Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästää irti vaikeasta suhteesta?
09.10.2022 |
Moikka!
Nyt tarvin apua ja vinkkejä, miten helvetissä uskaltaa päästää irti kuormittavasta ja kuluttavasta suhteesta. Ollaan kumpiki kolmekymppisiä ja meidän suhde on jatkunut jo vuosia. Meillä on järkyttävän paljon ongelmia. Oon kokenut niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa. Enemmän henkistä. En ole saanut koskaan puhua parisuhteeseen liittyvistä huolista tai ongelmista vaan kaikki mun tunteet on aina torpattu, myös itku ja paha olo. Nykyään en puhu mistään ku en enää kestä sitä, että mulle huudetaan että oo hiljaa, kun itken ja haluan jutella ongelmista. Meillä ei ole ollut kolmeen vuoteen fyysistä läheisyyttä, lähinnä minun aloitteesta tapahtuvia halauksia lukuunottamatta.
Koen jatkuvasti huonommuudentunnetta ja myös aina aiemmin hyvä itsetuntoni on nykyään olematon. Mies on tehnyt paljon minua loukkaavia asioita, mutta ei ole koskaan pyytänyt anteeksi tai sanonut katuvansa. Myöskään yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat ei kohtaa. Kaikki meidän suhteessa on siis niin huonosti kun vaan voi olla, mutta silti en osaa lähteä. Tilanne kuormittaa tosi paljon kun ajattelee 24/7, että ei tässä ole mitään järkeä, mutta silti ei saa lähdettyä. Olen niin täynnä sisällepadottuja tunteita, että välillä tekisi mieli huutaa kaikki ne ulos. Toisaalta tunnepuoleni on niin lukossa, ettei itkukaan meinaa enää tulla.
Ainoa asia mikä meillä toimii tällä hetkellä on arki. Ei riidellä enää ja päällisinpuolin kaikki on ok. Mies on arjessa hyvä mua kohtaan, sillon kun ei ole riitoja enkä puhu meidän suhteen ongelmista. Mulla on keväältä työuupumustaustaa ja nyt syksyn olen tuntenut minulle aiemmin vieraita masennuksen tunteita, mikään ei oikeen tunnu miltään eikä kiinnosta. Myös unettomuus ja järkyttävä väsymys on vaivannut. Olen tilanteeseen niin loppu, ja tiedän ettei mun nuorena ihmisenä tarvis joutua olemaan näin kamalassa suhteessa, mutta pelkään etten pärjää yksin. Mulla on rakkaita ystäviä ja perhe sekä tuttavan kämppä tyhjillään mihin voisin muuttaa, mutta silti lähtö tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Pelkään, että alakuloinen oloni pahenee, kun jään yksin, vaikka todellisuudessa se varmaan johtuu tämänhetkisestä tilanteestani. Kai taustalla on kuitenkin vielä joku pieni rakkauden kipinä ja toive paremmasta (siitä alkuaikojen intohimosta) mikä saa roikkumaan tässä, vaikka järjellä tiedän ettei sellasta enää koskaan tule, enkä tuu tässä suhteessa onnelliseksi, vaikka kaikki yhtäkkiä muuttuiskin, ku mun sisällä on niin paljon pettymyksiä ja ahdistavia sisällepadottuja tunteita mieheen liittyen. Mutta mistä ihmeestä saisin voimia lähteä ja uskoa tulevaan?
Ja siis todellakin tiedostan miten huonosti mua kohellaan ja miten järkyttävää paskaa tämä suhde on, mutta SILTI tuntuu ettei mulla ole voimavaroja lähteä kohti uutta ja tuntematonta. Kertokaa vaikka voimaannuttavia tarinoita siitä, kun ootte päässy yli paskasta suhteesta.
Kommentit (15)
Muutat tuttavan kämppään. Eihän tuollainen suhde sovi teille kummallekaan.
Tietenkin pärjäät yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutat tuttavan kämppään. Eihän tuollainen suhde sovi teille kummallekaan.
Tietenkin pärjäät yksin.
Samaa mieltä, huono parisuhde kummallekin.
KENENKÄÄN ei tarvitse sietää väkivaltaa.
Miksi ihmeessä haluaisit jatkaa kurjassa suhteessa?
