Lue keskustelun säännöt.
Onko mitään järkeä yrittää lasta?
03.07.2011 |
Olemme kaksikymppinen nuoripari, molemmat opiskelemme yliopistossa. Meillä on vuokra-asunto ja kaksi koiraa, ei autoa. Vauvakuume painaa, mutta onko ideassa mitään järkeä. Eli tulisimmeko ikinä pärjäämään.. Elämme etupäässä opintotuilla ja osa-aika töillä, lainaa ei ole.
Meillä on kyllä erinomainen tukiverkosto tässä kaupungissa, siskoja, veljiä, isovanhempiakin tuplana (molempien vanhemmat eronneet) sekä muu mukava suku. Kuitenkaan emme missään nimessä haluaisi kenenkään siivellä elää, mutta apua olisi siis tarvittaessa saatavilla.
Tulevat ammattimme ovat hyvinpalkattuja ja työlliyystilanne on hyvä. Nuoruuden menettämistä ei kannata itkeä, emme käytä ollenkaan alkoholia ja kaikki yliopistojuhlatkin jätämme suosiolla väliin nytkin, sillä sellainen ei vain kiinnosta. Rahaa ei ole paljon, mutta emme me sitä mitenkään holtittomasti käytäkään, pärjäisimme kaksistaan ihan hyvin pelkillä opintotuillakin. Ehkä sen takia, että ostamme suurimman osan tavaroista ja vaatteistamme käytettyinä. Mies on oikea ihannemies, osallistuu kotitöihin ja koirien hoitoon paremmin kuin hyvin. Lapsi ei siis jäisi kummankaan harteille yksin ja vanhempainvapaastakin mies varmaan käyttäisi puolet. En ymmärrä, miksi äiti olisi vanhemmista se tärkeämpi rintaruokinnan lopettamisen jälkeen..
Syy, miksi mahdollinen lapsenteko pitäisi aloittaa aikaisin on pelko, että mies ei välttämättä enää myöhemmin voi saada lapsia. Syystä en viitsi tähän sen enempää kertoa julkisesti, ei kuitenkaan mitään perinnöllistä.
Mutta siis perimmäinen kysymys on, onko mitään järkeä hankkia lasta tähän tilanteeseen? Mitä ongelmia on odotettavissa? Mitä eroa lapsen kannalta on opinnoissa ja töissä, muuta kuin raha? Suhde on vakaalla ja hyvällä pohjalla, eikä väkivaltaa, päihteitä tai pettämistä tarvitse ajatellakaan. Luottamusta ja rakkautta löytyisi vaikka kolmannelle...
Antakaa risut ja ruusut ihan rehellisesti. Toivoisin kuitenkin, että vastaatte asiallisesti turhia huutamatta ja toivoisin myös perusteluja mielipiteisiin.
Kommentit (49)
kasvattaminen aikuiseksi maksaa noin 100 000 euroa.
http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2008/01/21/lapsi-maksaa-yli-satat…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on varsin hyvä aika saada lapsia. Vanhempain- ja hoitovapaankin jälkeen opiskelu työnä joustaa, lasta ei siis tarvitse pitää hoidossa pitkiä päiviä. Rahaa ei varmaan ole paljon, mutta ette ole vielä tottuneet korkeaan elintasoon, joten se ei kirpaise niinkään. Ja kun valmistutte, lapset ovat jo vanhempia ja te vielä nuoria = pelkkää plussaa.
Mielestäni käytännön syyt jopa puoltavat lasten hankintaa opiskeluaikana, etenkin teille kun on nuo miehen ongelmat. Jos todella ette kaipaa kahdenkeskistä "vapautta", matkustelua jne. enää, niin ainoa asia, minkä suhteen "epäröisin" on se, että olette olleet todella nuorista yhdessä, ja on vaikea tietää, miten suhteenne muuttuu elämäntilanteenne muuttuessa (lasten saaminen, valmistuminen, siirtyminen työelämään). Mutta toisaalta, eihän kukaan mieti tuollaisia niin tarkkaan (eikä kannatakaan!), oli "alkutilanne" mikä tahansa.
