Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten meidän pitäisi käyttää vähät rahamme lasten kesken?

Vierailija
01.07.2011 |

Esikoisemme on jo valmistunut yliopistosta. Hänen rahatilanteensa ei ole kehuttava, koska hänellä on vain pätkätöitä, mutta hän on pärjännyt. Hänelle on myös sanottu, että kunhan saa laskunsa maksettua, niin kotiin voi tulla syömään vaikka joka päivä.

Olen huomannut, että jos hankimme nuoremmille lapsillemme jotakin, hän tuntuu olevan kovin kateellinen. Nyt meillä on tulossa pieni risteilyreissu, ja hän oli kommentoinut siskolleen, että "toisten matkat ne vain maksetaan". Kun esikoisemme asui kotona, jokainen lapsi sai yhtä paljon. Nyt olen jotenkin ajatellut, että kun hänellä on ammatti ja työ, me emme enää kustanna hänen menojaan. Olenko jotenkin totaalisen väärässä?

Kommentit (42)

Vierailija
1/42 |
03.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt pitäisi tietää minkä ikäinen se kuopus on ja mikä hänen elämäntilanteensa on?

On mielestäni aivan eri asia, jos

a) Kuopus on selvästi nuorempi ja vielä esim. amiksessa/lukiossa ja asuu kotona, kuten esikoinen saman ikäisenä vai

b) Kuopus ei ole kuin pari vuotta nuorempi, mutta asuu silti vanhempien täyshoitolassa. Ei ole päässyt/hakeutunut vielä korkeakoulu-opintoihin tai töihin, vaikka ikänsä puolesta jo kuuluisi sinne.



Ekassa tapauksessa voisi esikoiselle sanoa, että kasva aikuiseksi, mutta tokassa taas ymmärtäisin esikoisen katkeruuden täysin, sillä ei ole oiken että ahkeruudesta rangaistaan.

Vierailija
2/42 |
03.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oleellista olisi myös minun mielestä tietää, missä iässä esikoinen on alkanut elättää itsensä ja minkä ikäisiä ovat nämä nuoremmat.



Usein se menee niin, että vanhemmat huoahtavat helpotuksesta kun yksi muuttaa pois. vähän tulee lisää tilaa kotiin ja on oikein odotettu että se esikoinen muuttaa pois.



Ja sitten ehkä nuorin tai nuorimmat ovat ihan eri asemassa. Ei haluta kuitenkaan tyhjää kotia, vaan on vaan kiva, kun siellä on joku, ja nuorinta tai nuorempia tuetaan paljon enemän kuin sitä vanhinta tuettiin samassa iässä.



Ei tietenkään aina näin. Miehen appivanhemmat ovat aina teettäneet työtä elannon ja ruoan eteen. Jo ihan pienestä saakka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/42 |
03.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis minun appivanhemmat ja miehen vanhemmat

Vierailija
4/42 |
03.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis tarkoitatko ap että jos yrittää. Saa nopeasti yliopistotutkinnon ja työn, niin sitten on omillaan. Mutta jos toinen lapsi haahuilee koko ikänsä vaihdellen mitä haluaa opiskella, niin häntä tuetaan vaikka hautaan asti?



Kyllä mielestäni on niin, että jos olette lopettaneet esikoisen menojen maksamisen vaikka silloin kun hän meni yliopistoon, niin jos toiset ovat nyt samanikäisiä, ja silti makoilevat kotona elätettävänä, ja esikoista ei elätetty, niin kyllä kohtelette väärin esikoista.



Jos esikoisenne on jo valmistunut, tuskin nämä pienemmätkään välttämättä vauvoja ovat enää.

Vierailija
5/42 |
03.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä kun kirjoitin ylioppilaaksi, mun pikkusisarukset olivat 3v ja 7v. Ja velipuoli on vielä mua 5 vuotta vuotta vanhempi.



Vierailija
6/42 |
03.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä on monta lasta, nuorimmat vasta ala-asteella. Esikoisesta seuraavat kaksi vanhinta ovat nyt lukiossa. Kun esikoinen lähti opiskelemaan, autoimme häntä sen verran kun olemme pystyneet. Välillä vähän rahaa, vaatteiden ostoa, astioita, joitakin huonekaluja jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/42 |
03.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haluaisi vielä tuntea kuuluvansa perheeseen, matkustaa teidän mukana jne. Ei ole välttämättä kyse vain rahasta. Maksaisiko yksi henkilö lisää kovin paljon hytissä?



