Lue keskustelun säännöt.
aina niin Vihainen (pettämisestä)
30.06.2011 |
Mua ottaa päästä lähes aina! Ennen olin iloinen, optimistinen ja positiivinen ihminen, mutta pari ed. vuotta ovat muokanneet minusta vihaisen ja katkeran naisen. Ja syyhän siihen on MIES.
Mies teki parisen vuotta sitten sellaisen tempauksen, että piti kahta naista yhtäaikaa ja kun suhde toiseen naiseen ei tuonut onnea, jatkoi deitin etsimistä netissä ja oli yhteydessä ainakin 4 muuhun naiseen. Aina sillä oli selityksenä, että olen eronnut parisen vuotta sitten ja nyt olis aika uudelle suhteelle (voi VEE, mitä chaissea koko juttu...). Mä ymmärrän syyt hänen käytökseensä, mutta kun en voi antaa anteeksi. Mä olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta kun en pysty! Hän on myös oikeasti ymmärtänyt tekonsa ja sen seuraukset ja tuskin on haluja lähteä vieraisiin. Hän myös oikeasti on yrittänyt parantaa parisuhdettamme, mutta kun mulle ei kelpaa enää mikään mitä se tekee.
Tiedostan, että itse ajan suhteemme karille tätä menoa, enkä haluaisi olla tällainen "riivinrauta", jatkuvasti naama norsun v:llä, mutta kun mä tiedän millainen kierolainen äijä on ollut ja miten ovelasti se voi kaikki asiat peittää, niin mua ällöttää! Miten ihmeessä pelastan tämän parisuhteen? Mieskin on ihan hädissään, eikä enää tiedä mitä tekisi kun mikään ei auta: olen päivästä toiseen todella vihainen ja katkera.
Itsekin ajattelen että tästä vihasta pitäisi jo päästä eroon, (ei tätä itsekään jaksaisi) mutta miten? Miten ihmeessä pystyn antamaan anteeksi ja unohtamaan kaiken valehtelun?
Kommentit (29)
Miksi sinun on pakko olla tuollaisessa suhteessa, jossa kärsit joka päivä?
Suosittelisin ehdottomasti teille aikalisää; mies ottaa vastuulleen kaikkien käytännön asioiden hoitamisen (eli siis ei niin että mies muuttaa yksiöön ja "luvan" kanssa bilettää ja pettää kun sinä itket kotona ja yrität selvittää päätäsi samalla kun hoidat kodin ja mahdolliset lapset ym!) sinä saat rauhassa miettiä mitä tahdot elämältäsi ja millaista on olla yksin/jatkaa miehen kanssa. Ja mies saa miettiä rauhassa mitä teki ja miksi ja miten aikoo aiheuttamansa tuhon korjata. Sillä mies on se joka on hajottanut, joten hänen vastuullaan on myös korjaaminen.
Muista, että mikään pakko ei ole jatkaa suhteessa, jossa sinua ei kohdella hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pettäjän rinnalla kärsien ja katkeroituen?
menette ammattiauttajalle. En ikävä kyllä usko, että omin voimin tuosta selviätte. Voi tulla parempia aikoja ja huonompia, mutta asia on aina välissänne. Uskon sen sijaan siihen, että ulkopuolinen apu saattaa pelastaa suhteenne ja oman mielenrauhasi, ja tehdä sinusta jälleen onnellisen ihmisen. Esim. Pieksämäen ja hartolan avioliittotapahtumia tänä kesänä. Suosittelen!!
Muista, että mikään pakko ei ole jatkaa suhteessa, jossa sinua ei kohdella hyvin.
No mä en väitä ettäkö mua ei kohdeltaisi hyvin nyt. Päinvastoin, mies kyllä yrittää kaikkensa, mutta kun mulle ei kelpaa mikään. Vituttaa vaan jatkuvasti.
