Lue keskustelun säännöt.
Miten meidän pitäisi käyttää vähät rahamme lasten kesken?
01.07.2011 |
Esikoisemme on jo valmistunut yliopistosta. Hänen rahatilanteensa ei ole kehuttava, koska hänellä on vain pätkätöitä, mutta hän on pärjännyt. Hänelle on myös sanottu, että kunhan saa laskunsa maksettua, niin kotiin voi tulla syömään vaikka joka päivä.
Olen huomannut, että jos hankimme nuoremmille lapsillemme jotakin, hän tuntuu olevan kovin kateellinen. Nyt meillä on tulossa pieni risteilyreissu, ja hän oli kommentoinut siskolleen, että "toisten matkat ne vain maksetaan". Kun esikoisemme asui kotona, jokainen lapsi sai yhtä paljon. Nyt olen jotenkin ajatellut, että kun hänellä on ammatti ja työ, me emme enää kustanna hänen menojaan. Olenko jotenkin totaalisen väärässä?
Kommentit (42)
Esikoinen muuttikin viime syksynä pois kotoa opiskelemaan. Hän vastaa itse rahoistaan, mutta olemme sopineet, että hänen käytössään rahoista on noin 300 e/kk eli opintolainaa vastaava määrä. Ihan hyvin on mennyt kaikin puolin.
Hänelle myös hankittiin kaikenlaista talous- ja siivoustavaraa, pyyhkeitä ym. että pärjää.
Vastaava kohtelu on sitten nuoremmalle lapselle, kun hän ainakaan lähtee opiskelemaan.
Minulle ja miehelle on aina ollut selvää, että lapsesta vastataan siihen asti, että hän saa ammatin tai koulutuksen suoritettua. Eikä me olla kuin pienituloisia, joten kyllä lapset ovat joutuneet toiveistaan välillä tinkimään. Ainakin meillä teini-ikäiset ovat jo sanoneet, että opiskelurahat on hyvä juttu, moposta ei niin väliä.
Ap:n kuvaama tilanne kyllä kuulostaa hassulle, vaikea kuvitella, että oma aikuinen lapsi niiin sanoisi. Todennäköisesti kysyisin lapselta, mikä häntä kaivelee. Jossain vaiheessa lapsenkin on ruvettava elämään sitä aikuisen elämää vapauksineen ja vastuineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ovatko he koulussa/töissä. Minua ottaa kyllä myös esikoisena päähän, kun vanhemmat maksavat kotona asuvalle 20v. pikkusiskolleni KAIKEN, vaikka hän käy töissä! Itse olen 23v., minulla on pieni lapsi ja olen kotihoidontuella kotona hänen kanssaan, miehellä pienet tulot. Olisi kiva, jos esim. meidän lapselle (ainut lapsenlapsi heille) joskus ostettaisiin jotain ja siten vähän tuettaisiin. Mutta ei mitään. Minusta on epäreilua.