Pätkätyöt eivät vakiinnuta nuorta aikuista omaan elämäänsä, ja jos ei elämänkumppania ole löytynyt kuten ystävillä ehkä jo on, elämä voi olla aika irrallista, "en kuulu minnekään". Ehkä hän toivoisi yhteydenpitoa enemmän, mutta saa sanottua vain siitä rahasta.

Vierailija
8/42 |
03.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

en usko, että kyse on yhdessäolosta, sillä sitä meillä on paljon, näemme tosi usein, ja teemme yhdessä kaikenlaisia juttuja edelleen. Luulen, että kyse on todellakin rahasta ja siitä, että hän on aidosti kateellinen, kun joku saa jotakin, ja hänellä ei ole rahaa ostaa kaikkea mitä hän haluaa, ja pitäisi saada omat rahat riittämään. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/42 |
03.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin voisiko olla, että lapsesi tajuaa itsekin, että hänen ei kuuluisi olla kateellinen, mutta ei voi sille mitään? Varsinkin, jos omassa elämässä on rahasta tiukkaa ja ehkä muutenkin vähän irrallinen tilanne, niin kadehtii sisaruksiaan, joilla on jossain mielessä "helpompaa".



Ei kuitenkaan sano tätä teille vanhemmille, koska ymmärtää järjen tasolla olevansa kohtuuton, avautuu tunteistaan kuitenkin sisarukselleen, esimerkiksi huonon päivän jälkeen tmv.

Vierailija
10/42 |
03.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omilla vanhemmillani on vain kaksi lasta ja kyllä meitä on tuettu paljon sekä yliopisto-opiskelujen aikana että vielä valmistumisen jälkeenkin. Vanhemmat mm. ostivat kummallekin yksiön opiskelujen alkaessa. Eikö tuo tuntunut olevan mitenkään outoa, jokainen opiskelukaverini tuntui saavan säännöllistä tukea vanhemmiltaan, joillekin maksettiin esim. vuokrasta puolet.

Ja tuki on jatkunut, jos työllistyminen on ollut vaikeaa (niin kuin tällä hetkellä monella alalla on).

Isommissa perheissä on tietenkin vaikeampaa tukea, harvalla on niin suuret tulot, että esim. viidelle lapselle voisi antaa vuokrarahat, saati että asuntoja ostaisi. Voihan se silti katkeroittaa, ei ne lapset yleensä itse pyydä päästä suurperheen jäseneksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/42 |
03.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omilla vanhemmillani on vain kaksi lasta ja kyllä meitä on tuettu paljon sekä yliopisto-opiskelujen aikana että vielä valmistumisen jälkeenkin. Vanhemmat mm. ostivat kummallekin yksiön opiskelujen alkaessa. Eikö tuo tuntunut olevan mitenkään outoa, jokainen opiskelukaverini tuntui saavan säännöllistä tukea vanhemmiltaan, joillekin maksettiin esim. vuokrasta puolet.

Ja tuki on jatkunut, jos työllistyminen on ollut vaikeaa (niin kuin tällä hetkellä monella alalla on).

Isommissa perheissä on tietenkin vaikeampaa tukea, harvalla on niin suuret tulot, että esim. viidelle lapselle voisi antaa vuokrarahat, saati että asuntoja ostaisi. Voihan se silti katkeroittaa, ei ne lapset yleensä itse pyydä päästä suurperheen jäseneksi.

kun meilläpäin oli hyvin harvinaista, että vanhemmat kustansi yhtään kenenkään asumista saati osti kämmpiä, riippumatta siitä, oliko perhe iso vai pieni. Ne joilla pappa betaalas, olikin sit niitä kultalusikka suussa syntyneitä nirppanokkia, joiden elämän sisältö tuntui olevan ihmetellä, miksei kaikilla opiskelijoilla ole varaa ostaa 500€ laatukenkiä ja miten kukaan ikinä suostuu tyytymään vähempään... :D

Tuki vanhempien suunnalta oli lähinnä ruokakassi silloin tällöin tms. pientä. Siis kaikilla mun kaveripiirissä. Kaikki ei saaneet sitäkään, vaan ihan itse kustannettiin sellainen elämäntaso, mihin sattui olemaan varaa.