Pärjäät yksin ja alun vaikeuden jälkeen huomaat, että ei ole parempaa oloa kuin olla yksin, keskittyä vain itseensä ja itsensä parantamiseen. Se lähtö on aina vaikeinta. Ethän sä voi olla suhteessa, jossa et saa olla oma itsesi. Ihme jos poltat loppuu.
Mies tulee olemaan erittäin onnellinen päästessään eroon akasta joka käyttää sanaa voimaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele kappalejaot, välimerkit ja tavutus. Raskasta lukea tuommoista tekstiseinää.
Onhan ilkeitä kommentteja.
Koeta ap vain irrottautua huonosta suhteesta. Elämäsi menee hukkaan.
Ilmeisesti kumppanisi ei arvosta sinua yhtään joten miksi jäädä tuohon suhteeseen?
Tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän suhteeseen on sijoittanut aikaa, tunteita ja voimavaroja, sitä vaikeampaa siitä on lähteä.
Lisäksi aivot kokee ihan vieroitusoireita.
Sun täytyy vaan tehdä itsellesi selväksi miten sua saa kohdella.
Auttaisiko joku ystävä / sisko / srk:n diakoni ihan konkreettisesti? Avioerohakemus, vuokrasopimus, taloudellinen koknaistilannearvio, muuttoavun järjestäminen yms? Henkisen tuen lisäksi? Olet niin lukossa, että asioiden rationaalinen järjestely ja alkuun pääseminen on varmasti hankalaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisen novellin väsäsi palstan katkera vanhapiika sunnuntaiaamuna. Huoh!
Mieti, mihin nykyinen kehitys johtaa, jos se saa jatkua. Ja sitten mieti, millaista elämää haluat. Ehkä pelkäät, että et löydä ketään, jos suhde päättyy? Tai häpeät sitä? Vai onko kyse siitä, että pelkäät, että puoliso selviäisi erosta nopeammin, löytäisi uuden ja "menestyisi", ja sinä ikään kuin "häviäisit" ja olisit huonompi? Ne ovat irrationaalisia pelkoja! On luonnollista välittää toisesta, vaikka menisikin huonosti ja olisi onneton. Mutta silloin sitä rakastaa omaa haavekuvaa tai fantasiaa, realiteetit sivuuttaen. Tunteista huolimatta pitää pystyä tekemään päätöksiä järjellä.
Suhteen voi päättää joko nopeasti tai hitaasti - aivan kuten laastarin voi repäistä nopeasti irti tai nitkuttaa hitaasti. Lopputulos on sama, mutta yleensä se kertakirpaisu on parempi tapa. Se myös vahvistaa ihmisen luonteen vahvuutta ja kykyä tehdä päätöksiä. Ne ovat tärkeitä taitoja elämässä, jotta voi kehittää itseään.
Perustilannehan elämässä on, että olemme kaikki yksin, ja pitäisi myös selvitä yksin. Toisen kanssa kannattaa olla vain, jos se tuo elämälle jotain lisäarvoa: iloa, onnellisuutta, luottamusta, turvallisuutta, nautintoa, elintasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei yritä erota. Ei tuossa ole tulevaisuutta kuitenkaan. Sit kun olet yksin sulla on ehkä alussa vaikeaa ja ajattelet, että elämää on menny tuossa suhteessa hukkaan , mut olet kuitenkin nuori ja pääset siitä eteenpäin ja samalla työstät sitä, mitä oikeasti haluat - ja sit kun sen tiedät, sulla on se mahdollisuus saada. Sit kun osaat olla yksin, ei sulla oo enää mitään tarvetta ryhtyä huonoihin suhteisiin ja sit saat sen, mitä haluat. Mut eroa jooko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei yritä erota. Ei tuossa ole tulevaisuutta kuitenkaan. Sit kun olet yksin sulla on ehkä alussa vaikeaa ja ajattelet, että elämää on menny tuossa suhteessa hukkaan , mut olet kuitenkin nuori ja pääset siitä eteenpäin ja samalla työstät sitä, mitä oikeasti haluat - ja sit kun sen tiedät, sulla on se mahdollisuus saada. Sit kun osaat olla yksin, ei sulla oo enää mitään tarvetta ryhtyä huonoihin suhteisiin ja sit saat sen, mitä haluat. Mut eroa jooko!
Voisin kommmentoida että aluksi varmaan tuntuu tosi vaikealta. Mutta tulet pääsemään siitä yli. Olen itsekin kokenut vaikeita eroja elämässä.
Alue: Aihe vapaa
0/5
Kukaan ei jaksa lukea.