Lukeeko teidän miehenne tekstiviestinne?
Mua ärsyttää niinkin pieni asia kuin se, että kun mulle tulee tekstiviesti ja itse en välttämättä joko heti jaksa lukea sitä tai sitten pikemminkin en ehdi lukemaan kun mies on kauheella vauhdilla mun kännykässä kiinni lukemassa sitä. Salattavaa mulla ei ole, sen voin sanoa ja siinä asiassa puhun totta, mutta esim. jos kavereillani on huolia ja he viestittävät siitä minulle niin en välttämättä halua, että mies lukee ne tai yleisesti ottaen en pidä yhtään siitä, että tonkii mun kännykkää.
Ollaan puhuttu asiasta, mutta samantien kun otan asian puheeksi niin sieltä tulee vaan kommentti "Jaaha, sulla on jotain salattavaa kun niitä ei saa lukea". Keskustelu tyssää siis samantien siihen, kun mies ei tunnu ymmärtävän, että vaikka avioliitossa ollaankin niin kaikkea ei tarvitse jakaa ja jotain yksityisyyttä pitää olla. Ehkä olen vähän nipo, mut aika periaate kysymys.
Mites muilla?
Kommentit (11)
Joskus se kysyy että luenko sulle, jos mä olen vaikka kädet taikinassa tai jotain. Tai mä pyydät että luepa mulle.
Nimenomaan luottamus. Ei mulle tulis mieleenkään mennä lukemaan miehen tekstiviestejä. Saatan korkeintaan kysyä, että kuka lähetti. Jollei kerro ni asia on sitte siinä, harvemmin edes kysyn ku ei mua kiinnosta. Enkä mä mun mielestä ole antanut mitään luottamuksen puutetta, jokin siihen vain nyt on mennyt tai onhan se jo pidemmän aikaa tehny tota. Mut nyt rupee sit jo vähän pännimään asia. Ekaks annoin asian olla ku aattelin et eiköhän se tosta laannu, mut päinvastoin. Yltyny vaa.
lähettäjääkin kohtaan. Vaikka mulla ei ole salattavaa, lähettäjä on tarkoittanut viestin mulle eikä miehelleni.
Tekstiviesti on verrattavissa kirjeeseen, on henk.kohtainen, toisella ei ole lupa sitä avata.
Nimenomaan luottamus. Ei mulle tulis mieleenkään mennä lukemaan miehen tekstiviestejä. Saatan korkeintaan kysyä, että kuka lähetti. Jollei kerro ni asia on sitte siinä, harvemmin edes kysyn ku ei mua kiinnosta. Enkä mä mun mielestä ole antanut mitään luottamuksen puutetta, jokin siihen vain nyt on mennyt tai onhan se jo pidemmän aikaa tehny tota. Mut nyt rupee sit jo vähän pännimään asia. Ekaks annoin asian olla ku aattelin et eiköhän se tosta laannu, mut päinvastoin. Yltyny vaa.
Ei tietenkään lue mitään viestejä, enkä minä hänen, ei tulis mieleenkään. Epävarma ääliö tuo miehesi, alistaako sua muullakin tavoin kuin kyttäämällä yksityisasioitasi?
Ja turha nyt tulla kenenkään jeesuilemaan että avioparilla ei ole salaisuuksia...blaablaa, mutta kuten tässäkin ap. selitti, ei puolison tarvitse ap:n ystävien yksityisasioita tietää. Ja kyllä se vaan niin on että vaikka kuinka oltais aviossa niin ei kaikkien asioiden tarvitse, eikä edes pidä, olla yhteisiä.
Ei ole hänelle kuuluvia viestejä. Tosiaan kirjesalaisuus suojaa myös tekstarit, eli luvatonta toimintaa.
Pidä puhelin taskussa tai äänettömällä ja poissa näkyviltä, jos ei muuten tajua.
Jos kuntoni on niin huono etten "jaksa" katsoa kuka minulle on viestitellyt tai minua ei vain sillä hetkellä kiinnosta, niin so what? Minun puhelin, minun viestit.
Enkä tietenkään käy miehen puhelimella koskaan.
Useimmiten meillä on kotona puhelimet äänettömällä, ellei lähipiirissä ole sairautta tai muuta akuuttia tilannetta, jonka takia pitää olla tavattavissa.
Ei tietenkään lue mitään viestejä, enkä minä hänen, ei tulis mieleenkään. Epävarma ääliö tuo miehesi, alistaako sua muullakin tavoin kuin kyttäämällä yksityisasioitasi?
Ja turha nyt tulla kenenkään jeesuilemaan että avioparilla ei ole salaisuuksia...blaablaa, mutta kuten tässäkin ap. selitti, ei puolison tarvitse ap:n ystävien yksityisasioita tietää. Ja kyllä se vaan niin on että vaikka kuinka oltais aviossa niin ei kaikkien asioiden tarvitse, eikä edes pidä, olla yhteisiä.
Ei alista millään tavalla. Kyllä se mies on ns. enemmän tossun alla tässä perheessä. Ei tosin paljon, mutta vähän kumminkin. Ja juuri sitä tarkotan, että jos sieltä onkin joku tärkeä viesti lähettäjältä tarkotettu just mulle ni en todellakaan pidä siitä, että mies menee sen lukemaan. Taidankin puhua asiasta kunnolla illalla kun mies tulee kotiin, ihan sama vaikka sanoo, että mulla on salattavaa niin jatkan keskustelun loppuun asti vaikka väkisin. Joku raja tässä touhussa pitää olla, niinku näistä aikasemmista viesteistä käy ilmi ni ei suurimman osan miehestä ainakaan naisensa tekstareita lue.
Mies on muutenkin samantien jos olen esim. vessassa ja tekstari tulee niin ilmottaa mulle kovaan ääneen, että sul tuli tekstari. Siinä totean vain, että tiedän, mutta laitan itseni kuntoon eka. Sitte se toteaa moneen otteeseen, et et sä meinaa lukea sitä ja itse vastaan vaan, että kohta. Hetken päästä kuuluukin sitte, että "Se on Pirkolta ja laitto sitä ja sitä." Sitte mä kilahdan taas siinä vaiheessa..
Ällöttävä piirre miehessä.
Ja ei, mieheni ei lue viestejäni. Ei sitä kiinnosta kuka mulle tekstaa ja mitä. Kysyy jos kiinnostaa.
lähetän hänelle.
Minun kännykkääni ja sen viesteihin ei hän koske. Ei tietenkään. Onhan jo laki olemassa moisesta. Kirjesalaisuuden piiriin tekstaritkin lukeutuu. En kyllä lue miehenikään viestejä hänen kännykästään.