Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin parempia kavereita!
11.07.2011 |
Olen tosi kyllästynyt vanhoihin ystäviini.
Tiedän, tiedän... kuulostaa ihan kamalalta ja itsekkäältä jne. Mutta kun elämä on jotenkin vienyt ihan eri suuntaan eikä ole enää juuri mitään yhteistä.
Ja kaikki uudet tuttavuudet vaikuttaa jotenkin aina vähän toisella aaltopituudella olevilta tai jotain. Olen ehkä tosi nirso ystävien suhteen, mut mun mielestä jokainen saakin olla. Mulla on kyllä laaja kaveripiiri, mut sit taas ei ehkä kuitenkaan ihan just sellaisia tuttavia kuin haluaisin, ja joista vois löytyä ihan oikeita ystäviäkin.
eli, mistäköhän löytäisin kavereiksi sellaisia
26 - 39 vuotiaita (itse olen 33) naisia, joilla pienet lapset. Äitiyden lisäksi heillä olisi myös jotain muita ambitioita elämässä ja kiinnostusta kulttuuriin, (erityisesti elokuvat, kirjallisuus ja kuvataide) ehkä jotain kiinnostavia harrastuksia ja tiettyä boheemiutta. Tai no, vähän vaikea sanoa minkä tyyppisiä ihmisiä etsii kun lähinnä tiedän millaisten ihmisten seura ei ainakaan kiinnosta.
Eli, en voi vähempää välittää tutustua seuraaviin ihmistyyppeihin:
- mustapunaisenvioletiksi värjätty kananpersetukka, "hassu" tekstipainatus mustassa t-paidassa ja crocsit. Tämä ulkoinen habitus jo tiivistää tämän yhden naistyypin niin tarkkaan että mun ei ehkä tartte edes eritellä enempää. Tätä lajityyppiä tavataan useimmiten Tuurin kyläkaupasta kesälomareissulta tai lähipubista karaokeiltoina.
- pinnallinen muotifriikki, jolle elämänsisältö on vaatekaapin täyttäminen ja täydellisten asusteiden löytäminen niiden rättien kumppaniksi. Älkää ymmärtäkö väärin, itsekin pidän tyylikkyydestä sekä estetiikasta, mutta se - ei - ole - koko - elämä! Enkä jaksa shoppailla joka viikko ja puhua vaatteista tuntikausia.
- Syvästi uskovainen tapaus jolle jeesus puhuu iltaisin, raamattupäivillä profetoidaan ja enkelkouluttaja on opastanut kommunikoimaan oman suojelusenkelin kanssa. Yleensä myös saa paskahalvauksen kun ilmoitan että olen ateisti ja lapseni pakanoita. Joten, ei kiitos.
- The ÄITI. Tyyppi on pesiytynyt perhekerhoihin ja pitää siellä omaa hoviaan. Arvostelee kovaäänisesti omaa aviomiestään, tuomitsee sektion luonnottomana ja kuvittelee että ihmisiä ihan oikeasti kiinnostaa pelkät perhe-elämän ympärillä pyörivät puheenaiheet ja nico-petterin kakan koostumus. Nyrpistää nenäänsä jos hänelle yrittää puhua jostain maailman tapahtumista, kommentoi korkeintaan:
"Varmaan MAMU! Ne on kaikkien rikosten takana!"
"Ja homot ei saa mennä naimisiin! Se on luonnotonta!"
"Tää on niin tylsä aihe, mut näitkö juttua Tuksusta?"
Mistäs ei-tälläisiä löytyis?
Huoh. Jotenkin musta tuntuu että täältä AV:lta olisi näiden parempien kavereiden löytäminen ainakin tosi vaikeaa, mutta ei ehkä mahdotonta. Kyllähän mäkin täällä käyn välillä ihmettelemässä elämää ja sen monimuotoisuutta...
