Lue keskustelun säännöt.
aina niin Vihainen (pettämisestä)
30.06.2011 |
Mua ottaa päästä lähes aina! Ennen olin iloinen, optimistinen ja positiivinen ihminen, mutta pari ed. vuotta ovat muokanneet minusta vihaisen ja katkeran naisen. Ja syyhän siihen on MIES.
Mies teki parisen vuotta sitten sellaisen tempauksen, että piti kahta naista yhtäaikaa ja kun suhde toiseen naiseen ei tuonut onnea, jatkoi deitin etsimistä netissä ja oli yhteydessä ainakin 4 muuhun naiseen. Aina sillä oli selityksenä, että olen eronnut parisen vuotta sitten ja nyt olis aika uudelle suhteelle (voi VEE, mitä chaissea koko juttu...). Mä ymmärrän syyt hänen käytökseensä, mutta kun en voi antaa anteeksi. Mä olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta kun en pysty! Hän on myös oikeasti ymmärtänyt tekonsa ja sen seuraukset ja tuskin on haluja lähteä vieraisiin. Hän myös oikeasti on yrittänyt parantaa parisuhdettamme, mutta kun mulle ei kelpaa enää mikään mitä se tekee.
Tiedostan, että itse ajan suhteemme karille tätä menoa, enkä haluaisi olla tällainen "riivinrauta", jatkuvasti naama norsun v:llä, mutta kun mä tiedän millainen kierolainen äijä on ollut ja miten ovelasti se voi kaikki asiat peittää, niin mua ällöttää! Miten ihmeessä pelastan tämän parisuhteen? Mieskin on ihan hädissään, eikä enää tiedä mitä tekisi kun mikään ei auta: olen päivästä toiseen todella vihainen ja katkera.
Itsekin ajattelen että tästä vihasta pitäisi jo päästä eroon, (ei tätä itsekään jaksaisi) mutta miten? Miten ihmeessä pystyn antamaan anteeksi ja unohtamaan kaiken valehtelun?
Kommentit (29)
olen iloinen ja ihana nainen, aina, kun mies ei ole paikalla. nautin elämstä, kun mies on jossakin muualla, enkä näe häntä tai huolehdi siitä, mitä hän milloinkin tekee. Jäänyt kiinni pettämisestä moneen otteeseen. Eniten oksettaa valehtelu. Vihaan miestäni, ja tekisi oikeastaan joskus mieli vaan kostaa tai satuttaa. En ole enää sama ihminen kuin ennen. Vihaan omaa käytöstänikin. Miksi roikun yhä tässä ????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin puol vuotta vihainen, katkera, kylmä kunnes tunteet pikku hiljaa oli kaikki kuollut pois... ja ilmotin että tästä ei tuu enää mitään. Päätettiin kuitenkin jatkaa pitkien keskusteluiden jälkeen vaikka mielessäni olin jo "lähtenyt". Ehkä siitä syystä asiat korjaantu ja haavat parantu, että minä mielessäni aloitin puhtaalta pöydältä. Suosittelen sulle aikalisää, se miten sen toteutat on ihan itsestäsi kiinni. Täällä ollaan lähtötilanteessa, kolmen vuoden jälkeen petti taas :(
Voimia sinulle! Olen tosi pahoillani puolestasi. Juuri tätä pelkäänkin, että annettuani kaiken anteeksi äijä menee ja tekee sen taas. Ajatuskin on sietämätön! Hän on vielä sellaisessa asemassa, että "bändäreitä" ja "tyrkkyjä" riittää...
Mikä ihme siinä on että pitää pettää? Ja sitten vielä tehdä se niin että jää kiinni? Miksei sitä voi tehdä sitten niin ettei toinen saa mitään vihiä asiasta?
p.s sori tuplaviestitykset. En ymmärrä, miksi viestini tulevat kahteen kertaan????
olen iloinen ja ihana nainen, aina, kun mies ei ole paikalla. nautin elämstä, kun mies on jossakin muualla, enkä näe häntä tai huolehdi siitä, mitä hän milloinkin tekee. Jäänyt kiinni pettämisestä moneen otteeseen. Eniten oksettaa valehtelu. Vihaan miestäni, ja tekisi oikeastaan joskus mieli vaan kostaa tai satuttaa. En ole enää sama ihminen kuin ennen. Vihaan omaa käytöstänikin. Miksi roikun yhä tässä ????