Miksikö jatkan suhteessa? Sitä mieskin on monesti kysynyt. Syy on se, että mies on kyllä hyvä mies (on tullut muunlaisiakin miehiä nähtyä), enkä millään haluaisi/jaksaisi aloittaa elämää alusta (sekin on tullut joskus kokeiltua). Lisäksi tänä päivänä pettäminen on yhä yleisempää, vain osa jää pettämisestään kiinni, joten vaihtaminen uuteen ei lohtua taitaisi tuoda, kun tilanne voisi olla taas sama. Sitäpaitsi viihdyn mieheni kanssa (silloin kun mua ei vituta ;D ), meillä on samanlaiset arvot ja samanlainen huumorintaju ja meillä on(tai oli) usein hyviä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Lisäksi vällyjen allakin "natsaa hyvin yhteen" (eikä pihtaamisen takia miehen tarvinut vieraisiin lähteä, se oli ihan muuta). Yksi syy suhteeseen jäämiseen on myös se, että ajan kanssa pystyisin antamaan anteeksi.
menette ammattiauttajalle. En ikävä kyllä usko, että omin voimin tuosta selviätte. Voi tulla parempia aikoja ja huonompia, mutta asia on aina välissänne. Uskon sen sijaan siihen, että ulkopuolinen apu saattaa pelastaa suhteenne ja oman mielenrauhasi, ja tehdä sinusta jälleen onnellisen ihmisen. Esim. Pieksämäen ja hartolan avioliittotapahtumia tänä kesänä. Suosittelen!!
Vaan mistäpä löytää kunnon ammattiauttajan? Olemme käyneet kahdella eri pariterapeutilla ja ei voi kun todeta että voi hyvää päivää! Eka oli liian hyökkäävä ja toinen taas ihmeellinen "hymistelijä" tyyliin, "Miltä se sinusta tuntuu...?" ja "Sinua varmaan harmittaa..." Voi viddu... kai mä tiedän miltä minusta tuntuu ja ei kai se ole ihme että vituttaa koko juttu?
Epäilen, ettei nuo leirit ole tarkoitettu kriiseissä oleville ihmisille vaan niille jotka haluavat noin yleisesti parantaa parisuhdettaan (.... menee seuraavaksi googlettamaan aiheesta)
Mutta eikö täällä ole ketään pettämisestä selvinnyttä henkilöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos kerran asia on noin, niin sittenhän kaikki on hyvin! Sitten vain olet vihaisena ja katkerana elämäsi miehen rinnalla ja elät odottaen niitä parempia aikoja. Kai sen elämänsä voi noinkin käyttää...
P.S. Kaikkien tutkimusten mukaan vähintään joka toinen mies ei IKINÄ ELÄMÄNSÄ AIKANA petä! Eli on todennäköisempää löytää uskollinen kuin uskoton mies.
Muista, että mikään pakko ei ole jatkaa suhteessa, jossa sinua ei kohdella hyvin.No mä en väitä ettäkö mua ei kohdeltaisi hyvin nyt. Päinvastoin, mies kyllä yrittää kaikkensa, mutta kun mulle ei kelpaa mikään. Vituttaa vaan jatkuvasti.
Miksikö jatkan suhteessa? Sitä mieskin on monesti kysynyt. Syy on se, että mies on kyllä hyvä mies (on tullut muunlaisiakin miehiä nähtyä), enkä millään haluaisi/jaksaisi aloittaa elämää alusta (sekin on tullut joskus kokeiltua). Lisäksi tänä päivänä pettäminen on yhä yleisempää, vain osa jää pettämisestään kiinni, joten vaihtaminen uuteen ei lohtua taitaisi tuoda, kun tilanne voisi olla taas sama. Sitäpaitsi viihdyn mieheni kanssa (silloin kun mua ei vituta ;D ), meillä on samanlaiset arvot ja samanlainen huumorintaju ja meillä on(tai oli) usein hyviä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Lisäksi vällyjen allakin "natsaa hyvin yhteen" (eikä pihtaamisen takia miehen tarvinut vieraisiin lähteä, se oli ihan muuta). Yksi syy suhteeseen jäämiseen on myös se, että ajan kanssa pystyisin antamaan anteeksi.
