Lue keskustelun säännöt.
Sairaanhoitaja tunnetko pystyväsi etenevän urallasi?
30.06.2011 |
Minulla kinkkinen tunne. Tykkään työstäni, mutta vuosien (valmistuin -95) saatossa alkaa tuntua puulta.
Olen kehittänyt itseäni vaihtelemalla säännöllisin väliajoin toimipistettä. Tuttuja ovat niin päivystys, ensiapu, leikkuri, teho, silmäpoli, korvapoli, psyka ja kirra sekä parin kuukauden jaksoja lapsilla, sisuksilla, dialyysissä ja pitkäaikaisosastolla.
Joten tuntuu, että aika paljon olen jo nähnyt, toki paljon on näkemättä, mutta ongelma tässä on se, että koen olevani jo aika ammattitaitoinen ja vaikka vaihtaisin taas osastoa, en kuitenkaan kokisi etenevän urallani, koska koen ettei sairaanhoitajalla juurikaan ole uraa.
Jos olisin jokin erikoishoitaja esim. kuulontutkija, diabetes-, makulahoitaja tms. en olisi mielestäni sen "ylempänä, edenneempi" kuin nyttenkään. Ja taloudellisestikaan osaamisesta ei makseta kun jokunen kymppi kuussa lisää. Eikä tuollainen noin satasen bonus minua juurikaan hetkauta ammatillisesti.
Toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan. Olisiko kohtalotovereita ja kuinka olette ongelman ratkaisseet? Vaihtamalla alaa (mihin?) vai tyytymällä tähän kuitenkin ihan arvokkaaseen työhön, jota kukaan ei kuitenkaan juurikaan arvosta...
Kommentit (22)
Niinhän muutkin hoitsut etenee urallaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän muutkin hoitsut etenee urallaan
Suomessa on tuhansia hoitsuja ja tuossa kalenterissa muutama hassu.
Niinhän muutkin hoitsut etenee urallaan
Suomessa on tuhansia hoitsuja ja tuossa kalenterissa muutama hassu.
No voisithan sinäkin kokeilla.
että valikoinpas huonon hetken kun pinnalla on nyt tuo hoitsukalenteri. No, onneksi hoitajat varmasti tietävät mitä tarkoitan, hoitsukalenterin ehdottajat taitavat vain olla kateellisia.
Esimiestyö, osastonhoitaja tms. ei ole sekään minun juttuni ja todellisuudessa ei siinäkään palkka juurikaan nouse ja silloin on jotenkin kiinni vain siinä yhdessä osastossa, jota jo nytkin karttelen jumahtamisen pelossa. Ehkäpä kaipaisin eniten luovuutta ja vapautta työssä ja sitä ei hoitoalalla taida olla. Työajat ovat yleenäsä varsin joustamattomat, tarkoitan tällä sitä ettei kesken työpäivän juurikaan käytetä lapsia neuvolassa ja sit tulla jatkamaan töitä jne.
-ap
jos haluaa edetä urallaan, sitä kauemmaksi joutuu itse potilastyöstä. ja sitä mä ihan oikeesti haluan tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös kiertänyt eri paikoissa ja näen ainoana vaihtoehtona lähteä jatkamaan opintoja tai vaihtaa alaa.
Mietin myös johtajapuolen opintoja hoitoalalla, mutta se ei kuitenkaan ole työtä, jota tahtoisin tehdä eläkeikään asti.
Lisäksi johtopuolen ammattilaiset tuntuvat olevan puun ja kuoren välissä;ylempi johto sanelee ja perustyöntekijät ovat ennastaan lujilla ja olisi kurjaa pomottaa heitä.
Vuorotteluvapaa käynyt mielessä, jotta saisi hengähdytauon työstä.
kouluttautuisit esim. kätilöksi. Homma muuttuisi aikalailla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että suurin ongelma on työn maistuminen puulta
Itse olen aikuisena vaihtanut hoitajaksi ja jo nuorena nähnyt sen uran ja oikeasti se ei kiinnosta enää.
Ymmärrän hyvin jos haluaa vaihtaa johonkin ihan muuhun, mutta olethan sinä vaihtanutkin paikkaa aika usein kun olet jo lähes kaikilla osastoilla ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kätilönä palkka ei nousisi, kuten ei asiantuntijahoitajanakaan ja kuten jo mainitsin asiantuntijahoitajana kuten esim. diabetes-, karsastus- tms. hoitajana jumahtaisin yhdelle ja samalle osastolle.
