Rahan lahjoittaminen

ollaan oltu naimisissa yli 10 vuotta.



Mutta olemme tosi erilaisia rahankäyttöön liittyen. Minä olen tosi tarkka rahankäyttäjä ja miehelle raha ei merkitse mitään. Aluksi aiheesta olikin paljon riitoja, mutta nyt olemme saaneet arjessa asiat rullaamaan. Miehellä oli siis velkoja ulosotossa tavatessamme, koska ei vaan ollut maksanut laskujaan. Minä taas aloitin asuntosäästämisen heti, kun sain ensimmäisen työpaikkani.



Mutta nyt jotenkin ajattelen, että meidän pitäisi ensisijaisesti ajatella omaa perhettämme ja omia lapsiamme.



En usko, että miehen isä saatika hänen puolisonsa saisi lainaa mistään, koska heillä ei ole käytännössä mahdollisuuksia maksaa summaa takaisin. Itse ajattelin, että lainaa voisi lyhentää vaikka 200 kuussa, mutta miehen mielestä se on kohtuuton vaatimus.

Ja tilanne on tosiaan kaikin puolin hankala. Paitsi miehelleni. Hän ei voi ymmärtää, että asiasta pitää edes keskustella.

Ei kyllä minusta teidän tarvitse hoitoja kustantaa,koska omakin elämäntilanne vaatii rahaa. Oikeasti teillä ei ole varaa lahjoittaa tuota summaa, niin miksi siis lahjoittaisitte..

70 000 olisi pieni pesämuna teidän kokoiseen asuntoon. Tuohon menee teidän säästämistahdilla ilmeisesti 50 vuotta.

Vai meneekö tässä nyt sinun rakaat säästösi?

sen sisaruksen kanssa, jolla omaisuutta on. Heidän pitää maksaa tuo summa puoleksi. Hän voi varmaan myydä auton tai hevosen saadakseen summan kasaan.



Onko miehen isä siis pyytänyt summaa, vai haluaako mies vain pitää hänet elossa, vaikka sitten petipotilaana kivuissaan, hinnalla millä hyvänsä? Hiukan vaan ihmetyttää mitä tarpeellista hoitoa ei kunnalliselta puolelta saa.



Meillä itsellämme on koossa reilu 30 000 pesämunaksi asunnon ostoa varten, joten kyllä siihen aika iso kolo tulisi jos 7000 nipistäisi pois vaikka se 7000 itsessään ei kummoinen pesämuna olekaan.

mutta kyllä musta sisaruksilla "yhteisvastuu" isästään, eli ei voi olla vain teidän perheen asia. MUTTA, ymmärrän kyllä miestäsi, jos kyseessä olisi mun äiti tai isä, niin kyllähän mä haluaisin kaikkeni tehdä, eikä siinä mitkään asunnonostot sillä hetkellä varmastikaan ole mikään prioriteetti ykkönen... Miten jos olisi sinun isä/äiti? Haluaisitko silloin antaa rahaa/haluaisiko miehesi silloinkin auttaa? Tällaisesta ei nyt kuitenkaan kannata mitään avioerokysymystä tehdä, jos muuten olette onnellisii...

Miehen äiti pyysi rahoja lainaksi, mutta käytännössä heillä ei ole mitään mahdollisuutta maksaa rahoja takaisin. Minä haluaisin sen velkakirjan siitä syystä, etten halua lahjoittaa välillisesti rahoja miehen veljelle enkä toisaalta halua, että miehen äiti joutuu maksamaan lahjaveron, 700 euroa, tuosta summasta.



Kyseessä ei ole meidän koko omaisuutemme, vain osa noista asuntosäästöistä. Julkisella puolella hoitoa ei enää kustanneta, kosta parantumisennuste on niin olematon.



