Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdän miehen kanssa, menettää hermonsa pienistäkin asioista.
01.07.2011 |
Meillä tilanne on tällä hetkellä se, että olen harkinnut eroa vaikka sitä en missään tapauksessa haluaisin. Olen väsynyt ja kyllästynyt siihen, että mies menettää hermona aivan pikku asioista, huutaa mulle ja kiukuttelee. Sitte ku kysyn syytä niin on stressiä, kysyn mikä siihen helpottaa, ei kuulemma tiedä. Kotona ei ole kuulemma ketään muutakaan keneen purkaisi.
Esim. lapsi kun alkaa huutamaan ja jollei hetkessä rauhotu mies menettää hermonsa ja toteaa lapselle huuda sitte saatana ja lähtee pois. Tässä vaiheessa mä puutun peliin ja lohdutan itkevää lasta ja käsken miehen painua jonnekkin. Ollaan puhuttu monesti asiasta, mutta ei tiedä miksi hermostuu niin helpolla. Kuulemma vaan kaikki vituttaa. Erota mies ei halua ja olen tehnyt hänelle sen selväksi, että jos meininki ei muutu niin lähden ovesta kävelemään ja siinä vaiheessa se on sitte siinä. Mies sanoi tietävänsä tämän eikä todellakaan halua sitä ja sanoo muuttuvansa, mutta muutosta mihinkään suuntaan ei ole tapahtunut ja mä alan olemaan liian väsynyt ja kyllästynyt antamaan anteeksi.
Riidoissamme hän syyllistää minua aina vaikka syy olisikin alunperin ollut hänen, jotenkin hän onnistuu kääntämään kaikki syyt minun viakseni ja jopa onnistuu siinä, että saa mun olon tuntumaan siltä, että mähän taidankin olla se syypää. Tajuan tämän vasta jälkeen riidan. Tottakai jossai asioissa olenkin, mutta mies ei ota vastuuta mistään. Mun sanomiset kuulemma alkaa samantien vituttamaan ja ei jaksa kuunnella.. Silti mies ei todellakaan halua erota ja hän ei tiedä mikä vaivaa.
Olen pyytänyt, että menisi hermojenhallinta kursseille. Niistä kuulemma ei ole hyötyä ja hän ei usko niihin, lisäksi olen pyytänyt, että mennään yhdessä parisuhdeterapiaan ja tuetaan toinen toisiamme. Mies ei halua puhua ongelmistamme ulkopuolisen kanssa.
Monesti jokin asia, jos ei mene putkeen hän saattaa paiskoa tavaroita tai rikkoa jotain kun vain vituttaa.
Siihen mä en kuitenkaan usko, että mies satuttaisi ikinä minua tai poikaamme. Hänen raivoamisensa saa vaan mut sitten masennuksen partaalle ja sitte se johtaa siihen, että mä olen esim. seksin suhteen ollut todella haluton, toisin kuin mies. Sitte hän ihmettelee ja valittelee, että mikä on vikana ku mua ei koskaan haluta sun muuta.. En jaksais teeskennellä enää, että kaikki on hyvin kun i todellakaan ei ole..
Onks tässä enää mitää tehtävissä vaik onks ns. peli jo menetetty ja pakkaan kimpsut ja kampsut ja hilpasen..
Kommentit (12)
Käske miehen hankkia parempi työ tai aloittaa joku liikuntaharrastus, johon saa purettua stressiään. Mun ex stressasi duunistaan ja huusi ja äksyili. Kun alkoi käydä käsiksi niin minä lähdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on todennut kyllä sen, että töissä on stressiä. Itse epäilen myös syyksi sitä, että hän lähtee suorittamaan puolentoista viikon päästä varusmiespalvelua B-miehenä. Se on nyt jo lykkääntynyt 6 vuodella selkäongelmien takia ja nyt sitten lääkäri oli todennut, että mennään kokeilemaan. Sekin saattaa olla hänen ns. vittuuntuneisuutensa syynä, mutta silti hän ei saisi suuttua meille turhista asioista ja etenkään pojalle tiuskia. Poika ei kuitenkaan ole syypää mihinkään..