Hieman vaikea nähdä tuota kuviota näin sivullisena, kun sinusta mies on oikein hyvä ja ihana mies ja kaikki on hyvin ja seksi on hyvää ja sitä on riittävästi, ainut vaan että mies pettää törkeästi ja sinua vituttaa koko ajan... Jotenkin kaikki ei ihan täsmää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman vaikea nähdä tuota kuviota näin sivullisena, kun sinusta mies on oikein hyvä ja ihana mies ja kaikki on hyvin ja seksi on hyvää ja sitä on riittävästi, ainut vaan että mies pettää törkeästi ja sinua vituttaa koko ajan... Jotenkin kaikki ei ihan täsmää...
Voi helvetti mitä vastauksia näillä muutamilla... Jos ei itse (tiettävästi) ole tullut petetyksi niin ei pysty ollenkaan kuvittelemaan tilannetta ja ainoa neuvo on saman tien "erota siitä sikapettäjästä". Tai tuo että "kaikki ei täsmää" kun mies on pohjimmiltaan hyvä mutta teki jotain hirveää. Se on elämää! Asiat eivät ole mustavalkoisia! Joskus sitä joutuu tilanteeseen jossa järki ja tunteet vievät eri suuntaan. Ei ehkä tarvitsisi kommentoida ollenkaan jos ei näin yksinkertaisia asioita hahmota.
Sori vaan, pisti tämäkin vihaksi kun kaikki muukin vituttaa juuri nyt. :)
Muista, että mikään pakko ei ole jatkaa suhteessa, jossa sinua ei kohdella hyvin.No mä en väitä ettäkö mua ei kohdeltaisi hyvin nyt. Päinvastoin, mies kyllä yrittää kaikkensa, mutta kun mulle ei kelpaa mikään. Vituttaa vaan jatkuvasti.
Miksikö jatkan suhteessa? Sitä mieskin on monesti kysynyt. Syy on se, että mies on kyllä hyvä mies (on tullut muunlaisiakin miehiä nähtyä), enkä millään haluaisi/jaksaisi aloittaa elämää alusta (sekin on tullut joskus kokeiltua). Lisäksi tänä päivänä pettäminen on yhä yleisempää, vain osa jää pettämisestään kiinni, joten vaihtaminen uuteen ei lohtua taitaisi tuoda, kun tilanne voisi olla taas sama. Sitäpaitsi viihdyn mieheni kanssa (silloin kun mua ei vituta ;D ), meillä on samanlaiset arvot ja samanlainen huumorintaju ja meillä on(tai oli) usein hyviä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Lisäksi vällyjen allakin "natsaa hyvin yhteen" (eikä pihtaamisen takia miehen tarvinut vieraisiin lähteä, se oli ihan muuta). Yksi syy suhteeseen jäämiseen on myös se, että ajan kanssa pystyisin antamaan anteeksi.
Hieman vaikea nähdä tuota kuviota näin sivullisena, kun sinusta mies on oikein hyvä ja ihana mies ja kaikki on hyvin ja seksi on hyvää ja sitä on riittävästi, ainut vaan että mies pettää törkeästi ja sinua vituttaa koko ajan... Jotenkin kaikki ei ihan täsmää...