Olen samaa mieltä siitä, että summa on mitätön avioeron rinnalla. Mietin myös sitä, miten suhtaudumme, jos rahaa tarvitaan vielä lisää. Minusta olisi tosiaan reilua, että miehen veli myisi omaisuuttaan, mutta sitä en voi tässä tilanteessa vaatia. Me olemme joka tapauksessa varakkaampia kuin miehen veli.



T. ap

mies antaisi kyllä rahat ihan yhtä auliisti minun vanhemmilleni. Itse olen sitä mieltä, että tuollaisiin tilanteisiin pitäisi vähän pystyä varautumaan. Omalla isälläni olisi rahat säästettynä, äidilläni ei. Äidilleni en kyllä rahaa edes lahjoittaisi, mutta mieheni lahjoittaisi silti. Äitini elämä on nyt jo sitä, että hän vain makaa asunnossaan ja käy välillä tupakalla - se ei ole minusta elämisen arvoista elämää. Mutta toivottavasti tällaista tilannetta ei hänen osaltaan tule.



T. ap

melkein 160 000 voitte lahjoittaa ilman veroseuraamuksia.

rahat ovat tällä hetkellä käytännössä minun tililläni, mutta sillä ei ole merkitystä, sillä kaikki rahamme ovat yhteisiä. Menin töihin juuri ja olen tässä siirrellyt noita rahoja säästötilille, mutta nyt koko töihinpaluukin tuntuu ihan turhalta, kun kaikki säästöt menivätkin muualle.



Toisaalta ajattelen myös, että onpa onni, että palasin töihin ja saimme rahaa säästöön, jotta nyt voimme noita hoitoja kustantaa.



Mutta silti itsekkäästi ajattelen, että olisi sillä rahalla ollut meillekin käyttöä. Olemme olleet esimerkiksi ulkomailla viimeksi vuonna 2005. Mutta käytännössä ne rahat olisi kyllä pistetty siihen asuntoon.



T. ap

jos asiasta tehdään sopimus, jossa kerrotaan, kuka lahjoittaa ja kenelle.



Mutta tulkitseeko verottaja automaattisesti, että kun tilille ilmestyy 7000, että se on varmaankin joltain pariskunnalta?



Itse asiassa jos mies ei suostu tuohon velkakirjaan, voimme toki aina siirtää rahaa 3500 miehen isän ja 3500 miehen äidin tilille.



T. ap

onko se muuttunut? Tarkoitat varmaan 16000, et 160 000?



T. ap

Voisiko noin niin kuin moraalisesti olla siten, että miehellä on sanavaltaa rahoihin, jotka itse ansaitsi?



Jos teillä olisi eri tilit ja omat rahat ei tätä ongelmaa olisi. Silloin mies voisi laittaa ansaitsemansa rahat suoraa isänsä sairaalalaskuihin.

Ainakin ennen verottoman lahjan raja oli 4000, onko se muuttunut? Tarkoitat varmaan 16000, et 160 000?

T. ap

noin 100 000 markkaa. Tietoisena siitä, että kuolema tulee joka tapauksessa. Sisko oli yli 30v, naimisissa jne. eli äidillä ei ollut mitään velvollisuutta maksaa. Maksoi silti eli myi omaisuuttaan ja otti velkaa.



Sitä kutsutaan rakkaudeksi. Jostain syystä se on näköjään vain äitien, ei lasten asia. Siskon puolisolla ei ollut varaa maksaa, 2 pientä lasta ja asuntolaina.

Minulla on parempi palkka kuin miehelläni, mutta silläkään ei ole merkitystä. Olemme olleet vuorotellen kotona lapsia hoitamassa. Sen vuoksi on reilua, että kaikki rahamme ovat yhteisiä. Mieheni oli viime keväänä hoitovapaalla ja minä nyt syksyllä.



Olemme tienanneet rahamme aika lailla tasan puoliksi. Minulla oli jonkin verran säästöjä mennessämme naimisiin, mutta nyt tilanne on varsin 50/50 kaikin puolin. Missään nimessä mieheni ei ole ainakaan tienannut isompaa osaa rahoista.



T. ap