Onko mitään järkeä yrittää lasta?

Toivottavasti oltaisiin se poikkeus.



Monet kasvavat erilleen, mutta heti alusta asti meidät on miehen sanoin samasta puusta vestetty. Meillä on samat arvot ja samanlainen tilantarve, emme ole mitenkään täydellisen riippuvaisia toisistamme. Harrastamme samoja asioita, kuten esimerkiksi vapaaehtoistyötä ja palkkatyötä vammaisten parissa. Kukin omilla tahoillamme, mutta usein leirit ovat yhdessä. Ja työt sujuu yhdessä hyvin, joten meitä pyydetään usein samoille leireille. Kiinnostus koirista yhdistää paljon ja musiikki-, elokuva- ja kirjamakumme ovat yhteensopivia, eivät kuitenkaan täysin samoja. Maailmankatsomuksemme, huumorintajumme (välillä rivo ja piilosairas sellainen) arvomme ja rahankäyttömme ovat samankaltaiset. Ehkä tästä johtuu, että omaamme saman ystäväpiirin, johon molemmat luotamme. Seksielämä ja arki sujuu mutkatta. Tämä näin kirjoitettuna kuulostaa liian hyvältä, mutta mainittakoot, että nämä kaikki on kuultu myös miehen suusta. Asioita mitkä ei yhdistä on ruuanlaitto, mies tykkää kokata ruokaa ja syödä sitä, itse tykkään tehdä jälkiruokia ja olen oikea sokeriporsas (kohtuudella). Niin ja tietokonepelit, mies tykkää pelata ja minä möllöttää foorumeilla ja facebookailla. Ainiin, unohdin aivan mainita miehen tykkäämät kamalat tv-ohjelmat, kuten Pulmuset. Eikä mies tykkää katsoa Pieni talo preeriallaa. Ja hän ei pidä myöskään siitä, että nukahdan usein kesken kirjan kuuntelun. Niin ja itse tykkään imuroida, puhdistaa vessan ja pyykätä, mies tiskata ja järjestellä. Mies on ehdottomasti ahkerampi siivoaja. Mutta tosiaan, koskaan ei ole ollut mitään taukoja tai suuria riitoja, pelkkiä väittelyitä ja keskusteluja. Mies on oikeasti varsin hyvä keskustelija ja aina ollaan päästy molempia osapuolia tyydyttävään kompromissiin. Ja rakkaus ei ole kuollut, se tuntuu olevan paljon vahvempi kuin aluksi teinien sähläilystä syntyneellä jutulla. Olemme parhaita ystäviä toistemme rakastajien lisäksi.



Aika jännä, en ole koskaan kirjoittanut tätä, mutta näin se tosiaan on. Meillä taitaa olla aika erinomainen suhde.

asumme pääkaupunkiseudulla. Meillä ei ole autoa ja pärjäämme ihan loistavasti ilman sitä.

Valitettavasti me emme asu pks:lla, jossa julkinen toimii hyvin. Omalla paikkakunnallamme bussit ovat aina myöhässä ja niitä kulkee kerran tunnissa. Niin ja yksi matka maksaa reilu 3e, joten on aika hintavaa. Mutta onko mahdollista liikutella lasta pyörällä tai kävellen talvellakin?

Kuulostaa tuo kuvaus julkisista hirveän tutulta. Asumme Oulussa, olemme molemmat opiskelijoita eikä meillä tosiaan ole omaa autoa. Ja siis yksi lapsi. Silti liikkumisenkaan kanssa ei ole ollut ongelmia.



Itse ainakin tykkään työnnellä vaunuja ulkona ja siinä tulee samalla vähän hyötyliikuntaa itsellekin. Vauva saa myös nukkua raittiissa ilmassa. Meidän lapsemme ainakin nukahti hyvin, kun hänen kanssaan lähti vaunukävelylle. Tietysti kovat pakkaset ja helteet ovat asia erikseen, mutta näin yleisesti ottaen vaunujen kanssa on ollut mukava liikkua kävellen. Toki kävellen liikkuessa aikaa menee enemmän, kuin vaikkapa pyöräillen, mutta jos ei minnekään ole kiire niin en näe asiassa ongelmaa. Ja ainakin täällä Oulussa pääsee bussissa vaunujen kanssa matkustamaan ilmaiseksi yksi saattaja, joten myös bussilla matkustaminen onnistuu.