Huom. siis mies ei petä nyt. On pettänyt n.2v. sitten ja mieshän voi olla muissa asioissa hyvä vaikka onkin pettänyt ja seksikin VOI olla hyvää vaikka mies on joskus pettänyt. Ikä oli varmaan 15v. jos ei ymmärrys siihen riitä että mies ei kokonaan siaksi muutu vaikka on pettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeutettu vastaamaan. :)
En neuvo eroamaan heti, mutta kannatan myös tuota aikalisää. Jos pitkän ajankin päästä tuntuu kovin pahalle ja itse kuvaa tilannetta sanoilla jatkuvasti vihainen ja katkera, pitäisi hälytyskellojen soida. Terapiassa neuvotaan, että isoja päätöksiä ei pitäisi tehdä ensimmäisen puolen vuoden aikana. Ap kertoi, että tapauksesta on jo reilusti enemmän aikaa. Jos kipu ei hellitä eikä mies saa tilannetta yrityksistään huolimatta helpottumaan, on syytä alkaa vakava mietintä mitä ap elämältään tahtoo. Koska elämä tuolla tavalla on silkkaa tuhlausta! On myös ihan täysin ok ja jopa suotavaa sanoa, että mies ei olekaan niin hyvä ja rakastava kuin alunperin ap kuvitteli, ja että heillä ei tässä asiassa ole samanlainen arvomaailma. Pettäminen ei ole satunnainen tapahtuma, vaan siinä on aina taustalla ihmisen oma valinta. Ap:n mies valitsi pettämisen. Kysymys on siinä, onko ap valmis sietämään tämän asian vai ei. Koska mikään vihaaminen ja raivoaminen ei saa tätä asiaa katoamaan tai muuttumaan. Anteeksi voi antaa, unohtamaan ei pysty koskaan. Ja se anteeksiantokin vaatii ap:lta lujaa tahtoa.
Suosittelisin sinulle pohdintaa siitä, miksi suhtaudut noin agressiivisesti siihen vaihtoehtoon, että parisuhde ei välttämättä enää jatku pettämisen takia?
T. se jolle vastasit, en muista numeroani
No jos kerran asia on noin, niin sittenhän kaikki on hyvin! Sitten vain olet vihaisena ja katkerana elämäsi miehen rinnalla ja elät odottaen niitä parempia aikoja. Kai sen elämänsä voi noinkin käyttää...
P.S. Kaikkien tutkimusten mukaan vähintään joka toinen mies ei IKINÄ ELÄMÄNSÄ AIKANA petä! Eli on todennäköisempää löytää uskollinen kuin uskoton mies.
Voi jumaleisson tätä kirjoitusten tasoa. Kai sitä helvetti elämässä on muitakin arvoja???? Oishan se pitänyt arvata että tänne ei kannata laittaa mitään tällaista koska kaikkitietävät av-aktiivit joita ei ole koskaan petetty, tietävät että pitää heti erota... ja kaikki värit mitä täällä nähdään on musta ja valkoinen. HYVÄ jaPAHA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huom. siis mies ei petä nyt. On pettänyt n.2v. sitten ja mieshän voi olla muissa asioissa hyvä vaikka onkin pettänyt ja seksikin VOI olla hyvää vaikka mies on joskus pettänyt. Ikä oli varmaan 15v. jos ei ymmärrys siihen riitä että mies ei kokonaan siaksi muutu vaikka on pettänyt.
Ymmärsin, että mies on ollut aiemminkin hyvä mies ja seksi hyvää, mutta ilmeisesti tarkoitatkin, että mies on muuttunut hyväksi vasta pettämisen jälkeen..? Muutenhan tämä vastauksesi ei liittynyt mitenkään kysymykseen.
oikeutettu vastaamaan. :)
En neuvo eroamaan heti, mutta kannatan myös tuota aikalisää. Jos pitkän ajankin päästä tuntuu kovin pahalle ja itse kuvaa tilannetta sanoilla jatkuvasti vihainen ja katkera, pitäisi hälytyskellojen soida. Terapiassa neuvotaan, että isoja päätöksiä ei pitäisi tehdä ensimmäisen puolen vuoden aikana. Ap kertoi, että tapauksesta on jo reilusti enemmän aikaa. Jos kipu ei hellitä eikä mies saa tilannetta yrityksistään huolimatta helpottumaan, on syytä alkaa vakava mietintä mitä ap elämältään tahtoo. Koska elämä tuolla tavalla on silkkaa tuhlausta! On myös ihan täysin ok ja jopa suotavaa sanoa, että mies ei olekaan niin hyvä ja rakastava kuin alunperin ap kuvitteli, ja että heillä ei tässä asiassa ole samanlainen arvomaailma. Pettäminen ei ole satunnainen tapahtuma, vaan siinä on aina taustalla ihmisen oma valinta. Ap:n mies valitsi pettämisen. Kysymys on siinä, onko ap valmis sietämään tämän asian vai ei. Koska mikään vihaaminen ja raivoaminen ei saa tätä asiaa katoamaan tai muuttumaan. Anteeksi voi antaa, unohtamaan ei pysty koskaan. Ja se anteeksiantokin vaatii ap:lta lujaa tahtoa.
