Miksi pitää osata sietää pettymyksiä?

Miksi pitää osata sietää pettymyksiä?

Ei saa vaatia parempaa tai yrittää muuttaa asioita, pitää vaan niellä pettymys?

miten nää on toisensa poissulkevia??

Se, joka pystyy sietämään pettymyksiä, pystyy myös toimimaaan eli yrittämään uudestaan ja pyrkimään parempaan.

Jos et siedä pettymystä, lamaannut tai sitten päinvastoin syytät kaikesta olosuhteita ja muita ihmisiä.

kukaan ei kai elä elämääsä jossain pumpulissa

ei sano, että pettymys pitää niellä, vaan että se pitää kestää.

Ja siksi pitää, että niitä tulee JA niistä päästään yli.

että ottaa niistä opikseen ja yrittää muuttaa asioita eikä ryve itsesäälissä, romahda täysin tai syytä muita.

Elämässä tapahtuu väistämättä ikäviäkin asioita, jotka pitkää pystyä nielemään.

aina se, mistä pettymys tulee ei välttämättä ole sellainen asia mikä pitäisi muuttaa. Esimerkiksi lapsi voi haluta kaverin leikkiauton. AP:n mielestäkö pitäisi siis taistella sen eteen, että lapsi tuon auton saisi kun toinen vaihtoehto olisi oppia sietämään sitä pettymystä kun autoa ei saakaan.



Tai jossain kisoissa häviäminen: pitääkö tuloksia mennä muuttamaan jotta häviäjälle tulisi taas hyvä mieli? Toki lisäharjoittelulla varmasti voi tulla niin hyväksi ettei enää häviä, mutta ei se sitä alkuperäistä pettymystä poista, ja sitä täytyy oppia sietämään...

Olet ap ymmärtänyt väärin. Ellei opi sietämään pettymyksiä, ei pysty niitä aikuisenakaan käsittelemään. Elämästä tulee vain helvetin vaikeaa kun pienikin asia, joka ei mene oman mielen mukaan, saa mielen ihan sekaisin. Juuri tällaiset ihmiset eivät pärjää niissä haastavissa tilanteissa ja pysty yrittämään, jotka lannistuvat/ lamaantuvat/ masentuvat jne heti vastoinkäymisten tullessa. Ja kun niitä jokaiselle tulee elämässä. Lapselle on juuri tärkeää opettaa terveellä tavalla, että elämä jatkuu vaikkei aina saa mitä haluaa. Elämä kantaa vastoinkäymisistäkin huolimatta ja aina pitää yrittää.

se taitaa olla niin päin, että jos lapsena kokee jatkuvia pettymyksiä, niin ajan myötä masentuu. Esim. alkoholistiperheessä ei muuta olekaan kuin pettymyksiä, ja aika moni lapsi sitten ajatuu joko mt-ongelmaiseksi tai jos pojasta on kyse, niin rikolliseksi. Tietysti on poikkeuksia, mutta helpommin alkkisperheen tenavasta tulee masentunut kuin onnellisesta. Joutuuhan niitä pettymyksiä kokemaan koulussa ja muualla ilman että niitä erikseen pitää opettaa.

se taitaa olla niin päin, että jos lapsena kokee jatkuvia pettymyksiä, niin ajan myötä masentuu. Esim. alkoholistiperheessä ei muuta olekaan kuin pettymyksiä, ja aika moni lapsi sitten ajatuu joko mt-ongelmaiseksi tai jos pojasta on kyse, niin rikolliseksi. Tietysti on poikkeuksia, mutta helpommin alkkisperheen tenavasta tulee masentunut kuin onnellisesta. Joutuuhan niitä pettymyksiä kokemaan koulussa ja muualla ilman että niitä erikseen pitää opettaa.

toki kaikki liiallisissa määrin on haitallista, jopa liiallinen veden juonti.

tulee vaikeuksia elämässä. Pettymyksistä yli pääseminen vahvistaa. Tiedän aikuisia, joille pienetkin vastoinkäymiset merkitsevät itsemurhan suunnittelua.

se taitaa olla niin päin, että jos lapsena kokee jatkuvia pettymyksiä, niin ajan myötä masentuu. Esim. alkoholistiperheessä ei muuta olekaan kuin pettymyksiä, ja aika moni lapsi sitten ajatuu joko mt-ongelmaiseksi tai jos pojasta on kyse, niin rikolliseksi. Tietysti on poikkeuksia, mutta helpommin alkkisperheen tenavasta tulee masentunut kuin onnellisesta. Joutuuhan niitä pettymyksiä kokemaan koulussa ja muualla ilman että niitä erikseen pitää opettaa.

Täällä on niin monenlaista vatipäätä hillumassa, että on välillä vaikea edes tajuta mitä kaikkea ihmiset keksii pienissä päissään... Esim. jotkut kuvittelee, että "pettymysten opettaminen" tarkoittaa sitä, että lapselle luvataan lintsireissu ja sitten se ihan vaan kiusallaan perutaan, että lapsi oppii pettymyksiä.