Turvakaukalon suosittelisin hankkimaan, vaikkei teillä omaa autoa olekaan. Niitä saa käytettynäkin hyväkuntoisena. Meillä on ollut tarpeellinen. Helppo kiinnittää turvavöihin myös ilman erillistä telakkaa, joten käsittääkseni pelkällä kaukalollakin pärjää. Teillä kuulosti olevan sen verran hyvä verkosto, että todennäköisesti teille järjestyisi jostakin autokyyti tarpeen vaatiessa. Ja jos ei mikään muu auta, niin sitten taksilla.



Ja kunhan lapsi oppii istumaan, niin ei muuta kuin lastenistuin polkupyörään ja menoksi! Tämä meilläkin seuraavaksi suunnitelmissa. Toivottavasti sait vastauksia mietteisiisi!

Ikää en näe esteenä, sillä täysi-ikäinen osaa omat asiansa hoita. Tai jos ei osaa niin opetelkoot elämään, täysi-ikäisellä on täydet rahkeet perheeseen ja elämään. Monella teidän ikäisellä on enemmän vastuuntuntoa ja älyä kuin kymmenen vuotta vanhemmalla, ikä ei kerro siitä mitään. Ehkä elämänkokemusta on meillä vanhemmilla enemmän, mutta myös paikalleen jämähtäneet asenteet ja tavat ovat tuolloin tavallisempia. Itse näen 23-vuotiaana hankitun lapsen eduksi sen, että äidin ja lapsen suhde ei ole niin eri maailmoista. Olen ymmärtäväinen kasvattaja ja muistan vielä oman lapsuuteni. Ehkä ajatusmaailmanikin oli enemmän lapsenkaltainen.



En ymmärrä, miksi nykyään lapsentekoa lykätään kolmenkympin tietämille. Hedelmällisyys kuitenkin laskee kaksvitosen jälkeen, joten luontokin on tarkoittanut lapsien hankinnan tapahtuvan aikaisin. Itsellänikin on sama mies ollut 16-vuotiaasta, eikä ole mitään "vapauden kaipuuta" kummallakaan. Ennemminkin olen huomannut tällaisen piirteen nelikymppisillä naisilla ja miehillä, joilla lapset ovat kymmenen vuoden tietämillä. Mutta ei yleistetä, ei sinunkan miehellesi välttämättä mitään pakollista mieskriisiä tule, jos kerran on tuollainen leppoisa luonne.

mä suosittelen teitä hankkimaan lapsen, jos teistä todella siltä tuntuu.



Esikoiselle kaiken tarvikkeen hommaaminen on tietenkin kallista ja suurin menoerä, mutta suosittelisin, että avaatte jo nyt tilin jonne rupeatte laittamaan vaikka kerran kuussa tietyn summan, ja sit kun lapsi on tulossa ja on aika ruveta ostamaan kalliimpia tarvikkeita (vaunut, kaukalot, pinnasängyt), niin teillä toivottavasti onkin näihin varaa. Käytettyjä kannattaa suosia, kirppaireilla kannattaa käydä (löytyy todella hyvin vaatteita edullisesti ja aika hyvin myös leluja) ja jos suvussa on lapsia niin kyselkää heiltä josko voisivat myydä/lainata tarvikkeita. Jos osaa niin pienellä lapselle voi jopa soseruuat tehdä itse, niin sekin tulee halvemmaksi.



Ja alkuaikuina saatte varmaan kavereilta ja sukulaisilta vauvalle lahjoja jotka useimmiten ovat vaatteita niin loppujen lopuksi niitä vaatteitakaan ei tarvitse niin paljon itse hommata. Myös äitiyspakkaus on hyvä ottaa.

yksi kiives ja meillä on 4 lasta. Kuinkahan monta niitä olisi, jos kiveksiä olisi kaksi ;)



Yhdellä kiveksellä pärjää aivan mainiosti

Lapseen ei mene niin kauheasti rahaa. Suurimman osan tavaroista saat hankittua käytettynä ja paljon on ihan turhaa, jota ei edes tarvitse (esim. babysitteri, kylpyammeen jalat ja istuintuki...). Vaelluksesta ei tarvitse luopua, kun ostatte rinkan. Meidän lapsi rakastaa rinkkailua! Yövalvomiset ei ole kamalia, kun nukkuu päiväunia tarpeen mukaan.



Tsemppiä - niin, ja pakastakaa myös sitä spermaa tulevan varalle.

Itsekin sain esikoisen opiskeluaikana. Uraa ehtii luoda myöhemminkin. Ja epäilijöille, edelleen naimisissa saman miehen kanssa, yht. 4 lasta. Onnea yritykseen!