Suosittelisin sinulle pohdintaa siitä, miksi suhtaudut noin agressiivisesti siihen vaihtoehtoon, että parisuhde ei välttämättä enää jatku pettämisen takia?
T. se jolle vastasit, en muista numeroani
ÖÖÖH, ai suhtaudunko mä aggressiivisesti? Suhtaudun aggressiivisesti enemmänkin siihen että täällä yksisilmäisesti todetaan asioista (kuitenkaan niistä tietämättä) jotain, kuten esimerkiksi pilkataan minun ja mieheni arvomaailmaa. Ei kai se tarkoita, että jos mies on pettänyt, meidän arvomaailma on täysin eri??? (sori, ajatus pätkii, enkä ehkä saa kirjoitettua selvästi asiasta).
Mä en uskokaan, että pettämistä voi koskaan unohtaa, mutta uskon että anteeksi voi antaa, mutta kun en tiedä miten. Minua vituttaa, että mies meni ja pilasi sen luottamuksen mikä meidän välillämme oli. Takerrun varmaan menneeseen siinä mielessä että haluaisin kaiken olevan kuin ennen sitä ja kuten kaikki tietää, se on mahdotonta. Mies on kuitenkin ihan oikeasti tehnyt kaikkensa hyvittääkseen tekonsa ja itkien pyytelee yhä vieläkin anteeksi. Tuntuu ymmärtävän hyvinkin tekonsa ja on pahoillaan että niin kävi.
Kyllä tänne kommentoida saa nekin joita ei ole petetty ja saa olla eriä mieltäkin kuin minä, mutta aika tökeröitä vastauksia on osalta tullut, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeutettu vastaamaan. :)
En neuvo eroamaan heti, mutta kannatan myös tuota aikalisää. Jos pitkän ajankin päästä tuntuu kovin pahalle ja itse kuvaa tilannetta sanoilla jatkuvasti vihainen ja katkera, pitäisi hälytyskellojen soida. Terapiassa neuvotaan, että isoja päätöksiä ei pitäisi tehdä ensimmäisen puolen vuoden aikana. Ap kertoi, että tapauksesta on jo reilusti enemmän aikaa. Jos kipu ei hellitä eikä mies saa tilannetta yrityksistään huolimatta helpottumaan, on syytä alkaa vakava mietintä mitä ap elämältään tahtoo. Koska elämä tuolla tavalla on silkkaa tuhlausta! On myös ihan täysin ok ja jopa suotavaa sanoa, että mies ei olekaan niin hyvä ja rakastava kuin alunperin ap kuvitteli, ja että heillä ei tässä asiassa ole samanlainen arvomaailma. Pettäminen ei ole satunnainen tapahtuma, vaan siinä on aina taustalla ihmisen oma valinta. Ap:n mies valitsi pettämisen. Kysymys on siinä, onko ap valmis sietämään tämän asian vai ei. Koska mikään vihaaminen ja raivoaminen ei saa tätä asiaa katoamaan tai muuttumaan. Anteeksi voi antaa, unohtamaan ei pysty koskaan. Ja se anteeksiantokin vaatii ap:lta lujaa tahtoa.
Suosittelisin sinulle pohdintaa siitä, miksi suhtaudut noin agressiivisesti siihen vaihtoehtoon, että parisuhde ei välttämättä enää jatku pettämisen takia?
T. se jolle vastasit, en muista numeroani
ÖÖÖH, ai suhtaudunko mä aggressiivisesti? Suhtaudun aggressiivisesti enemmänkin siihen että täällä yksisilmäisesti todetaan asioista (kuitenkaan niistä tietämättä) jotain, kuten esimerkiksi pilkataan minun ja mieheni arvomaailmaa. Ei kai se tarkoita, että jos mies on pettänyt, meidän arvomaailma on täysin eri??? (sori, ajatus pätkii, enkä ehkä saa kirjoitettua selvästi asiasta).