Minäkin luulin tuossa iässä olevani valmis, mutta onneksi tulin järkiini ja elin nuoruuteni ensin. Lapsen hankin vasta kolmikymppisenä ja olisi tosissaan kaduttanut, jos en olisi nuorena matkustellut ja elänyt vapaata ihanaa elämääni.
Ei olisi huvittanut istua maisteriseminaarissa vauvan kanssa valvottujen öiden jälkeen. Mukava oli ensin opiskella rauhassa ja sitten perustaa perhe.
En tiedä, löysin foorumin vasta muutama päivä sitten, toinen samanlainen foorumi tosin on tullut tutuksi ;)
Sinäällään isompiin ostoksiin pitäisi periaatteessa olla rahaa, ollaan säästetty ihan kivasti jo nyt. Hätätilanteen varalle meillä on säästötilit, joissa suunnilleen 15000. Nämä tosin on käyttöön vain hätätilanteeseen!
En itse oikein jaksa uskoa, että tuolla miehellä erityisemmin "menojalka alkaa vipattamaan." Tosiaan on erittäin leppoisa kaveri, ei juo edes saunakaljaa (inhoaa alkoholin makua) tai polta koskaan. Kaverin tullessa kylään syövät sipsejä ja katsovat elokuvaa. Baarissa ollaan käyty huimasti kerran, ei ollut meidän paikka. Päivisin joskus käydään pelaamassa kavereiden kanssa ja juomassa limsaa. Olemme tylsiä. Vastuullisuuskin on niin suhteellista, eihän monelle 12-vuotiaalle voi hankkia koiraa, sillä jäisi vanhempien vastuulle. Itse sain tuolloin koirani, eivätkä vanhempani ole käyttäneet sitä lenkeillä kuin yhden käden sormilla laskettavan määrän. Eivätkä todellakaan ole kouluttaneet kuin pahoille tavoille. Koira on pärjännyt aiemmin toko-kilpailuissa (nyttemmin eläkkeellä), joten katson onnistuneeni varsin hyvin, vaikka lapsi olin koiran saadessani. Nuorempi koira (miehen) taas on niin sairas, että meiltä molemmilta on vaatinut varsin monia uhrauksia pitää sen elämä mielekkäänä (eroahdistus yksinollessa (ei voi olla yksin), selittämätön autoimmuunisairaus jne). Me ollaan kuitenkin yksilöitä, miehet eivät ole yksi homogeeninen ryhmä, eikä menojalan vipatus ole yhtä välttämätön kuin vaikka vaihdevuodet.
Mies on muutenkin kai varsin pysyvää sorttia, hänen isänsä kuitenkin oli saman naisen kanssa 15-vuotiaasta 25 vuotta, jonka jälkeen naisella (miehen äiti) alkoi vapaudenkaipuu vaivata ja tämä haki eron. Lapset jäivät asumaan isänsä luo.
Osaako joku sanoa, onko koirien pito kuinka haastavaa pienen lapsen kanssa? Koiramme ovat pieniä ja ystävällisiä, mutta tarvitsevat kolme lenkkiä päivässä ja toisella on ehdottoman tarkka erityisruokavalio. Olettaen, ettei lapsella olisi allergiaa (jos on, koirat menevät siskolleni. Ehkä vammaisuutta pahempi pelko).
Tukiverkosto meillä ainakin on tosiaan kunnossa, isovanhempia kuitenkin tulisi olemaan 7, joista 6 varteenotettavia (miehen äidin miesystävä aivan kamala, onneksi ei vaikuta meidän elämään). Ja isoisovanhempia olisi hengissä myöskin 6, joista 3 hyvässä ellei erinomaisessa kunnossa. Sisarillamme ei ole lapsia ja he olisivat varmasti hoitoapuna, jos olisi jotain tärkeää menoa. Sukuun välit ylipäätään hyvät ja varsinkin isäni ja miehen äiti tuntuvat oleskelevan meillä nykyäänkin varsin paljon ja auttavat esimerkiksi kauppareissuissa autoillaan ihan pyytämättä.