Kommentit (5)
Mulla on sama tilanne, eli aviomieheni on kanssani hyvin samanlainen ja yhdessä meillä onkin tosi hauskaa. Mutta toivoisin vain että sen lisäksi minulla olisi muutama samanhenkinen naispuolinenkin ystävä.
Ehkä käy vähän kateeksi se kun miehellä on työpaikka ja omia menojaan kavereidensa kanssa, ja tarjoutuu kyllä vastavuoroisesti jäämään kotiin lasten kanssa, mut sit mä en keksi mitä mä tekisin. Menisin yksin istumaan johonkin elokuviin? Haahuilemaan kirjastoon? Plääh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aattelin korjata yhden harhaluulon, vaikka ymmärän, että tämä lienee aloittajalle täysin sivuseikka.
Siis tuo enkelikouluttajajuttu oli ihan täyttä humpuukia. Jeesukseen uskoville ei todellakaan kuulu tuollaiset enkelikoulutukset ja pyrkimys hakea jotakin enkelikontakteja.
Jeesus haluaa vaan vapauttaa ihmisen mm. kaikista niistä noloista ja likaisista synneistä ja salaisuuksista, jotka ihminen haluaisi vaan unohtaa, mutta jotka kuitenkin painavat sydäntä. Onko tässä jotakin pahaa?
Aattelin korjata yhden harhaluulon, vaikka ymmärän, että tämä lienee aloittajalle täysin sivuseikka.
Siis tuo enkelikouluttajajuttu oli ihan täyttä humpuukia. Jeesukseen uskoville ei todellakaan kuulu tuollaiset enkelikoulutukset ja pyrkimys hakea jotakin enkelikontakteja.
Jeesus haluaa vaan vapauttaa ihmisen mm. kaikista niistä noloista ja likaisista synneistä ja salaisuuksista, jotka ihminen haluaisi vaan unohtaa, mutta jotka kuitenkin painavat sydäntä. Onko tässä jotakin pahaa?
...mikäli sinusta ateismissa ja tieteellisessä maailmankuvassa ei ole mitään pahaa. :)
Aiheen vierestä, todellakin.
Ap
PS voisko jatkossa nämä uskonnolliset kommentit säästää niihin ketjuihin mihin niitä kaivataan?
asut ap, kun olet törmännyt tuollaisiin ihmisiin?
Meillä on käynyt hyvä onni, kun edes seurakunnan perhekerhossa en ole pahempiin pinkopipoihin törmännyt, eikä näitä muitakaan mainittuja tyyppejä ole näkynyt.
Jopa pienten vauvojen äiditkin osaavat puhua muustakin kuin pulauttelusta ja vaipoista, on yhden ja useamman lapsen äitejä kaveripiirissä ja osasta puistotutuista tulossa jopa ystäviäkin.
niin minulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Tapaan toki ystäviäni, mutta minun on vaikea löytää seuraa, jos haluan lähteä itseäni kiinnostavaan konserttiin tai vaikka leffaan tai valokuvanäyttelyyn tai katsomaan tanssiesitystä tai vaikka vaan seuraksi rannalle. Mieheni on kyllä sielunkumppanini ja kaltaiseni, mutta lastenhoitajaa ei ainakaan meillä ole usein saatavilla. Lähinnä tapaammekin muita perheellisiä ihmisiä, joilla on eri kiinnostuksen kohteet "aikuiselämän" puolella, joten teemme sitten lasten ehdoilla suunnitelmat heidän kanssaan.
Lapsuuden ystävät ovat rakkaita, mutta niiiiiin eri planeetalla tällä hetkellä. Työkavereista olen enemmän löytänyt kaltaisiani, mutta monet heistä ovat lapsettomia, joten heidän voi olla sitten vaikeaa ymmärtää, etten voi lähteä tuosta noin vaan moneksi päiväksi bilettämään (eikä se minua kiinnostaisikaan).
Itse lähinnä odotan aikaa, kun lapset ovat isompia ja saan taas mieheni "takaisin".