Miten meidän pitäisi käyttää vähät rahamme lasten kesken?

Jos vanhemmilla on vaikka kolme lasta, jotka ovat naimississa ja jokaisella kolme lasta. Tekee yhteensä 17 henkilön matkat, aika tyyristä.

ja verrata itseään pikkusisaruksiin ja heidän saamisiaan omiinsa. Ehkei hän osaa mieltää itseään vielä aikuiseksi ja itsenäiseksi, ja ymmärrä, että tulevaisuudessa myös pikkusisarukset aikuistuttuaan jäävät vaille risteilyjä ja muita vanhempien kustantamia huveja?



Ehkä kannattaisi keskustella esikoisen kanssa asiasta. Nyt hän tuntee jäävänsä ulkopuoliseksi ehkä myös perheen yhteisistä huveista ja yhdessäolosta, mikä on pahempi vaillejäämisen tunne kuin se, että rahallisesti jää jostain alakynteen. EHkä esikoinenkin kaipaisi tasaveroista mahdollisuutta yhdessäoloon ja tunnetta, että kuuluu yhä samanveroisesti perheeseenne kuin pienemmät sisarukset?

kutakuinkin samaa mieltä. Etenkin, jos rahan kanssa on tiukkaa, niin jokin raja täytyisi asettaa.



Toisaalta, jos esikoinen on perheetön, voisi hänen huomioimisensa tulla jotenkin kyseeseen...



On kyllä oikeastaan aika vaikea juttu päättää... Asuvatko muut lapset vielä kotona? Minkä ikäisiä lapset ovat?

Meillä ihan sama tilanne.



Erotuksena se, että jo täysi-ikäinen lapsi tuhlaa omat rahansa vaatteisiin ja huvituksiin ja sitten kitisee, jos pikkuveli saa jonkun kalliin tavaran, mitä hän ei saanut?



Ei kai täysi-ikäiset ole enää huollettavia? Varsinkin kun pikkuveli sai nyt ekaa kertaa jotain, mitä on kauan toivonut ja pienet tulot täälläkin.

kyllä aikuisen ihmisen pitää alkaa huolehtia itse itsestään. Jos ei asu kotona, ei enää saa kaikkia samoja oikeuksia kuin kotona asuvat - varsinkin kun ansaitsee itse rahaa ja tekee töitä. On varmasti vaikeaa irrottautua perheestä, mutta kaikille lapsille tulee joskus se aika eteen, ja jos ei osaa itse irrottautua, täytyy vanhempien vähän tuupata.



Erityisesti esikoisen saattaa olla vaikea tajuta, että hän ei ole enää yksi lapsista. Tärkeää olisi keskustella hänen kanssaan asiasta ja kertoa, että hän on sentään saanut olla hetken perheen ainokainen, johon on panostettu täysillä. Hän on saanut myös vaatteet, lelut ja harrastusvälineet uusina, muut yleensä joutuvat käyttämään isompien vanhoja. Kääntöpuolena tässä tietysti on se, että hän joutuu ekana irrottautumaan perheestä ja sietämään sen, että pienemmät sisarukset vielä saavat tiettyjä etuoikeuksia, koska ovat pienempiä.



Minulle taas oli tärkeää elättää itse itseni ja päättää itse omasta vapaa-ajastani. VAnhempani matkustivat pikkuveljeni kanssa, ja minä olin ikionnellinen, että sain jäädä kotiin, vaikka kotona vielä kesäisin asuinkin. Ehkä sitä vanhinta voi huomioida muilla tavoilla, pyytää vaikka viettämään perheiltaa tms. mutta tokihan hänen täytyy hiljalleen irrottautua perheestä elääkseen omaa elämäänsä.

en halua, että joutuu luottotiedottomaksi tai velkakierteeseen. Elän toivossa, että joskus helpottaa.



Nuoremmat saa sitten jos rahaa jää.



Ja tää on vaan mun ajatus, kukin tekee kuten parhaaksi näkee.

monilla lapsilla on nykyään kaikenlaista, ja vanhemmat repivät vielä viimeisistä rahoistaan kaikkea, jotta lapsi ei olisi vähemmällä kuin muut. Kun muuttaa pois kotoa ja alkaa elättää itsensä, ei olekaan enää varaa kaikenlaiseen kivaan ja luksukseen, vaan rahat menevät tosi tiukoille jo laskujen kanssa.

