Millaisia teidän tulevat ekaluokkalaiset pojat ovat?

Toki saa sellaisia ison pojan reippauskohtauksia, että tekee jotain juttuja ihan itse. Ja itsenäisyyttäkin harjoittelee, sitä nyt tuli aimo rysäys eskarin myötä, kun kotihoidosta siirtyi päivittäiseen eskariin ja kulki matkat itse taksin kyydissä. Siinä oli pakko kasvaa isoksi ja reippaaksi.



Kello on ranteessa, mutta kännykälle ei vielä ole ollut mitään tarvetta. Tulinen luonne on ollut aina, itsekäs samoin, en ole nyt huomannut mitään muutossa käyttäytymisessä, ei ainakaan mitään uhmaa ole nyt ollut.



Pikkulapsielkeitä ei ole paljon enää ollut. KOulun alku ei jännitä yhtään. Noita isojen poikien juttuja meillä ei olla lapselle esitelty. Eskarissa oppi haluamaan bionicleja, joten niitä sillä on. Mutta ei todella osaisi etsiä netistä mitään duudsoneja eikä saa telkastakaan katsoa niitä tai munamiehiä.



Pituutta on 117 cm. Sanoista saa hitaasti selvää, laskea osaa lähes mitä tahansa. Kynän käyttö on parantunut parin viime kuukauden aikana selvästi.

pohdiskeleva poika. On kovasti tarkka siitä, että leikit menee reilusti ja ahdistuu hirveästi, jos kohtaa kiusaamista missään muodossa. Toisaalta on kamalan lapsenuskoinen ja vähän hölmökin joskus ja toisaalta pohtii hirveän syntyjä syviä. Kännykän sai ja reviiriä on laajennettu, mutta silti tulee kysymään lupaa kadun ylitykseen joka kerta, kun haluaa mennä puistoon. Joissain asioissa on älyttömän tarkka ja tunnollinen ja toisissa taas päästelee menemään ilman huolen häivää :) Telkkaria ei juurikaan katso, eikä ole kiinnostunut mistään isojen poikien jutuista, paitsi joistain peleistä. Viihtyy sarjakuvia lukien ja tanssitunneista ja partiosta haaveillen omassa rauhassaan pitkiä aikoja. On lukenut jo pari vuotta ja opettelee aktiivisesti englantia ja espanjaa netistä ja kirjoista. Matikasta ei ole juurikaan kiinnostunut. Hienomotoriikka on onnetonta ja vihaa piirtämistä :) Kotona halailee paljon ja kaipaa syli ja silittelyä, mutta julkisilla paikoilla en saa enää pitää kädestä kiinni, ainakaan, jos joku voi nähdä :) Minä olen sanonut, että nauttii nyt kesästään täysillä ja puhutaan koulun alusta sitten, kun on palattu lomamatkalta elokuun alussa. Isä on opettaja, joten vähän ovat jo jutelleet, mutta pääasiassa puuhanneet ja miettineet ihan muita juttuja. Hentonen poika on 123cm ja 20 kg, inhoaa joukkuepelejä, että liikka voi olla vähän kenkku aine tulevaisuudessa.



Lopulta mä luulen, että tämä on äidille jännempi kesä, kuin pojalle :)

Meidänkään poika ei juuri puhu kouluun menosta. On melko itsenäinen, halukas oppimaan asioita. Todella kiinnostunut luonnosta ja eläimistä ja tietääkin niistä paljon. Kolmiulotteinen hahmotus, esim. legojen rakentelussa huippu.



Jotain lyhyitä sanoja osaa lukea, kiinnostus kieleen on suuri. Rauhallinen ja keskittymiskykyinen, mutta nyt jotain kiehuntaa meneillään ja välillä ärjyy ja heittelee tavaroita.



Ei ole ollut kaverillaan yksin leikkimässä, kun vasta alkanut saamaan kavereita päiväkodista (ollut ennen pph:lla ja asuttu maalla pitkiä yhteyksien päässä).

on myös isokokoinen. Hän ei jännitä kouluun menoa (ei ehdi, kun kesä on täynnä jalkapalloa, joka on kaikki kaikessa). Olisi voinut aloittaa koulun jo vuosi sitten, on alkuvuodesta syntynyt. Joskus harmitti, etten alkanut silloin 5v. selvittää asiaa tarkemmin, sillä parhaat kaverit ovat vuoden vanhempia. Tuleviin luokkatovereihin verraten on meidän poika on ihan kuin toiselta planeetalta. Niin kypsä ja vahva ja taitava, mutta myös rohkea, reipas ja toiset huomioiva.



Vielä vuosi sitten oli varovainen itsenäistymisen kynnyksellä, nyt on paljon rohkeampia vetoja, mikä ei ole näyttäytynyt pelkästään hyvänä asiana :)



Lukee, kirjoittaa, laskee isoilla luvuilla, kertolaskuakin hahmottaa ja prosentteja. Piirtäminen on aika surkeaa.



Urheilu kiinnostaa, on jalkapallossa ikäluokkansa lahjakkaimpia, ymmärtää pelistä ja on tunnollinen harjoittelija ja oikeasti tosi taitava ja vahva.



Ei jää jalkoihin 2-3 vuotta vanhempien kanssa touhuillessa. Mutta jos joukossa on typeriin tekoihin villitsijöitä, niin ei oikein uskalla pitää hyvien ajatusten puolta, vaan menee herkästi hullutuksiin mukaan. Päiväkodissa ei koskaan mennyt kantelemaan, jos oli jotakin sen arvoistakin. Tätä on pitänyt oikein erityisesti terottaa, että lapsilla on oikeus saada omiin hyviin valintoihinsa tukea aikuisilta.



Hyvässä porukassa, jossa kukaan ei keksi mitään typerää, meidän poika on johtajatyyppi, sovittelija ja helposti kaikkien kanssa. Hänellä ei selkeää parasta kaveria, vaan on "joukkuepelaaja".



Täytyy sanoa, että hänestä on oikeasti myös aikuiselle sellaista hauskaa seuraa, osaa keskittyäkin oikealla hetkellä ja on hyvä huumorintaju.



Ei raivostu koskaan niin, että paiskoisi tavaroita, leppyy nopeasti kiukustaan ja osaa puhua tunteistaan. Ja on aivan ihana isoveli!



Tulee pärjäämään koulussa hienosti, enkä ole osannut itsekään pitää kouluun menoa mitenkään hirmu isona juttuna. Jännäähän se toki on sitten päästä näkemään, miten omat ennakkoaavistukseni pitävän jatkossa paikaansa.