Mies ei ole käynyt meihin laisinkaan käsiksi ja vakuuttaa, ettei tule koskaan tekemään sitä, mutta silti se kaikki huuto sun muu rasittaa parisuhdettamme todella paljon ja poikamme on tällä hetkellä 9 kk vanha ja hän ei välttämättä ymmärrä vielä sitä kaikkea jännitystä mitä meillä on ilmassa, mutta kasvaessaan hän kärsii varmasti tästä tilanteesta ja sitä en missään tapauksessa halua.. Jollei tilanne ala muuttumaan niin en näe muuta vaihtoehtoa kun tosissaan lähteä..
Ellei tuo auta, laita vaihtoehdoksi terapia tai sitten lähdet. Lapsikin varmasti häiriintyy tuollaisesta elämästä.
Ellei tuo auta, laita vaihtoehdoksi terapia tai sitten lähdet. Lapsikin varmasti häiriintyy tuollaisesta elämästä.
Selitätkö tarkemmin miksi ja miten mun pitäis omaa asennettani muuttaa? Kuunnella päivät pitkät huutamista olemalla hiljaa tai kattoa vierestä kun mies karjuu lapselle ja lapsi huutaa kurkkutorvi suorana?
Vai oletteko kovin nuoria? Kyllä miehelläsi voi joskus vielä napsahtaa kun alkaa oikein tarpeeksi v'tuttamaan, sinuna olisin varovainen.
Jotain häikkää on nyt hermojen hallinnan puolella,
tuolle on jokin nimikin, en nyt vaan muista mikä..
Tuollaisen ihmisen kanssa on raskasta elää, koko ajan saa olla varpaillaan ja hyssytellä lapsia etteivät sitten isompanakaan ärsyttäisi iskää.
Niin ja syyhän on tietysti aina muissa, siis miehesi mielestä.
Oma isäni oli tuollainen hermoheikko, muistan miten opin tarkkailemaan sen mielentiloja ja nyt aikusenakin olen vielä sellainen että pohdin aina
muiden ihmisten tunnetiloja ja reaktioita.
Miehesi pitäisi kyllä hakea apua jostain, tuo on hänelle itselleenkin raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kestää myös epämukavuutta. Jos kerran äksyilyn syy on stressi ja stressille löytyy syynsä sillekin, niin anna miehelle aikaa korjata se stressin syy. Kai tajuat, ettei työpaikkaa vaihdet päivässä eikä inttiä käydä viikossa.
Tietenkin myös miehen pitää tehdä osansa eli yrittää jotenkin korjata tilannetta. Mutta stressiä ei ainakaan vähennä se, että vielä sinäkin hiillostat kotona.
Joka tapauksessa, kun toinen tarvii hoitoa, apua, elämänmuutosta, tukea, niin pitäisikö kuitenkin miettiä ensimmäiseksi ratkaisuksi jotain vähän vähemmän radikaalia kuin ero.
Vai oletteko kovin nuoria? Kyllä miehelläsi voi joskus vielä napsahtaa kun alkaa oikein tarpeeksi v'tuttamaan, sinuna olisin varovainen.
Jotain häikkää on nyt hermojen hallinnan puolella,
tuolle on jokin nimikin, en nyt vaan muista mikä..
Tuollaisen ihmisen kanssa on raskasta elää, koko ajan saa olla varpaillaan ja hyssytellä lapsia etteivät sitten isompanakaan ärsyttäisi iskää.
Niin ja syyhän on tietysti aina muissa, siis miehesi mielestä.Oma isäni oli tuollainen hermoheikko, muistan miten opin tarkkailemaan sen mielentiloja ja nyt aikusenakin olen vielä sellainen että pohdin aina
muiden ihmisten tunnetiloja ja reaktioita.Miehesi pitäisi kyllä hakea apua jostain, tuo on hänelle itselleenkin raskasta.