Kävittekö te risteilyillä silloin kun tuo esikoinen asui vielä kotona? vai oliko elämä silloin pelkkää arkea ja nyt hän ei pääse, kun käytte, aivan kuin ei olisi perhettä. yksi lisähenkilö tuskin sitä risteilyä kaataa, jos teillä on ollut varaa tehdä niin monta lasta.



Itse tunnen suurperheitä, joissa jokainen saanut opiskelupaikan saatuaan oman yksiön tai kaksion opiskelupaikkakunnalta. Joillain on firmoja, jotka tuottavat hyvin.

ei meidän taloudellinen tilanteemme ainakaan parantunut ole, päinvastoin. Ei siis ole kyse siitä, että tekisimme nyt jotain, mihin hänellä ei olisi ollut mahdollisuutta. Hän vain reagoi kaikkiin raha-asioihin, jos hän on nähnyt kivat kengät jossakin ja hänellä ei ole niihin rahaa, hän saattaa letkauttaa jotakin tyyliin, että muut vain ostelevat kenkiä, jos joku meillä on saanut kengät, koska edelliset ovat jääneet pieneksi. ap

kotoa ei saada sitä mitä muut saa (onhan hän ollut aikanaan ainoa lapsi).

muuttaa, niin omillaan on toimeen tultava!!!

kotona saa asua niin pitkään kuin haluaa, jos haluaa silti muuttaa, niin miksi minä pienituloisena alkaisin osteleen kodinkoneita, maksaa vuokraa yms , kun omanikin jo maksan ???



meillä nuori lähti kotoota ja sen jälkeen olen antanut ja ostanut mitä olen halunut antaa ja ostaa, mitää säännöllistä tukea en anna, on opittava tuleen toimeen itsekeseen...





ja kotona asuvalle lapselle tietty ostelen mitä tarteee ja haluaa ja mihin rahat riittää, en todellakaan koe et en voi ostaa lapselle polkupyörää, kun kotoota muuttaneelle pitäs kans sit ostaa jotain samanhintaista tai antaa rahaa





ihan älytön asia tuo olisi, jos pitäisi antaa

eri asia on jos asuu maalla ja lapsi joutuu jo 16v muuttaan opiskelun perässä pakosta niin sit elatus velvollisuus on,

mut täysikäinen työssä käyvä opintonsa valmiiksi saanut aiukuinen ihminen, niin huh huh ap

et todellakaan anna mitään >!!!

nuoret on vaan tottuneet et kaikki pitää saada ja heti, ostelevat valmisruokia, vaaateita yms turhuutta,

kelle meisät vanhemmista jää jokapäiväisten menojen jälkeen itseensä rahaa, ja paljon ???

mulla ei ainakaan mitään, perusasiostakin tingin..

jotta voi ostaa jotain työssäkäyvälle aikuiselle lapselle, niinkö?

Kotona asuvasta lapsesta tulee noin 400-500 euroa kustannuksia. Itse olen alustavasti isommalle pojalleni sanonut, että kun muuttaa kotoa, niin hänet autetaan alkuun elämässä. En ole vielä tarkkaa summaa päättänyt ja varmasti verotusasiatkin siihen vaikuttaa, mutta alustava ajatus nykysellä lahjaverotuksella on seuraava:



1. vuotena annan pojalle 300 e kuussa rahaa

2. vuotena annan pojalle 200 e kuussa rahaa

3. vuotena annan pojalle 100 e kuussa rahaa

4. vuotena annan pojalle 50 e kuussa rahaa



Tämä tietty vasta teoriaa ja käytäntöä ei olla kokeiltu, mutta ideana on se, että itsenäiseen vastuuseen ei tarvitse hypätä heti, mutta toisaalta on sitten tietoinen, että tuki ei jatku ikuisesti ja saa aikaa järjestää omia asioitaan sitten vähin erin paremmalle mallille. Useinhan opiskelujen edetessä myös kesätyöpaikat yms. paraneekin. Tietty jos poika opiskelee koko jatko-opinnot kotoa käsin, niin asia on ihan toinen.



Mitä tuohon teidän esikoiseen tulee, niin jos hän on jo yliopistosta valmistunut, niin en näe kyllä syytä miksei hänen pitäisi opetella tulemaan omillaan. Keskustelun paikka on minusta.