Joo, se itseinho on myös tuttua mulle! Inhoan itseäni kun minusta on tullut näin kamala ihminen, käyttäydyn välillä todella lapsellisesti ja ilkeästi :-/ ihan itteenikin hävettää. Ja sitä kostamistakin olen miettinyt, mutten usko että saisin siitä sen suurempaa tyydytystä. Joskus olen myös miettinyt, että jos sitä vaan elelisi siististi yhdessä tyyliin: kulissit kunnossa. Mutta sitten ottaisi itsekin rakastajan, mutta kun mä en jaksa! Olen kerran nuorempana ja hölmömpänä ollut salasuhteessa (itse olin vapaa silloin) ja se oli todella raskasta, siitä jännityksestä huolimatta, joten sellaiseen en lähtisi uudestaan. Mutta toisethan elää avioliitossa ja pitää samalla sivusuhdetta vuosikausia...
Minusta kannattaa nimenomaan yrittää yhdessä jos tahtoa on. Kyllä sen sitten tietää kun tahtoa ei enää ole.
Toki ulkopuolinen apu on aina tarpeen. Itse oon käynyt psukoterapiassa vihaan juuttumisen takia. Vihan kohde ei siis mieheni eikä ole ollut uskoton mutta terapia on auttanut. Minusta tuntuu että ap odottaa mieheltä jotain sellaista anteeksipyytämistä mitä mies ei edes oi toteuttaa. Kumpikaan ei ihan tarkkaan tiedä mitä haluaa ja mitä tekis. Toivotan onnea ongelmien ratkaisemiseksi.
Minusta kannattaa nimenomaan yrittää yhdessä jos tahtoa on. Kyllä sen sitten tietää kun tahtoa ei enää ole.
Toki ulkopuolinen apu on aina tarpeen. Itse oon käynyt psukoterapiassa vihaan juuttumisen takia. Vihan kohde ei siis mieheni eikä ole ollut uskoton mutta terapia on auttanut. Minusta tuntuu että ap odottaa mieheltä jotain sellaista anteeksipyytämistä mitä mies ei edes oi toteuttaa. Kumpikaan ei ihan tarkkaan tiedä mitä haluaa ja mitä tekis. Toivotan onnea ongelmien ratkaisemiseksi.
Kiitos! Luulen että tosiaan olen jäänyt vihaan kiinni. Tuntuu että vaikka kuinka yritän ja mies yrittää, niin emme pääse mihinkään. Mies on jo käynytkin terapiassa koko tämän ajan omien ongelmiensa vuoksi ja on jo hyvinkin "parantumisen" tiellä, mutta mä vaan ryven omassa vihassani... mutta näillä mennään ja vielä yritetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies petti useita vuosia sitten, asiasta on päästy yli. Olen onnellinen etten eronnut, tosin en edes harkinnut. Jonkin aikaa velloin vihassa ja palasin itse asiassa taaksepäin. Sitten jossain vaiheessa mieheni totesi ettei enää jaksa jos en pysty asian kanssa elämään. Tein tietoisen päätöksen että en asiaa vello. Joskus se tulee mieleen, mutta tuntuu aivan epäoleelliselta asialta ja epätodelliselta. Totean myös ettei asiaa kannata vuosien jälkeen alkaa velloa. Tavallaan ymmärrän syitä jotka silloin pettämiseen johtivat. Olen mielestäni pystynyt antamaan anteeksi ja luottamus mieheeni ei ole heikko lainkaan. Uskonpa jopa että avioliittomme on nyt kestävällä pohjalla. Jos miehesi on omalla tiellään kehittynyt, niin kehity sinäkin. Elämänmittaisena asiana tuo on aika pientä, jos muuten menee hyvin. Lisään vielä että meillä tuosta pettämisestä ei tullut toistuva kuvio.
Jos nyt eroat, saat uudessa miehessä paketin, jota et tunne. Nyt sinulla on mies, jonka tiedät ja saat hänestä tod näk paremman miehen kuin ennen. Nyt sinun itsesi pitää luopua vihantunteesta. Jos annat anteeksi, annat nimenomaan itsellesi anteeksi ja luvan lopettaa asian vellominen. 2 vuotta on pitkä aika velloa samaa asiaa. Et enää saa asiasta nitään uutta tai hyödyllistä tietoa, mitään ei voi enää sanoa joka parantaisi oloasi. Ainoa joka voi olosi parantaa on sinä itse, parannat olosi lopettamalla asian märehtimisen.