Mä en uskokaan, että pettämistä voi koskaan unohtaa, mutta uskon että anteeksi voi antaa, mutta kun en tiedä miten. Minua vituttaa, että mies meni ja pilasi sen luottamuksen mikä meidän välillämme oli. Takerrun varmaan menneeseen siinä mielessä että haluaisin kaiken olevan kuin ennen sitä ja kuten kaikki tietää, se on mahdotonta. Mies on kuitenkin ihan oikeasti tehnyt kaikkensa hyvittääkseen tekonsa ja itkien pyytelee yhä vieläkin anteeksi. Tuntuu ymmärtävän hyvinkin tekonsa ja on pahoillaan että niin kävi.
Kyllä tänne kommentoida saa nekin joita ei ole petetty ja saa olla eriä mieltäkin kuin minä, mutta aika tökeröitä vastauksia on osalta tullut, eikö?
Voiko masennus ilmentyä vihaisuutena? Olen nimittäin katkera ja vihainen kaikille ja kaikelle. Ennen niin positiivinen ajattelu on haihtunut kuin taivaan tuuliin, kuten omankin kirjoituksen tasosta huomaa. Enkä voi laittaa tätä pelkästään miehen syyksi. täytyyhän minussakin olla jotain vikaa kun aina vaan pidän kiinni vihasta.
Enkä usko että oloni parantuisi yhtään siitä että jätän mieheni. Luulen että olisin yhtä katkera ja vihainen yksin ollessanikin. Jos olisin uskonut jättämisen auttavan, olisin jo lähtenyt.
Ja olen edelleen suhteessa ja painin samojen kysymysten kanssa kuin sinä. Tosin tällä hetkellä en ole vihainen enkä vittuuntunut, mutta koska tapaus on osin tuore, on pakko miettiä miten tästä eteenpäin. On talo, lapset kaikki ympäröivä maailma eikä siitä luopuminen ole niin yksinkertaista kuin "heitä se sika ulos!", kuten jo sanoitkin. En itsekään tiedä, miltä kantilta tätä asiaa lähtisi ratkomaan. On mietitty asumuseroa, mutta sekään ei taloudellisesti ole helppo toteuttaa.
Mies on käynyt ammattiauttajalla, samoin minä. Kuten sinunkin miehesi, hän on "parantunut" tai sanoisinko että parantumisen tiellä. Hän tiedostaa tekonsa ja haluaa välttää niitä jatkossa. Minun ongelmani sitten onkin, että uskonko häntä. Tapahtuuko tämä aina uudelleen ja uudelleen? Ymmärrän täysin tunteesi, ja sen että jotkut vastaukset ottaa pattiin. Jos ei ole elänyt tätä tilannetta, näkemykset voivat olla hyvin mustavalkoisia. Minunkin miehessäni on paljon hyviä ominaisuuksia, kumoaako sitten pettäminen ne kaikki? En tiedä, mutta surulliseksi se tekee, ja oksettaa ajatella sitä, miten kaksinaamaista toiminta on ollut. Mutta kaikkeen sitä ihminen kykenee näköjään. Joku kysyi, että mikä syy pettämiselle sitten on, jos kerran kotiolot on kunnosssa? Se on se ihailun tarve, oman minän pönkitys ja valloittamisen tunne. Yllättävän moni mies haksahtaa siihen..