Vierailija
12/42 |
03.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos äiti ja lapsi ansaitsevat suurinpiirtein saman verran, niin tuntuisi hullulta antaa lapselle rahaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/42 |
03.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

[/quote]


Tuki vanhempien suunnalta oli lähinnä ruokakassi silloin tällöin tms. pientä. Siis kaikilla mun kaveripiirissä. Kaikki ei saaneet sitäkään, vaan ihan itse kustannettiin sellainen elämäntaso, mihin sattui olemaan varaa.

[/quote]




En ole myöskään tottunut kovin isoihin tukemisiin, eli ei kukaan kaveripiirissänikään saanut asuntoja tms. Äidiltä sai toki ruokakassin toisinaan ja kännykkä- ja sähkölaskut maksettiin, mutta muut piti hoitaa itse. Jos halusin jotain erityistä, niin pariksi päiväksi vuokratyöfirmaan paskaduuniin, ja sain ostaa mitä halusin :)

Vierailija
14/42 |
03.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kommentoin vaan siitä, että mielestäni vanhempien kannattaa olla mahdollisimman tasapuolisia kaikkia lapsia kohtaan. Jos lähtisin ristelylle lasten kanssa, kutsuisin kaikki mukaan. Itse ole jo 40, mutta sekä minä että kaikki sisareni matkustamme usein vanhempieni kanssa ja joskus vanhemmat maksavat meidän kaikkien matkat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/42 |
03.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis en ole ap:n lapsi vaan myös esikoinen. Kun asuin kotona oli raha aina tiukilla, vanhempani myös erosivat hetkeä aiemmin kunnes muutin omaan kotiin lukion jälkeen. Kun äiti pääsi omilleen alkoi raha riittää paremmin vaikka yh olikin..isäni ei suostunut edes elareita maksamaan..no jokatapauksessa vuosien saatossa kodin ilmapiiri ja talous parantunut huomattavasti mikä on ihanaa ajatellen pikkusisaruksiani. Mutta kyllä ajoittain tunsin kateellisuutta heidän reissuista tai uudessa talossa asumisesta. Tiedät et ei heidän onni ole minulta pois mutta aina tunteilleen ei voi mitään vaikka haluais. Kun tekee itsellä tiukkaa taloudellisesti ja jos ympärillä on rahaa millä mällätä niin kyllä se harmittaa. Mutta sitten on oltava aikuinen ja kasvettava tekemään sellaisia valintoja että tulevaisuudessa on itsellä rahaa millä mällätä jos vaan elämä suo. Ja kyllä meidän äiti on silti minuakin pienillä asioilla auttanut et ei kyl tarvis olla harmissaan.. :)

Vierailija
16/42 |
05.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän vain reagoi kaikkiin raha-asioihin, jos hän on nähnyt kivat kengät jossakin ja hänellä ei ole niihin rahaa, hän saattaa letkauttaa jotakin tyyliin, että muut vain ostelevat kenkiä, jos joku meillä on saanut kengät, koska edelliset ovat jääneet pieneksi. ap

[/quote]






En osaa sanoa muuta kun että aika epäkypsä taytyy olla rahan suhteen.Ja vielä yliopiston suorittanut.Pitäisi olla silloin ainakin älliä päässä,noi letkautukset on tosi pöllöjä.



Mun vanhin tytär (21) oli aluksi samalainen,mutta oli silloin lukion lopulla,muutti pois kotoota 18 vuotiaana..Valitti ja valitti.Viimeinen tippa oli se että kun olin ostanut keskimmäiselle lapsellemme pesukoneen (Keskimmäinen muutti).Oli alkanut vanhin huutamaan "No voi juma----,kyllä toisille ostellaan,mut mulle ei anneta edes 20 euroa" Silloin suutuin ja totesin vanhimmankin saaneen pesukoneen kun muutti pois.Siihen loppui hetkeksi,mut sama marmatus jatkui.Tuhlasi aika pitkälti,jos annoimme hänelle esim. 100 e ruokaan,niin hän osti Chanelin hajuveden ja muuta turhuuksia.Otin hajuveden pois,myin huutonetissä ja ostin sillä ruoat.Raivostuihan hän,mutta nykyään ostamme hänelle itse ruoat,ettei mene tuollaisiin humputuksiin se raha

Vierailija
17/42 |
05.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai sitten saivat vuokrarahaa, lomilla maksettiin ulkomaanmatkoja, rahaa vaatteisiin, ruokaan jne. Monien vanhemmat olivat ihan duunareita pieniltä paikkakunnilta tai maanviljelijöitä. Kun lapsi muutti Helsinkiin opiskelemaan, myytiin kuulemma metsää yksiön verran. Duunarivanhemmille taas näytti olevan tärkeää lapsen elämän helpottaminen, kun oli yliopistoon päässyt suvusta ensimmäisenä. Enkä puhu nyt yhdestä tai kahdesta tapauksesta, vaan todella monesta, useimmista.

