3½-vuotias pilaa perheen ruokahetket!

Niin, mulla on vahvasti sellainen olo että itse olemme tehneet jotain väärin ja pahasti, kun tilanne mennyt tällaiseksi. Mutta mitä, missä? Yritämme että ruokailut olisi kivoja yhteisiä hetkiä, mutta kuitenkin ihan "neutraaleja" ettei niihin kerääntyisi liikaa painetta vaan syöminen olisi ihan tavallinen juttu.. vaan kun aina lähtee menemään hirveäksi showksi, vaikka lapsi olisi laittanut rauhassa yhdessä ruokaa kanssamme niin viimeistään ruokapöydässä kippaa ruokansa tai kaataa maidot tai jotain päätöntä. Vaikkei olisi syönyt aamupalalla kuin yhden juustopalan niin jaksaa lounaallakin pelata, ja sitten itkee väsymystä ja huonoa oloa hetken päästä kun ei ole syönyt mitään.

- Onko ruokailujen välit liian pitkät ? Meillä on kaikilla lapsilla ollut tuossa iässä valtavan usein nälkä. Kuopuskin syö mielellään ylimääräiseksi välipalaksi vaikka kylmiä keitettyjä perunoita tai makarooneja lihan kanssa. Kuopus tarttee ruokaa noin kahden tunnin välein. Jos nälkä pääsee liiaan pahaksi niin sitten temppuillaan herkästi eikä ruoka enää maistukkaan. Itsellänikin tulee oksettava olo jos en syö tarpeeksi usein ja jos menee liian kauan niin saatan olla syömättä vuorokaudenkin koska tuntuu niin kurjalta yrittää syödä vaikka ei maistu.



- Toinen vaihtoehto on sitten että syötte liian usein teidän lapsen tarpeisiin nähden.



- Kaikille ei sovi kaikki ruuat. Meillä esikoiselle tulee levottomuutta ja keskittymishäiriöitä tietyistä ruoka-aineista ja erityisesti monista mausteista ja lisäaineista. Meillä nuo oireet alkaa noin 5min - 2 tuntia sopimattoman ruuan syömisen jälkeen.



- Jaksaako lapsi muuten keskittyä esim. leikkeihinsä ? Onko ruokailu ainut aika kun ei malta olla aloillaan ?



- Entä sitten "nolo" ruokailupaikka jos ei muuten syöminen onnistu. Meillä on käytetty syöttötuolia ja isommille eteisessä yksin syöntiä jos pöydässä häiriköi varoituksesta huolimatta. Harvoin on tarvinut toteuttaa koska jo varoitus pelottaa joutumasta "noloon" ruokailupaikkaan.



Tsemppiä ja jaksamista kovasti.

Pakkosyöttä tai pakko istuttaminen tuskin toimivat ollenkaan. Mutta vaikka lapsi onkin vasta 3-vuotias, hän kyllä jo ymmärtää että maidon tai lautasen tahallaan kaataminen on kiellettyä. Itse ehkä kokeilisin sitä, että jos lapsi alkaa temppuilla, kysyisin oletko jo lopettanut ruokailun etkä halua syödä enää. Jos ei halua syödä, ei vastaa ollenkaan tai alkaa kilja/riehua, ruoka korjataan pois ja lapsi voi lähteä leikkimään. Uutta ruokaa ei tarjoilla ennen kuin seuraavana ruoka-aikana, vaikka lapsi kuinka itkisi nälkää tai väsymystä.



Tietenkin toisen vanhemmista on katsottava lapsen perään ettei riko paikkoja tai tee muuta kiellettyä ja jos tekee niin siitä seuraa tietenkin sama rangaistus kuin kielletystä toiminnasta muutenkin seuraa.



Vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa sekä johdonmukaisuutta molemmislta vanhemmilta mutta ehkä toiminta alkaa piankin tuottaa hedelmää. Eniten omia hermojani kiristää se välipalan vinkuminen kun ei olla ruoka-aikaan syöty mitään. Nyt otatte homman vanhempien haltuun ettekä anna lapsen pompottaa koko perhettä.

