Sairaanhoitaja tunnetko pystyväsi etenevän urallasi?

Minulla kinkkinen tunne. Tykkään työstäni, mutta vuosien (valmistuin -95) saatossa alkaa tuntua puulta.



Olen kehittänyt itseäni vaihtelemalla säännöllisin väliajoin toimipistettä. Tuttuja ovat niin päivystys, ensiapu, leikkuri, teho, silmäpoli, korvapoli, psyka ja kirra sekä parin kuukauden jaksoja lapsilla, sisuksilla, dialyysissä ja pitkäaikaisosastolla.



Joten tuntuu, että aika paljon olen jo nähnyt, toki paljon on näkemättä, mutta ongelma tässä on se, että koen olevani jo aika ammattitaitoinen ja vaikka vaihtaisin taas osastoa, en kuitenkaan kokisi etenevän urallani, koska koen ettei sairaanhoitajalla juurikaan ole uraa.



Jos olisin jokin erikoishoitaja esim. kuulontutkija, diabetes-, makulahoitaja tms. en olisi mielestäni sen "ylempänä, edenneempi" kuin nyttenkään. Ja taloudellisestikaan osaamisesta ei makseta kun jokunen kymppi kuussa lisää. Eikä tuollainen noin satasen bonus minua juurikaan hetkauta ammatillisesti.



Toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan. Olisiko kohtalotovereita ja kuinka olette ongelman ratkaisseet? Vaihtamalla alaa (mihin?) vai tyytymällä tähän kuitenkin ihan arvokkaaseen työhön, jota kukaan ei kuitenkaan juurikaan arvosta...