Miten muuten lapsiperheen elämä onnistuu ilman autoa? Olemme tottuneet käyttämään pyöriä tai jalkoja lähes jokaiseen matkaamme, mutta pitäisi sitten tulevaisuudessa kai turvautua julkisiinkin? Oikeastaan, tuleeko lapsen kanssa mitään muuta ylimääräistä liikehdintää kuin kävelylenkit ja neuvolakäynnit?
Hyvä kuulla tuollainen näkemys. Me vain emme pidä kovin paljoa matkustelusta, sen huomasimme interralilla toissakesänä. Ja mitään kovin hektistä elämää ei voi koirienkaan takia viettää, toinen kun on kroonisesti sairas stressiherkkä eroahdistustapaus. Ja päivääkään en koirien kanssa vaihtaisi pois, vaikka matkustelu ja biletykset osittain niiden vuoksi ovatkin nollissa. Yövalvomista en pelkää, pärjään muutenkin aika vähillä unilla. Ja tuon toisen koiran sairauden akuutteina aikoina sain kokeilla yöheräilyä 3kk herätyksen soidessa tunnin-kahden välein. Ja siinä sitten siivottiin ulosteet, oksennukset ja laitettiin koiralle lääke. Raskasta oli, mutta tärkeintä se, että nyt meillä on elinvoimainen ja iloinen koira. Me muutenkin tykätään siitä, että elämä on enemmän rauhallista ja että elämä ei ole pelkkää hedonistista nautinnontavoittelua tai hetkessä elämistä. Sellainen ei ole koskaan ollut meidän juttu. Ainut, mistä pitäisi luopua on vaeltaminen. Mutta eipä vaellukset niin arvokkaita ole, että niitä voisi edes lapseen verrata.
Mutta miten opiskelujen aikainen öiden valvominen eroaa töissä käyvän yövalvomisista? Monessa työssä täytyy olla paljon skarpimpi kuin opiskeluissa. Ja toisen ollessa kotona, kotona oleva nousee hoitamaan lasta. Jos toinen on väsynyt, voi nukkua eri huoneessa tarvittaessa ja levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos oikealta tuntuu.
Opiskelevat vanhemmat ovat tottuneet nuukuuteen, joten tuskin se lapsen saaminen raha-asioita muuttaa kummasti. Opiskelijoina saatte kunnon kokoisen perheasunnon opiskelijamarkkinoilta.. Koetapa vaan hankkia saman kokoista kämppää vapailta markkinoilta. Vuokrat ihan eri planeetalta.
Opiskelija pystyy järjestelemään opiskelujaan helpommin. Tarvittaessa voit järjestää enemmän aikaa yhdessä lapsen kanssa järjestelemällä opintoja ja opiskelet vaikka hitaammassa tahdissa. Työelämässä ei pahemmin jousteta.
Jos tukiverkot on kunnossa, niin hyvä. Eihän sitä tiedä minne tienne vie valmistumisen jälkeen. Vaikeampaa se on Suomen toisella laidalla ilman sukulaisia työn ja arjen paineissa.
Jos opiskelette pk-seudulla, autottomuus ei ole ongelma. Itsekin asuimme Helsigissä ilman autoa, kunnes lapsi oli 4-v. Auto hankittiin vasta, kun muutimme muualle. Muiden yliopistokaupunkien tilanteesta itsellä ei ole kokemusta. Tukiverkot varmaan kuitenkin kuskaavat ja lainaavat autoa, jos sitä tarvitaan. Hätätapauksissa voi tilata taksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin, lapsen tekoon vain. Useat opiskelutoverini hankkivat opiskeluaikana lapsen ja hyvin pärjäsivät.
että oot päätökses jo tehny :)
Sulla on vauvakuume ja haluat vauvan, vaikka sulle sanois mitä, perustelet sen kuitenkin niin, että niin olisi parasta ja olette valmiita.