Nuoria ja nuoria, ollaanha me sinänsä, mies on 24 ja minä 23. Tää keskustelun aihe on tosissaan aika usein meijän puheenaiheena ja yleensä se yltyy sitten pahemmaksi huudoksi ja riidaksi. Tai sitten se menee niin, että mies pitää suunsa kiinni eikä saa puhuttua asiasta mun kanssa ja mä lähden ärsyyntyneenä paikalta pois kun ei saada asioita selvitettyä ja taas kärsii parisuhde. Lapsen ollessa paikalla jos mies alkaa huutamaan käsken häntä lopettamaan tai keskustelemaan asiasta rauhassa, jollei se onnistu niin joko mies tai me lähdemme hetkeksi aikaa pois ettei lapsi joudu kuuntelemaan huutoa.
Myönnän, tai siis en usko siihen, mutta on se mielessä käynyt, että mies saattaa joskus napsahtaa niin pahasti, että satuttaa..
Raskasta se nimenomaan on, ei tiedä enää mitä uskaltaisi sanoa, ettei siitä synny showta. Mä pystyn kyllä pitämään puoliani jos tilanne yltyy pahaksi, mutta lapsi ei tietenkään pysty ja se on mun tehtävä suojella lastani.
Lähinnä tässä toivon kun mies sinne armeijaan menee, että asiat hieman selkiäisivät. Mies joutuu siellä kuitenkin kuriin ja saadaan hetken välimatkaa niin jospa ne ajatukset ja vitutukset saataisiin selvitettyä. Jollei armeija auta asiaa ja puolen vuoden päästä kun tulee taas kotiin eikä ole mihinkään suuntaan muuttunut niin sitten laitan kyllä kovaa kovaa vasten, joko hän hakee apua tai me lähdemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kestää myös epämukavuutta. Jos kerran äksyilyn syy on stressi ja stressille löytyy syynsä sillekin, niin anna miehelle aikaa korjata se stressin syy. Kai tajuat, ettei työpaikkaa vaihdet päivässä eikä inttiä käydä viikossa.
Tietenkin myös miehen pitää tehdä osansa eli yrittää jotenkin korjata tilannetta. Mutta stressiä ei ainakaan vähennä se, että vielä sinäkin hiillostat kotona.
Joka tapauksessa, kun toinen tarvii hoitoa, apua, elämänmuutosta, tukea, niin pitäisikö kuitenkin miettiä ensimmäiseksi ratkaisuksi jotain vähän vähemmän radikaalia kuin ero.
Eihän ne muutokset hetkessä tapahdukkaan, mutta jos vuoden verran on tätä jo jatkunut ja aina on syy, että vituttaa tai ei tiedä mikä on niin kyllä siinä vaiheessa alkaa mullakin jo hermot olemaan pikku hiljaa lopussa vaikka erittäin pitkäpinnainen olenkin.. Ja mä olen yrittäny tukea miestä, yrittäny keskustella asioista ja sanonut siitä, että hän voi puhua mulle asiasta jos on paha olla.
aika selvästi pidentynyt työstressi ja vähäinen liikunta (paha yhdistelmä, olen itse kokenut saman :(
Hän ei kykene ajattelemaan selkeästi tuossa tilassa - siksi menee hermot herkästi, ainoa tapa kommunikoida.
Jos tuohon vielä yhdistää alkoholin, niin huonosti käy........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika selvästi pidentynyt työstressi ja vähäinen liikunta (paha yhdistelmä, olen itse kokenut saman :(
Hän ei kykene ajattelemaan selkeästi tuossa tilassa - siksi menee hermot herkästi, ainoa tapa kommunikoida.
Jos tuohon vielä yhdistää alkoholin, niin huonosti käy........
Se tästä viel puuttuis jos mies rupeis oikee uraalla juomaan. :l Onneksi osaa käyttää alkoholia ainakin toistaiseksi järkevästi..
Alue: Aihe vapaa
heti kova kovaa vastaan.
Terapiaan tms. tai lähdette. Käytä nyt hyvä ihminen järkeäsi!