Oikeasti se, että oppii sietämään pettymyksiä tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että jos Mirjukan tekee kovasti mieli Sannin nukkea, niin äiti ei ryntää kauppaan hakemaan Mirjalle sellaista. Tai kuten kaverillani on ongelmana, hänen lastensa pitää saada aina samanlaiset lelut, kuin ollaan antamassa jollekin synttärilahjaksi, tai tulee paha mieli. Tuollaiseen ei pitäisi ikinä lähteä, että aina siloittelee tuollaisissa tavallisissa arkisissa jutuissa lapsen tietä ihan liiaksi. Kyllä lapsen pitää se oppia, että kun on toisen synttärit, sitä toista juhlitaan, eikä hänen tarvitse saada kaikkea samaa juuri silloin.

Täältä palstalta olen muutamaankin kertaan lukenut, että lapsen/ihmisen pitää osata sietää pettymyksiä.

Miksi se on niin tärkeää? Onko se ihan kansainvälinen toive, vai vain suomalaista "leuka rintaan ja kohti uusia epäonnistumisia" -typpiistä asennetta, että pitää ottaa nöyrästi vastaan kaikki paska mitä elämä keksii eteen heittää. Ei saa vaatia parempaa tai yrittää muuttaa asioita, pitää vaan niellä pettymys?

Pettymysten sietäminen on tärkeä taito, koska se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä. Kuka suostuu leikkimään tyypin kanssa, joka aina hävittyään vaikkapa lautapelissä alkaa riehua? Toinen juttu on se, että se helpottaa ihmisen itsensä elämää. Pettymyksiä tulee jokaiselle. Olisi todella rankkaa jos ei yhtään tietäisi miten niihin voi suhtautua kohtuullisesti ja miten niistä pääsee yli.

Minusta olisi aika noloa olla vaikkapa aikuinen, joka saa itkupotkuraivarit kun ei saanutkaan tahtomaansa duunia... sitten ei taatusti saa muuten seuraavallakaan kerralla.

se taitaa olla niin päin, että jos lapsena kokee jatkuvia pettymyksiä, niin ajan myötä masentuu. Esim. alkoholistiperheessä ei muuta olekaan kuin pettymyksiä, ja aika moni lapsi sitten ajatuu joko mt-ongelmaiseksi tai jos pojasta on kyse, niin rikolliseksi. Tietysti on poikkeuksia, mutta helpommin alkkisperheen tenavasta tulee masentunut kuin onnellisesta. Joutuuhan niitä pettymyksiä kokemaan koulussa ja muualla ilman että niitä erikseen pitää opettaa.

Täällä on niin monenlaista vatipäätä hillumassa, että on välillä vaikea edes tajuta mitä kaikkea ihmiset keksii pienissä päissään... Esim. jotkut kuvittelee, että "pettymysten opettaminen" tarkoittaa sitä, että lapselle luvataan lintsireissu ja sitten se ihan vaan kiusallaan perutaan, että lapsi oppii pettymyksiä. Oikeasti se, että oppii sietämään pettymyksiä tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että jos Mirjukan tekee kovasti mieli Sannin nukkea, niin äiti ei ryntää kauppaan hakemaan Mirjalle sellaista. Tai kuten kaverillani on ongelmana, hänen lastensa pitää saada aina samanlaiset lelut, kuin ollaan antamassa jollekin synttärilahjaksi, tai tulee paha mieli. Tuollaiseen ei pitäisi ikinä lähteä, että aina siloittelee tuollaisissa tavallisissa arkisissa jutuissa lapsen tietä ihan liiaksi. Kyllä lapsen pitää se oppia, että kun on toisen synttärit, sitä toista juhlitaan, eikä hänen tarvitse saada kaikkea samaa juuri silloin.

Tämä keskustelu koskeekin nykyaikana curling-vanhempia, jotka siivoavat kaikki esteet lastensa edestä. Se on totta, että niillä lapsilla on hirvein kohtalo, jotka eivät muuta joudukaan kokemaan kuin pettymyksiä elämässään. Molemmat ääripäät ovat huonoja, tämä jälkimmäinen vielä huonompi.

heikot alistuu pettymyksille.

Muuten voi käydä niin, että 6-vuotias vaatii, että kaverien on leikittävä just niin kuin häntä itseään huvittaa. Tai että jos häviää pelissä, rupeaa itkemään ja raivoamaan.



Jos joku olis mulle tuon kertonut kuusi vuotta sitten...

Vierailija kirjoitti:

Elämässä tapahtuu väistämättä ikäviäkin asioita, jotka pitkää pystyä nielemään.

Miten??

Vierailija kirjoitti:

tulee vaikeuksia elämässä. Pettymyksistä yli pääseminen vahvistaa. Tiedän aikuisia, joille pienetkin vastoinkäymiset merkitsevät itsemurhan suunnittelua.

Niilo22, Tallahasseessahallat, Kuvalautalainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä tapahtuu väistämättä ikäviäkin asioita, jotka pitkää pystyä nielemään.

Miten??

Harjoittelemalla, ymmärtämällä pikku hiljaa, kuinka toimia pettymyksen hetkellä. Niin, ettei kilahda heti, kun termos vittuilee tai kenkä ei luikahda jalasta ensi yrityksellä luikauksella.

Heikot sietävät pettymyksiä. Siksi ovat heikkoja.

siksi ettei tule pahamieli jos kynsi katkeaa