Vanhemmillamme on neljä lasta, joista kaikki olemme tosin muuttaneet jo pois kotoa, itse viimeisenä, koska olen nuorin.



Kaikkia sisaruksiani ja minua on autettu kotoa muuttamisessa, eli ostettu astioita, jokaiselle ostettiin pyykinpesukone, jotta kotiin ei enää tuotaisi pyykkejä pesetettäväksi :)



Jokainen on saanut apua suunnilleen samalla summalla. Kolme sisarustani muutti pois ennen minua, joten niinä vuosina sain itse paljon "vähemmän" kuin muut. Se oli siis ihan realiteett, en siis ollut kateellinen asiasta, koska tiesin minunkin vuoroni vielä tulevan.



Muiden muuttaessa hiljalleen omilleen, asuin itse vielä kotona. Ja koskaan ei tullut riitaa siitä, että äitimme maksaa minulle ruuat, eikä muille sisaruksille. Koska ovathan hekin saaneet sen saman kotona asumisen ajan ruuat pöytään.



Eli ap:n vanhin lapsi taitaa olla joko kateellista tyyppiä, eikä välttämättä halua ottaa raha-asioita hoidettavakseen. Toisaalta ap voisi joskus huomioida erikseen esikoisensa, enkä tarkoita mitään kallista, vaan jollain eirtyisellä pienellä jutulla. Antaa vaikka pari leffalippua tms.

Kotona asuvasta lapsesta tulee noin 400-500 euroa kustannuksia. Itse olen alustavasti isommalle pojalleni sanonut, että kun muuttaa kotoa, niin hänet autetaan alkuun elämässä. En ole vielä tarkkaa summaa päättänyt ja varmasti verotusasiatkin siihen vaikuttaa, mutta alustava ajatus nykysellä lahjaverotuksella on seuraava: 1. vuotena annan pojalle 300 e kuussa rahaa 2. vuotena annan pojalle 200 e kuussa rahaa 3. vuotena annan pojalle 100 e kuussa rahaa 4. vuotena annan pojalle 50 e kuussa rahaa Tämä tietty vasta teoriaa ja käytäntöä ei olla kokeiltu, mutta ideana on se, että itsenäiseen vastuuseen ei tarvitse hypätä heti, mutta toisaalta on sitten tietoinen, että tuki ei jatku ikuisesti ja saa aikaa järjestää omia asioitaan sitten vähin erin paremmalle mallille. Useinhan opiskelujen edetessä myös kesätyöpaikat yms. paraneekin. Tietty jos poika opiskelee koko jatko-opinnot kotoa käsin, niin asia on ihan toinen. Mitä tuohon teidän esikoiseen tulee, niin jos hän on jo yliopistosta valmistunut, niin en näe kyllä syytä miksei hänen pitäisi opetella tulemaan omillaan. Keskustelun paikka on minusta.

Kun on täysi-ikäinen ja muuttaa pois kotoa, on omillaan ja piste. Toki vanhemmat voivat/saavat/on ihanaa autaa, jos elämä heittelee ja tulee OIKEASTI VAIKEAA mutta tuollainen "pehmeä lasku" ja rahan syytäminen on mielestäni ihan naurettavaa.

Itse muutin pois kotoa 16-vuotiaana (lukion vuoksi, en perhetilanteen, tms) ja elin vanhempien tukemana abivuoden loppuun. Kun sitten olin 18 ja lukio loppu, oli selvä sävel siitä, että nyt on alettava elättämään itsensä tai muutettava takas kotio. Menin kesätöihin ja siitä "oikeisiin" töihin ja penniäkään en ole enää vanhemmiltani pyytänyt. Ei ole tarvinnut vaikka välillä on ollut tosi tiukkaakin enkä olisi kyllä kehdannutkaan. Mun mielestä aikuisuudesta ei voi poimia niitä rusinoita pullasta (oma asunto, omat aikataulut, oma päätökset) mutta sitten antaa äiskän ja iskän hoitaa niitä ikäviä puolia (laskut, ym).

Ei ihme että nykyään puolet alle 3-kymppisistä on ihan hukassa ja onnettomia talousasioissa, kun ei tarvi itsestään vastata: senkun vaan soitto mammalle, niin rahahanat aukeaa. Sitten vaan opiskellaan jotain huuhaa-taide-alaa eikä töitä voi tehdä kuin omaa alaa tai johtotehtäviä eikä varsinkaan mitään mäkin kassaa tai muuta "huonompaa hommaa", kun miksi vaivautua?