Varmasti olet tehnyt oikean ratkaisun, nyt vain hellität ja keskityt tähän päivään.
Ei se sun äijäs mihinkään muutu, ainut järkevä tekosi olisi jättää se ja etsiä joku kunnon mies. Mutta ethän sä idiootti sitä tajua. Ryve nyt sitten oikein kunnolla, ja kuvittele että kaikki muuttuu. Miehellä on vakipillu jota höylätä, kun ei ole parempaa tarjolla, ja saa vielä täyshoidon. Kymmenet tuhannet kunnon miehet potee samalla kroonista pillunpuutetta. Onko se sun miehes todella niin ihmeellinen että kannattaa jakaa ties kuinka monien satiaisten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies petti useita vuosia sitten, asiasta on päästy yli. Olen onnellinen etten eronnut, tosin en edes harkinnut. Jonkin aikaa velloin vihassa ja palasin itse asiassa taaksepäin. Sitten jossain vaiheessa mieheni totesi ettei enää jaksa jos en pysty asian kanssa elämään. Tein tietoisen päätöksen että en asiaa vello. Joskus se tulee mieleen, mutta tuntuu aivan epäoleelliselta asialta ja epätodelliselta. Totean myös ettei asiaa kannata vuosien jälkeen alkaa velloa. Tavallaan ymmärrän syitä jotka silloin pettämiseen johtivat. Olen mielestäni pystynyt antamaan anteeksi ja luottamus mieheeni ei ole heikko lainkaan. Uskonpa jopa että avioliittomme on nyt kestävällä pohjalla. Jos miehesi on omalla tiellään kehittynyt, niin kehity sinäkin. Elämänmittaisena asiana tuo on aika pientä, jos muuten menee hyvin. Lisään vielä että meillä tuosta pettämisestä ei tullut toistuva kuvio.
Jos nyt eroat, saat uudessa miehessä paketin, jota et tunne. Nyt sinulla on mies, jonka tiedät ja saat hänestä tod näk paremman miehen kuin ennen. Nyt sinun itsesi pitää luopua vihantunteesta. Jos annat anteeksi, annat nimenomaan itsellesi anteeksi ja luvan lopettaa asian vellominen. 2 vuotta on pitkä aika velloa samaa asiaa. Et enää saa asiasta nitään uutta tai hyödyllistä tietoa, mitään ei voi enää sanoa joka parantaisi oloasi. Ainoa joka voi olosi parantaa on sinä itse, parannat olosi lopettamalla asian märehtimisen.
Varmasti olet tehnyt oikean ratkaisun, nyt vain hellität ja keskityt tähän päivään.
Kiitos viestistäsi. Tämä antaa uskoa siihen, että olen tehnyt oikean ratkaisun.
Ei mua onneksi ihan aina vituta. Ajoittain on ollut pidempiäkin hyviä jaksoja jolloin kaikki tuntuu olevan kohdillaan, mutta sitten jokin (ilmeisesti pelko) saa ajattelemaan, että mitäs jos sillä on nytkin menossa joku kuvio josta minä en tiedä ja taas on soppa valmis ja siitä soppakauhasta saa myös mies... eikä se ole kummallekaan hyväksi, eikä todellakaan rakenna parisuhdetta uudelleen :-/
Ihmiset usein ajattelee, että pettämiset tapahtuvat VAIN jos toinen pihtaa tai on hirveä harppu ja kotiolot "hanurista", mutta ei se niin välttämättä mene. Ihmisellä on itsellään tarve pettää ja hän sen myös tekee omasta halustaan. Meillä se halu oli seikkailunhalu, egon pönkitys (voi chaisse mitä luikuria mies oli niille naisille lasketellut, puhuin kahden kanssa puhelimessa), jännitys, tarve olla ihailtu ja ehkä se kaikista suurin syy oli 40-kriisi. Juu, ja onhan se rakastumisen tunne ihana.... mutta valinnat ovat aina pettäjällä itsellään.
Mies on ehdottanut, että mentäisiin vielä sinne pariterapiaan, haluaa vilpittömästi elää kanssani tästä eteenkin päin.