Sukulaislapset eivät tiedä, että heidän äitinsä on adoptoitu

geeneissä jotka taas saadaan niiltä biovanhemmilta.

Ehkä olen sitten vaan äärimmäisen rehellinen, jopa liiallisuuksiin asti. Olen itse kiinnostunut taustastani ja perimästäni, ehkä pitäisi ymmärtää, että kaikki eivät ole. Ap

Olen sitä mieltä että ihminen on sitä mitä on kahdesta syystä: vanhemmiltaan saamasta perimästä ja kasvatuksesta/ympäristöstä. Sitten jos lähdetään pohtimaan vanhempien vanhempien (jne jne) perimiä ja niiden vaikutusta lapseen niin mennään jo liian pitkälle. Eikö se riitä että tietää vanhempansa? Hmm...pitäisiköhän spermanluovuttajien luvata myös että mahdollinen lapsi pääsee tutustumaan myös luovuttajan vanhempiin ja kuinka monenteen polveen asti???

Jos kerrotaan, että jossain kohtaa on käytetty luovutettuja sukusoluja, ja asia kerrotaan jälkeläisille, niin jälkeläiset siitä eteenpäin TIETÄVÄT, että tässä vaiheessa geeniperimä ei jatku. Eivät luule väärin, että jatkuu.



Jos ei kerrota, luullaan väärin. Mitä järkeä on pimittää.

ei tule lasten kanssa puheeksi sellainen asia kuin adoptio. Siis että kai jokainen lapsi joskus törmää tällaiseen että joku lapsi ei olekaan syntynyt äitinsa mahasta vaan hänet on synnyttänyt joku muu jne. Adoptio on niin tavallinen juttu kuitenkin että kummaa jos koskaan ei perheessä tule puhetta siitä. Ja luulisi että tuollaisessa tilanteessa tulisi maininneeksi että äitikin on adoptoitu. Nimenomaan tulee mieleen että ihminen EI ole sinut asian kanssa jos siitä ei koskaan tule mitään puhetta.

tuollaisen asian salaaminen. Miksi se pitää salata?

Mitäpä jos asiaa ei salata? Ko. perheen äiti on vaan niin sinut asian kanssa että se on täysin unohtunut asia. Hän pitää vanhempiaan vanhempinaan eikä edes ajattele adoptiotaan koskaan. Ei hän tahallaan salaa asiaa mutta ei vaan koe sitä tippaakaan tärkeäksi asiaksi koska hän on onnellinen elämässään ja vanhemmistaan.

Veikkaan, että äiti ei ole vielä itsekään sinut taustansa kanssa eikä siksi tahdo kertoa.

Ap

tuollaisen asian salaaminen. Miksi se pitää salata?

Mitäpä jos asiaa ei salata? Ko. perheen äiti on vaan niin sinut asian kanssa että se on täysin unohtunut asia. Hän pitää vanhempiaan vanhempinaan eikä edes ajattele adoptiotaan koskaan. Ei hän tahallaan salaa asiaa mutta ei vaan koe sitä tippaakaan tärkeäksi asiaksi koska hän on onnellinen elämässään ja vanhemmistaan.

Ehkä olen sitten vaan äärimmäisen rehellinen, jopa liiallisuuksiin asti. Olen itse kiinnostunut taustastani ja perimästäni, ehkä pitäisi ymmärtää, että kaikki eivät ole.

Ap

Lasten äiti on lasten biologinen äiti. Eikö niin?

Lasten isä on lasten biologinen isä. Eikö niin?

Se on ihan riittävää tässä maailmassa ja vähempikin riittäisi.

Kyllä täytyy olla varsinainen kyylä jos on niin iso tarve lähteä selvittämään "juuriaan" että ottaa herneet nenuun tuollaisesta.

Minun isäni on oikeasti isäpuoleni. Menivät naimisiin äitini kanssa kun olin 1v. Olen kutsunut häntä aina isäkseni. En ole ennen tätä ap:n viestiä edes koskaan ajatellut tehneeni jonkun järkyttävän mokan kun en ole lapsille kertonut että ukki ei olekaan ukki vaan ukkipuoli.

En tiedä biologisesta isästäni lähestulkoon mitään eikä kiinnostakaan. Minulla on jo isä.

Itse adoptoituna koen että ei adoptoidulle ihmiselle taustasta ja perimästä kiinnostuminen on ihan eri asia. Ymmärrän innon tehdä sukututkimusta ja tutkia suvun taustoja, suvussa kulkevia ominaisuuksia ja sairauksia. Itselläni ei sellaista kuitenkaan ole omaa biologista sukuani kohtaan, eikä kyllä adoptiosukuanikaan kohtaan.

Toki varmasti haluaisin tietää jos perimässäni olisi joku vaikea perinnöllinen sairaus tai muuta vastaavaa. Muuten en kuitenkaan tunne minkäänlaista mielenkiintoa ihmisiä kohtaa joiden kanssa minulla ei ole muuta yhteistä kuin geenit. Eivät he ole minua kasvattaneet, halanneet, nauraneet kanssani, istuneet vuoteeni reunalle kun olin kipeä, leikkineet kanssani tai tukeneet elämän vaikeilla hetkillä.

Saatan olla saman näköinen kuin biologiset sukulaiseni ja jaamme yhteiset geenit. Muuta yhteistä en heillä ja minulla ajattele olevan. En myöskään usko että pelkästään yhteiset geenit ja samat ulkoiset piirteet tarkoittavat sitä että tuntisin jotenkin enemmän tai erilaista yhteenkuuluvuutta biologisten sukulaisteni kanssa.

En myöskään ymmärrä miksi minun pitäisi olla kiinnostunut jostian sellaisesta mitä en saanut. Minulla oli ennen syntymääni toisenlainen perhe, ainakin toisenlainen äiti ja ehkä muitakin sukulaisia odottamassa. En kuitenkaan saanut/voinut biologisen äitini tai jonkun muun päätöksestä jäädä heidän luokseen. Olen saanut uuden perheen adoption kautta, perheen joka odotti minua kaikki ne vuodet jotka adoptioprosessi kesti. Miksi tarvitsisin mitään muuta?