Ja niinhän se vähän on kun se kuume iskee ja varmuus siitä, että on valmis, niin ei siinä muu auta ku tehä se vauva, kaikki muu hoituu sitten aikanaan.
Ja toisaaltahan sitä ikinä tiedä kauan siihen yrittämiseenkin menee aikaa, harvalla oikeasti yrittävällä napsahtaa heti laakista, eli vaikka aloittaisitte yrittämisen heti tänään, teillä saattaa kuitenkin ennen vauvaa olla ammatti, asunto ja vaihtunu sivilisääty :)
Onnea yritykseen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille viesteistä ja anteeksi, etten pysty jokaiseen vastaamaan. Mutta jokainen on luettu ja huomioitu täällä päässä.
Kämppää koskikin seuraava kysymys. Meillä ei kämpän löytyminen ole mikään ongelma tässä kaupungissa, suhteilla päästään moniin asuntoihin jonojen ohi. Emme tälläkään hetkellä asu opiskelija-asunnoissa, vaan erään järjestön vuokra-asunnossa.
Meille on tarjottu paritalon toista päätä, aivan unelmainen kaksio. Siinä se ongelma onkin, kyseessä on kaksio. Vuokra erittäin halpa ja sijainti aivan loistava. Kauanko lapsi voi nukkua meidän kanssa samassa huoneessa/läpikulkuhuoneessa? Muutaman vuoden päästä todennäköisesti vapautuu nimittäin paritalon suurempi puoli, iso kolmio. Ja vuokra halpa. Onhan se epäreilua, että suhteilla saa kaupungin parhaat vuokra-asunnot, mutta itse en valita... :)
Niin ja koira- ja autokysymyksiin odottaisimme vastauksia :)
että oot päätökses jo tehny :)
Sulla on vauvakuume ja haluat vauvan, vaikka sulle sanois mitä, perustelet sen kuitenkin niin, että niin olisi parasta ja olette valmiita.
Ja niinhän se vähän on kun se kuume iskee ja varmuus siitä, että on valmis, niin ei siinä muu auta ku tehä se vauva, kaikki muu hoituu sitten aikanaan.
Ja toisaaltahan sitä ikinä tiedä kauan siihen yrittämiseenkin menee aikaa, harvalla oikeasti yrittävällä napsahtaa heti laakista, eli vaikka aloittaisitte yrittämisen heti tänään, teillä saattaa kuitenkin ennen vauvaa olla ammatti, asunto ja vaihtunu sivilisääty :)
Onnea yritykseen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin tulet olemaan nykyisen miehen kanssa lopuneläämääsi.
Ei ole kiva olla yh tau että lapsia on sille ja tälle miehelle.
todennäköisesti ainakin miehellä alkaa kuitenkin menojalka jossain vaiheessa vipattaa ja kavereiden kanssa biletys voi oikeasti tuntua tärkeämmältä kuin lapsi ja sen äiti. Olette vain yksinkertaisesti niin nuoria, ettette voi sanoa, millaisia olette ihmisinä, koska persoonallisuuskin kehittyy 23-vuotiaaksi. Harva mies tyytyy perhe-elämään parikymppisestä asti ilman että alkaa jossain vaiheessa kaivata muutakin. Mikäli ei haittaa, että saatat joutua olemaan lapsen kanssa itseksesi jossain vaiheessa ilman miestä melko paljon, niin tehkää vain lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai kannattaa yrittää, kyllä elämä kantaa!! Opiskeljoilla on yleensä ilmainen päivähoito ja vanhempainrahaa saat luultavasti ainakin saman verran kuin opintotukea, joten taloudellisesti ei muutosta. Toki hankintoihin menee sitten jonkin verran rahaa, mutta vaunut, sängyt sun muut saa kyllä hyvät käytettynäkin!