Vierailija
18/42 |
05.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opiskelijakaverini asuivat järjestään vanhempien ostamissa asunnoissa Tai sitten saivat vuokrarahaa, lomilla maksettiin ulkomaanmatkoja, rahaa vaatteisiin, ruokaan jne. Monien vanhemmat olivat ihan duunareita pieniltä paikkakunnilta tai maanviljelijöitä. Kun lapsi muutti Helsinkiin opiskelemaan, myytiin kuulemma metsää yksiön verran. Duunarivanhemmille taas näytti olevan tärkeää lapsen elämän helpottaminen, kun oli yliopistoon päässyt suvusta ensimmäisenä. Enkä puhu nyt yhdestä tai kahdesta tapauksesta, vaan todella monesta, useimmista.

Tosin kavereiden vanhemmat olivat yleensä itsekin akateemisia. Useimmat eivät asuneet kylläkään omissa asunnoissaan, vaan veivät halvat opiskelija-asunnot niitä oikeasti tarvitsevilta.

Meno on jatkunut edelleen, eli nyt 30+ -ikäsinä suurimmalla osalla on omat kämpät. Ensiasunnot olivat noin 300000 euron hintaisia, kun itse maksoivat kolmanneksen ja molempien vanhemmat antoivat puoliksi loput.

Kyllä tuloerot ovat Suomessa kasvaneet vain entuudestaan ja varsinkin opiskellessa nämä erot korostuvat. Liian tiukille taloudellisesti ja henkisesti vedetty opiskelija voi muutamassa vuodessa tärvellä elämänsä, kun joutuu tekemään työtä, rahaa ei ole riittävästi ja opinnot kärsivät ja venyvät. Toipumiseen menee kyllä aikaa :( Oman kokemukseni mukaan työssäkäynti-opiskelu -oravanpyörä oli rankinta juurikin henkisesti, kun mitään ei ehtinyt tekemään kunnolla, kun tunnit vain loppuivat vuorokaudesta. Opiskeluaikana kärsitty masennus ja luotto omaan elämänhallintaan pulpahtaa pinnalle helposti myöhemmin elämässä. Äitiysvapaa ja vanhempainvapaa on itselleni ollut tällainen, koska taloudellinen huoli nosti vanhan stressin pintaan.

Vierailija
19/42 |
05.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hänen tilanteensa on mielestäni täysin erilainen kuin opiskelemaan muuttavan lapsen tilanne ....



Ei pitäisi olla kateellinen koulua käyville nuoremmille sisaruksilleen.

Vierailija
20/42 |
05.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miulla tuli mieleen, että ap:n esikoista voi kovasti rassata epävarma taloustilanne ja tulevaisuus yleensä ja se voi purkautua kummallisina kommentteina esim. just noista kengistä. Taustalla voi olla jotain muutakin, mitä ei ehkä vaan saa puettua sanoiksi.



Meillä on perheessä kolme nyt jo aikuista lasta, joista itse olen vanhin ja opiskelen vielä. Keskimmäinen on jo työelämässä ja nuorin juuri aloitti korkeakouluopinnot. Vanhemmat tukevat rahallisesti lähinnä minua, koska kaksi muuta lasta asuvat samalla paikkakunnalla ja saavat sitten muunlaista tukea - esimerkiksi niitä ruokakasseja ja silloin tällöin vaikka parikymppiä. Nuorin tosin asuu vielä kotona.



Annoitteko ap lapsellenne opiskeluaikana rahaa? Meillä ainakin on tehty niin, että vanhemmat ovat tukeneet silloin, kun en ole opiskeluaikana saanut töitä (esimerkiksi vaihtaessani paikkakuntaa), muulloin on pitänyt selvitä omillaan. Poikkeuksena isot menot, esimerkiksi yllätyksenä tullut iso hammaslääkärilasku - näitä ollaan sitten maksettu puoliksi.



Jotenkin pitäisi nyt ap:n lapselle saada vähän oman arvon buustausta, että alkaisi tuntea ylpeyttä siitä, että selviää omillaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän viisi