Ei sillä, että tässä nyt mitään virhettä edes olisi välttämättä tehty. Meidänkin 3,5 wee on alkanut nyt leikkimään ja pelleilemään pöydässä- ei kovin paljoa, mutta kuitenkin. Pitäisi syöttää häntä, yrittää leikkiä ruoalla ja sen sellaista. Enkä usko, että meidän kohdalla on kyse siitä, että ei olisi kuria tai lapsi olisi liikaa keskipisteenä (meillä on 3 lasta). Odotan, että aika vähän auttaa meitä. Siihen asti pidetään selvä linja - joko syödään pöydässä tai ei syödä ollenkaan + ei ylimääräisiä välipaloja. Ja jos pöydässä pelleillään parin varoituksen jälkeenkin, niin sitten poistan pöydästä. Ja jos menee muiden ruokailun aikana tekemään jotain kiellettyä, niin.... Sitten varmaan jäähylle. Tätä meillä ei ole esiintynyt, eli menee pöydästä poistumisen jälkeen kyllä kiltisti leikkimään.

Niin, mulla on vahvasti sellainen olo että itse olemme tehneet jotain väärin ja pahasti, kun tilanne mennyt tällaiseksi. Mutta mitä, missä? Yritämme että ruokailut olisi kivoja yhteisiä hetkiä, mutta kuitenkin ihan "neutraaleja" ettei niihin kerääntyisi liikaa painetta vaan syöminen olisi ihan tavallinen juttu.. vaan kun aina lähtee menemään hirveäksi showksi, vaikka lapsi olisi laittanut rauhassa yhdessä ruokaa kanssamme niin viimeistään ruokapöydässä kippaa ruokansa tai kaataa maidot tai jotain päätöntä. Vaikkei olisi syönyt aamupalalla kuin yhden juustopalan niin jaksaa lounaallakin pelata, ja sitten itkee väsymystä ja huonoa oloa hetken päästä kun ei ole syönyt mitään.

kun yrität olla kaveri. et ole asettanut rajoa ja näyttänyt niitä lapselle.

3,5 vuotias ymmärtää jo jäähypenkin.

katso vaikka netistä Jo Frost tms. super nänny ohjelma tai googleta.

sun täytyy tehdä sille lapselle selväksi että sen käytös ei vetele ja siitä seuraa rangaistus jos se jatkuu. mitään fyysistä väkivaltaa en tosiaan kannata.

mutta olen itse sitä mieltä että ruokailun tarkoitus se, että lapsi saa ravintoa, kasvaa ja kehittyy, ei se, että oppii olemaan kunnolla :)

Minä usein syötän kaksivuotiaan ensin ja sitten muu perhe syö rauhassa. Silloin tiedän että kaikilla on maha täynnä.

Joskus jos syömme koko perhe ja kuopus temppuilee, poistan pöydästä ja annan hänelle ruuan kun muut ovat poistuneet.

Ei kannata tehdä ykeinkertaisesta asiasta vaikeaa.

Pääasia että lapsi saa ruokaa.

Kokeilisin hetken rauhottumista esim. jäähypenkillä, ja sitten takaisin syömään. En päästäisi lasta pois pöydästä kokonaan seuraavaan ruokailuun saakka, vaan välillä kävisi rauhoittumassa ja sitten kokeiltaisiin uudestaan.



Tsemppiä kovasti, Ap! Ei varmasti ole helppoa, ja ei näitä tosiaankaan aina ymmärrä, että miksi jotkut tietyt tilanteet ei toimi sitten millään, ja toiset taas sujuu kuin vettä vaan! Kyllä lapsesi vielä tämänkin oppii. Ainakin itse yritän ajatella, että "ei tämä vaihe taas kauaa kestä, ja sen ja sen ajan päästä ollaan taas tässä vähän pitemmällä".



t. tempperamenttisen tytön äiti

eikä myöskään päiväkodissa. Noin kerran viikossa meillä saa jätskin ruoan päälle, silloin saattaa syödä tai sitten vaan jättää silloinkin väliin.

ravintoa. ON paljon ihmisiä, joille syöminen on vain välttämätön paha, eikä mikään ihana yhteinen hetki.

eli ei tuo ole jäähypenkin paikka ollenkaan.



Olette tehneet ruokailusta tilanteen, jossa lapsi on pomo. Hän pitää ruokailua leikkinä.



Lopettakaa leikki. Lapsi saa edelleen kattaa pöytää, mutta ei siksi, että se on hauskaa vaan siksi, että se on tarpeen, pakollista suorastaan, että saadaan kaikki syötyä. Ja lapsi voi tehdä ruokaa, seistä hellan vieressä sekoittamassa kastiketta tms. mihin uskot itse uskaltavasi lapsen päästää.



Ja sitten te syötte yhdessä ruokaa, jonka lapsi teki (tekemiseen riittää se, että pyöräytti kauhaa kerran). Lapsesta tulee tarpeellinen. Hän voi "käyttää valtaansa" oikealla tavalla.