Itse saimme ensimmäisen lapsen, kun olin opiskelija ja mies armeijassa. Olin itse 19 v ja mieheni 22 v. Tottakai välillä oli raskastakin, mutta niin se on ollut välillä toisenkin lapsen kohdalla, vaikka kummatkin olivat jo työelämässä. Se kuuluu siihen vauva-arkeen :)
Tuntuu siltä, että olet jo ajatellut asian niin valmiiksi ja muutenkin olet ikäistäsi kypsemmän oloinen, joten en voi muuta kuin tsempata!!
tai mies valmistuu syksyllä ja on jo vakitöissä, ja meillä on kaksi opiskeluaikana saatua lasta. Hyvin on mennyt, enkä varsinaisesti koe, että rahasta olisi ollut edes tiukkaa - tarkka saa tietenkin olla, mutta "kituuttaa" ei ole tarvinnut, jopa matkusteltu on jonkin verran. Tämä on kyllä edellyttänyt opintolainan nostamista, mikä ennen lapsia ei ollut tarpeen. Lapset sinänsä, varsinkaan vauva-aikanaan, eivät minusta kuluta kovinkaan paljon, vaan suurempi ansionmenetys syntyy siitä, ettei lasta hoitava vanhempi käy työssä. Siis kesältäkin tulee vain yksi palkka+kotihoidontuki aiemman kahden palkan sijasta ja lukuvuoden aikanakin vain toinen meistä on ollut osa-aikatyössä, muuten meille ei jäisi riittävästi yhteistä aikaa.
jos miehen terveys ei muutaman vuoden odottelua salli.
Mutta ikäväkseni myös minä olen hieman skeptinen suhteenne tulevaisuuden suhteen... Olette alkaneet seurustelemaan ihan kamalan nuotina, ja aika harva noista teini-iässä alkaneista suhteista lopulta sitten kestää kun ihmiset muuttuvat vuosien saatossa aikuistumisen myötä.
Mutta toivottavasti te olette se säännä vahvistava poikkeus, tsemppiä! :)
nyt kävisi niin, että mies jättäisi tai kuolisi, niin kykenisitkö yh-elämään? Tai mitä jos lapsi on jollain tapaa vammainen ja vaatii paljon enemmän kuin tavallinen lapsi, kykenisittekö hoitamaan häntä? Tai kaksosia tai kolmosia?
Nämä samat kysymykset voidaan esittää kaikille lapsesta haaveileville. Yhtä raskas kokemus esim. vammainen lapsi on niin 35-vuotiaalle kuin 20-vuotiaalle, jos raskaudesta on todella haaveiltu ja suunniteltu.
Tälläisiä asiota voi jokainen miettiä, mutta kun ikinä ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan!
Itse olen 32-vuotias esikoisen odottaja ja tottakai mielessä käy, että mitä jos... Mutta ei noille ajatuksille voi antaa liikaa valtaa, muuten ei elämästä pysty nauttimaan!
Mutta ap:lle tsemppiä! Ilman muuta kannustan, suhteenne vaikuttaa erittäin hyvältä, ikä ei todellakaan ole este, jos suhde on hyvä!!
Olen äiti. Osaan sanoa oikean vastauksen. Hankkikaa ehdottomasti heti lapsi, ja perään heti lisää. Se on pahin menetys, jossei voi saada myöhemmin enää lapsia. Olette nuoria ja jaksatte vielä, jaksatte kyllä kun olette nuoria.
ensimmäiset 2 vuotta vallan mainiosti. Ahdasta saattaa tulla siinä vaiheessa, kun lapsi lähtee liikkeelle. Lähinnä ne lapsen lelut pyörii sitten aina siinä keskellä lattiaa, mutta voin kertoa salaisuuden. (Sitä ne tekee myös isommassa asunnossa ;) Enemmän leluja, isommat tilat, isompi sotku.)
Mieskin vaihtuu todennäköisesti vielä monta kertaa.