En oikein osaa eritellä mikä mun suurin ongelma on; pieni palkka, kyllästyminen tai työn arvostuksen puute vai mikä vai nuo kaikki yhdessä.
Sen vaan tiedän että tyytyväinen en enää ole eikä haastetta taida riittää. Sitä en tiedä mitä tässä tilanteessa tekisin. Auttakaa sisaret :-)
-ap
Kokemuksen myötä vastuu on kasvanut. Olen kokenut sairaanhoitaja, ja nykyisin lääkärit luottavat enemmän ja antavat paljon vastuuta. Täytyy myös pitää silmät ja korvat jatkuvasti auki, koska lääkäri ei ehdi joka paikkaan. Tuskinpa olen edennyt urallani, mutta olen tyytyväinen työhöni tällaisenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen lähtenyt vähän samanlaisesta tilanteesta, tein maisteritutkinnon ja pedagogisen pätevyyden ja nyt opetan ammattikoulussa/ammattikorkeakoulussa. Palkka on ihan eri luokkaa kuin aiemmin, työ hyvin itsenäistä ja haastavaa.
Palkka ei taida tässäkään tosin juuri nousta kun ei tule vuorolisiä. Mutta voisi ainakin olla vaihtelua ja terveydenhoitajakin voi kuitenkin työskennellä monissa erilaisissa paikoissa ja tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettet ole löytänyt itsellesi sopivaa erikoisalaa. Jos mielenkiintoinen erikoisala löytyy, siitä riittää kyllä opittavaa loppuiäksi, jos vain haasteen haluaa nähdä!
Projekti- tai muussa järjestötyössä voisi olla mahdollisuus itsenäiseen, laaja-alaiseen ja luovaan työhön. Esimerkiksi potilasjärjestöissä? Entä ammattiyhdistystoiminta?
Tiedän kyllä täsmälleen mitä tarkoitat. Itse kouluttauduin alunperinkin terveydenhoitajaksi, koska siellä hiukan enemmän aivan itsenäistä työtä tarjolla ja juurikin näitä projektitöitä esimerkiksi nuorisotyön tai seksuaalivalistuksen alalla.
Ehkä sulle ei ole löytynyt vielä sitä "omaa" erikoisalaa. Olen itse valmistunut samoihin aikoihin ja tehnyt rividuunia ja esimiestyötäkin, josta palasin takaisin riviin, koska pidän potilaista enemmän kuin papereista :) Olin itsekin vastaavasssa tilanteessa ja poissa työstä virkavapaalla muutaman kuukauden. Jotenkin sen aikana tajusin, että tämä on sitten kuitenkin mun juttu ja erikoislaaakin tuli ikävä. Auttaisiko, jos tekisit hetken jotain ihan muuta? Joskus kaukaa näkee paremmin lähelle :)
opetustyötä olen kyllä miettinyt paljonkin ja siihen ehkä kallistunkin. Opiskelu tosin olisi aavistuksen haastavaa pienten lasten kanssa ja kun asumme 300km päässä lähimmästä opiskelupaikasta.
Kahden lapsen myötä olen ollut kotona kahdessa eri pätkässä yhteensä 4 vuotta, joten sitä etäisyyttäkin on tullut.
Totta on etten varmaan ole löytänyt sitä omaa erikoisalaa, mutta ongelma tässä onkin kun voin vilpittömästi sanoa olevani varsin hyvä kaikilla niillä osastoilla joissa olen jo ollut ja muutenkin olen viihtynyt hyvin. Mitään muuta syytä vaihtoihin ei ole ollut kuin tämä oma levoton mieleni. Kevään aikana neljästä eri osastolta (vuosienkin takaa) on soitettu tulisinko takaisin, joten vaikuttaa siltä, että työhöni ollaan myös oltu tyytyväisiä.
Poljen vain paikoillani, vaikka tavallaan en polje. Kiusallista!
-ap
hakeutumaan opetustyöhön, tai kouluttautumaan terveydenhoitajaksi, kätilöksi, kenties jatkamaan lääkäriksi opintoja, jos kiinnostusta lääketieteeseen on. Myös tutkimushoitajan töitä on tarjolla, projektityötä, myyntityötä lääke-edustajan tehtävissä. Monenlaisia mahdollisuuksia löytyy. Yksi vaihtoehto on myös täysin alanvaihto johonkin toiseen.
lisäkoulutustahan se toki vaatii