Mutta luulenkin, että kyse on enemmän nro 2:n esittämästä asiasta. Eli esikoinen kokee jäävänsä ulkopuolelle perheen yhteisistä asioista ja menoista, mutta kitinä kohdistuu konkreettiseen eli rahaan. Onko häntä kutsuttu mukaan risteilylle? Jos ei, kokeilisin kyllä kutsua tarjoutuen maksamaan vaikkapa puolet matkasta. Siinä samalla hänelle ehkä valkenisi, että teidänkin mielestänne hänen on itse otettava vastuuta omista menoistaan.

kannattaa toki miettiä, että onko kyse nimenomaan rahasta, vai kokeeko hän jääväksi ulkopuolikseksi perheestänne ja sen takia reagoi noin? Rahahan siinäkin on välillinen syy, jos ei sen takia pääse jonnekin mukaan, mutta toisaalta yhdessä voi tehdä myös edullisempia asioita.



Ja onko kyse vain tuosta yksittäisestä kommentista vai laajemmasta kuviosta?



Kannattaa myös muistaa, että sisaruksille tulee avauduttua asioista, joita ei välttämättä muille uskalla paljastaakaan. Voi olla, että lapsesi esimerkiksi tietää, että hänen tunteensa asian suhteen eivät ole järjellä perusteltavia, mutta ei kuitenkaan voi niille mitään. Ei kuitenkaan puhu teille, mutta sitten sisaruksilleen, jotka ovat turvallisempi ihmissuhde kuin jollekin kaverille tmv. avautuminen.

Mulla taas ehkä vähän erilainen kokemus kuin sinulla ja siksi noin ajattelen. Siihen aikaan kun itse kirjoitin yliopiilaaksi, niin alle 20-vuotiailta otettiin vanhemman tulot huomioon opintotukea maksettaessa. Omat vanhempani eivät suostuneet mitään minulle maksamaan rahaa, joten kun kirjoitin 17-vuotiaana (täytin kyllä sit kesällä 18) ylioppilaaksi, niin minulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kotiin ja opiskella kotoa käsin, koska opintotukeni olisi ollut noin 35 e kuussa. Se rajasi minusta hyvin paljon yliopistoja pois siis. Töitä tein kyllä koko yliopistoajan itse sivutoimisesti, mutta tiedän, että jos sillä olisi pitänyt vielä itsensä elättää, niin se olisi hidastanut taas opiskeluja ja itsenäiseen elämään siirtymistä. Kodin hoivissa ja 2 päivänä sivutöitä viikossa tekevänä sain yliopiston sit suoritettua 22-vuotiaana ja pääsin työelämään.



No, mut nää on vasta ajatuksia. Jos lapseni osoittautuu sitten opiskeluaikoina sellaiseksi, että jos annan hälle 300 e, niin et se menee viikonlopun ryyppyreissuun ja sen taksimatkoihin, niin voi äidin rahahanat kyllä hytyä... Mut tarkoitan, että mielelläni antaisin porrastetun tuen lapselle, että saisi opiskella rauhassa ainakin pari ekaa vuotta. Ei kukaan voi suunnitella elämäänsä sen varaan, että saa esim. neljäntenä opiskeluvuotena 50e/kk. Nimenomaan haluaisin opettaa lapseni omilleen, mutta en rajata esim. ympäri Suomen olevia opiskelupaikkoja. Mulla oli nuoruudessa se onni, etten asunut Helsingissä, jossa on kaikista vaikeinta sisäänpääsy. Sainkin 4 opiskelupaikkaa oman paikkakunnan yliopistosta. Helsingissä asuen voisi olla paljon vaikeampaa päästä juuri siihen läheiseen yliopistoon ja jatkaa opintoja kotoa käsin.

jatkuu, kunnes lapsi täyttää 20v, vaikka hän ei asuisi kotona.

Lapsi ei saa toimeentulotukea ennen kuin vanhempien tulot on kartoitettu ja ovat siis velvollisia osallistumaan lapsen elatukseen.

jatkuu, kunnes lapsi täyttää 20v, vaikka hän ei asuisi kotona. Lapsi ei saa toimeentulotukea ennen kuin vanhempien tulot on kartoitettu ja ovat siis velvollisia osallistumaan lapsen elatukseen.

lapsella ei ole ammattia.