En tiedä miten anteeksiantamisen kanssa ap on. Oletko käynyt psykologilla? Onko tunne jatkunut samana tämän kaiken 2 vuotta, vai onko parempiakin hetkiä? En keksi muuta kuin että älä anna sille tunteelle valtaa jatkuvasti. Älä mieti mitä se mies on puuhannut sun selän takana. Toki on terveellistä ajoittain antaa sen kiukun nousta, mutta yritä muuten keskittyä positiivisiin asioihin, mitkä nyt on muuttuneet. Juttele miehesi kanssa, hänellä on oikeus ja velvollisuus vastata kysymyksiisi. Se, että saat hänen kanssaan rakentavasti keskusteltua aiheesta auttaa vihan laantumisessa. Ymmärtääkseni hän on valmis puhumaan, koska haluaa korjata suhteenne? Jos et millään kykene pääsemään vihasta yli, niin sitten kannattaa miettiä, voitko elää enää miehesi kanssa, onko elo saman katon alla sen arvoista, että olet jatkuvasti huonolla tuulella.
Mä olin puol vuotta vihainen, katkera, kylmä kunnes tunteet pikku hiljaa oli kaikki kuollut pois... ja ilmotin että tästä ei tuu enää mitään. Päätettiin kuitenkin jatkaa pitkien keskusteluiden jälkeen vaikka mielessäni olin jo "lähtenyt". Ehkä siitä syystä asiat korjaantu ja haavat parantu, että minä mielessäni aloitin puhtaalta pöydältä. Suosittelen sulle aikalisää, se miten sen toteutat on ihan itsestäsi kiinni. Täällä ollaan lähtötilanteessa, kolmen vuoden jälkeen petti taas :(
Ja olen edelleen suhteessa ja painin samojen kysymysten kanssa kuin sinä. Tosin tällä hetkellä en ole vihainen enkä vittuuntunut, mutta koska tapaus on osin tuore, on pakko miettiä miten tästä eteenpäin. On talo, lapset kaikki ympäröivä maailma eikä siitä luopuminen ole niin yksinkertaista kuin "heitä se sika ulos!", kuten jo sanoitkin. En itsekään tiedä, miltä kantilta tätä asiaa lähtisi ratkomaan. On mietitty asumuseroa, mutta sekään ei taloudellisesti ole helppo toteuttaa.
Mies on käynyt ammattiauttajalla, samoin minä. Kuten sinunkin miehesi, hän on "parantunut" tai sanoisinko että parantumisen tiellä. Hän tiedostaa tekonsa ja haluaa välttää niitä jatkossa. Minun ongelmani sitten onkin, että uskonko häntä. Tapahtuuko tämä aina uudelleen ja uudelleen? Ymmärrän täysin tunteesi, ja sen että jotkut vastaukset ottaa pattiin. Jos ei ole elänyt tätä tilannetta, näkemykset voivat olla hyvin mustavalkoisia. Minunkin miehessäni on paljon hyviä ominaisuuksia, kumoaako sitten pettäminen ne kaikki? En tiedä, mutta surulliseksi se tekee, ja oksettaa ajatella sitä, miten kaksinaamaista toiminta on ollut. Mutta kaikkeen sitä ihminen kykenee näköjään. Joku kysyi, että mikä syy pettämiselle sitten on, jos kerran kotiolot on kunnosssa? Se on se ihailun tarve, oman minän pönkitys ja valloittamisen tunne. Yllättävän moni mies haksahtaa siihen..
En tiedä miten anteeksiantamisen kanssa ap on. Oletko käynyt psykologilla? Onko tunne jatkunut samana tämän kaiken 2 vuotta, vai onko parempiakin hetkiä? En keksi muuta kuin että älä anna sille tunteelle valtaa jatkuvasti. Älä mieti mitä se mies on puuhannut sun selän takana. Toki on terveellistä ajoittain antaa sen kiukun nousta, mutta yritä muuten keskittyä positiivisiin asioihin, mitkä nyt on muuttuneet. Juttele miehesi kanssa, hänellä on oikeus ja velvollisuus vastata kysymyksiisi. Se, että saat hänen kanssaan rakentavasti keskusteltua aiheesta auttaa vihan laantumisessa. Ymmärtääkseni hän on valmis puhumaan, koska haluaa korjata suhteenne? Jos et millään kykene pääsemään vihasta yli, niin sitten kannattaa miettiä, voitko elää enää miehesi kanssa, onko elo saman katon alla sen arvoista, että olet jatkuvasti huonolla tuulella.
