen jälkeen yleisiin tiloihin. Allerginen lapsi (ja vieraat yms.) käyttivät vanhaa eteistä.
Jos ap:n lapsi tosiaan oireilee jo vakavasti hengitysteistään niin eipä se ole enää siedätyshoidon paikka!
Mulla on siitepölyallergia ja siitähän sen nimen omaan huomaa, että oireilee hengitysteistään. Lisäksi on muita oireita. Totta kai voi silloin siedättää. Se mikä pitää ottaa huomioon on allergian laatu (kausiallergia on erilainen kuin jatkuva) ja hoidettavan ikä. Hyviä allergialääkkeitä on olemassa erilaisiin oireisiin ja kodista voi tehdä puhtaan erilaisin toimenpitein. Esimerkiksi tuo ekstraeteinen, jossa käydään suihkussa ja vaihdetaan vaatteet, on hyvä ehdotus.
Ja todellakin myös lääkäreissä on eri koulukuntia siitä, mikä on järkevää allergian hoidossa - pitääkö herkistävät aineet poistaa vai luottaako luonnollisen siedätyksen voimaan. Itse tiedän monia allergisia, jotka eivät omasta lemmikistään saa mitään reaktioita.
Itse tiedän monia allergisia, jotka eivät omasta lemmikistään saa mitään reaktioita.
...mutta tässä tapauksessa LAPSI SAA OIREITA KOKO AJAN!
ja astmaa ei voi enää siedättää pois, vaikka allerginen aikuinen voisi pärjätä oman allergiansa kanssa.
Näitä asioita ei kannata sotkea eikä lapsen allergiaoireilla leikkiä. Kyllähän näitä on astmakohtaukseen kotonaan kuolleita lapsiakin.
Ehkä ne silmät sitten aukeavat oman lapsen hautajaisissa sille että EHKÄ Rekusta ja Missestä sittenkin olisi voinut luopua...
Ihan ensimmäiseksi kannattaisi luopua niistä, jotka eivät ole elinkeinon kannalta välttämättömiä: kissasta, koirasta, lampaista.
Jos koira pitää olla, niin sitten ulkona viihtyvä metsästyskoira, jonka kanssa kuitenkin voi harrastaa jotain, ja kissa voi olla navettakissana.
Jos menee lehmät, niin sitten hevonenkin siinä samassa, mutta lampaat ovat jo eri juttu.
Talo on nyt remontin tarpeessa, eli erillinen sisäänkäynti, suihku ja pukuhuone, jossa vaihdetaan vaatteet aina navettatöiden jälkeen. Tai sitten navetta, johon ihan erillinen sosiaalitila peseytymiselle ja vaatteidenvaihdolle.
Kotivaatteita ei sitten koskaan voi pitää samassa tilassa, jossa navettavaatteita. Siinä joutuu opettelemaan menemään töihin - tai siis töistä kotiin vähän niin kuin leikkaussaliin, yhtä hygieenisesti, eri vaatteissa. Se voi olla kuitenkin pienempi riesa kuin koko elämäntyöstä luopuminen.
Lääkärin kannan ymmärtää, jos hän on kaupunkilainen eikä osaa arvostaa sitä elämäntyötä, mitä maatilalla tehdään. Silloin on helppo sanoa, että "kaikki eläimet pois", vaikka olisi vain EHKÄ allerginen lehmillekin.
kuunnella vain lääkäriä. Ovatko oireet miten pahoja? Jatkuvia? Yleensähän tosiaan allergiat helpottavat alakouluiässä - katoavatkin mokomat kokonaan. Ja se siedätyshoito:-). Mun ex oli allerginen ennen kaikkea halli- ja huonepölylle - huoneita on vähän vaikea poistaa:-(. Seuraavaksi lehmälle (kotonaan oli), koiralle ja kissalle. Kissoja meillä oli aina. Koira tuli v. 2003. Hyvin pärjäsi, oireita aiheutti ainoastaan työpaikan pölyt ja muut. Nykyisen mieheni poika on testien mukaan allerginen koiralle. Meillä on koira - ei mitään oireita, kuten ei kissoistakaan. Kuopukseni on testien mukaan allerginen mm. timoteille ja hevoselle - ei oireita.
Jos mulla olisi tila ja eläimet ja siinä koko elämäntyö, en kovin helpolla heivaisi yhtäkään eläintä pois. Kuinka pahasti se lapsi oikein oireilee? Jos lapsi ja oireita aiheuttavat pidetään erillään toisistaan? Enkä siis heivaisi lastakaan pois, en:-).