Miun äiti kuolee lähipäivinä tai viikkoina

viikonlopun aikana tapahtunut käänne paljon huonompaan ja tänään taas olin kotona äidin luona muutaman tunnin kunnes piti lähteä omaan kotiin lasteni luokse. Mä itkin äidin sylissä kuin pikkulapsi ja ulisin,äiti lohdutteli että lohduttaudu sillä että hyvähän se on kun hän pääsee kivuistaan pois ja että kyllä se ikäväkin helpottaa pian. Olisin halunnut sanoa sille että ei se helpota eikä ainakaan pian ja että en halua että se kuolee ja miten tartteisin sitä vielä ja miten lapseni tarvitsisi mummoaan vielä ja miten on niin h*****n väärin että äidin pitää kuolla ennenkun on edes 50v. Mutta olin hiljaa,sanoin vain että niinhän se on ja toivottavasti kärsimyksesi ei enää kauaa kestä ja että jos olisi mahdollista niin vaikka auttaisin häntä pääsemään pois mutta kun ei ole. Toi muuten on ihan totta että auttaisin eutanasiassa jos vaan olis keinot siihen.Suruni ja ikäväni lisäksi kaikein pahinta on katsella hänen tuskiaan. Äidillä on vatsa kuin olisi pitkällä raskaudessa koska se on niin turvoksissa maksan vuoksi,maksa painaa lääkärin arvion mukaan jo n.5kg etäpesäkkeiden vuoksi ja tuskat on sen mukaiset.

Mulla meni tänään pönttö sekaisin kun sain kutsun tulla paikalle että on niin huonona,mä sain eteisessä hysteerisen itkukohtauksen kun en heti löytänyt kenkiäni ja alotin toista hommaa vaikka edellinen oli kesken ja en sitäkään saanut tehtyä ja alotin taas sitä ekaa hommaa en meinannut löytää vaatteita kaapista päälleni ja haahuilin vaan hetken ennenkun aloin jotenkin järjellisesti toimimaan,pyörrytti ja edelleen pyörryttää. Miulla on aivan kamalan järkyttävän paha olla ja jo nyt niin kova ikävä äitiä että mahaan sattuu ja oksennus meinaa tulla:´´´´´(