Ei mua onneksi ihan aina vituta. Ajoittain on ollut pidempiäkin hyviä jaksoja jolloin kaikki tuntuu olevan kohdillaan, mutta sitten jokin (ilmeisesti pelko) saa ajattelemaan, että mitäs jos sillä on nytkin menossa joku kuvio josta minä en tiedä ja taas on soppa valmis ja siitä soppakauhasta saa myös mies... eikä se ole kummallekaan hyväksi, eikä todellakaan rakenna parisuhdetta uudelleen :-/
Ihmiset usein ajattelee, että pettämiset tapahtuvat VAIN jos toinen pihtaa tai on hirveä harppu ja kotiolot "hanurista", mutta ei se niin välttämättä mene. Ihmisellä on itsellään tarve pettää ja hän sen myös tekee omasta halustaan. Meillä se halu oli seikkailunhalu, egon pönkitys (voi chaisse mitä luikuria mies oli niille naisille lasketellut, puhuin kahden kanssa puhelimessa), jännitys, tarve olla ihailtu ja ehkä se kaikista suurin syy oli 40-kriisi. Juu, ja onhan se rakastumisen tunne ihana.... mutta valinnat ovat aina pettäjällä itsellään.
Mies on ehdottanut, että mentäisiin vielä sinne pariterapiaan, haluaa vilpittömästi elää kanssani tästä eteenkin päin.
Mulla on kans se tilanne, että mies petti vajaa vuosi sitten, ja sitä on sen jälkeen puitu enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Lisäksi mies jatkoi valehtelua tosi kauan, ei koskaan tunnustanut mitään ennen kuin oli aivan puun ja kuoren välissä, eikä edes meinannut suostua lopettamaan suhdetta millään; olisi halunnut edelleen olla "ystäviä" eukon kanssa jota pani "vaan kerran kännissä vahingossa".
Tää pettäminen tuli siis ilmi joskus viime syksynä ja edelleen ajattelen asiaa ja kaikkea siihen liittyvää päivittäin. Mun on vaikeaa puhua aiheesta ilman että suutun silmittömästi, etenkin siksi että tulee aina tunne että mies vähättelee tekoaan eikä ole vieläkään tosissaan käsittänyt mitä on minulle ja suhteellemme tehnyt. Pistää vihaksi että hän on pilannut kaiken, eikä edes ole kunnolla pahoillaan. Häntä vituttaa että minä "jauhan" vieläkin asiasta, emmekä koskaan saa puhuttua asiaa sillä tavoin loppuun että tuntisin saaneeni jonkun vastauksen tai ratkaisun.
Olemme toisiamme kohtaan välinpitämättömämpiä kuin ennen. Minä olen välillä tosi mustasukkainen (mitä en ennen ollut ollenkaan) ja välillä ei kiinnosta ollenkaan missä mies on tai mitä tekee. Koen että miestä ei kiinnosta minun tunteeni tai ajatukseni millään lailla, eikä kumpikaan meistä ole toisen tukena asioissa niin kuin ennen. Mieheni mielestä minusta on tullut hirveä akka, ja minä olen katkera miehelleni että hän on tehnyt minusta sellaisen.
Arki on jonkinlaista selviytymistä, suurimmaksi osaksi semmoista huttua että ollaan asiallisia ja on ajoittain ihan kivaakin, mutta heti jos minulla on paha mieli jostain niin jään yksin. Mies taas purkaa kaikki eteentulevat vastoinkäymiset ja päänsäryt minuun kiukutteluna. Joskus jompi kumpi pyytää anteeksikin ja hellyyttä on jonkin verran (ennen tosi paljon). Vauva yhdistää ja kolmistaan kaikki on paremmin.
En todella tiedä mitä oikein pitäisi tehdä. Olen ajatellut mennä psykologille tai jonnekin juttelemaan, tuntuu että se olisi välttämätöntä jotta pysyn järjissäni. Mieheltä en koe saavani apua tuskaani.