Onko mielestänne riittävästi ruokaa tarjoiltu kyläpaikassa:
Menimme 2 lapsemme kanssa anoppilaan pariksi päiväksi. Saavuimme klo 12, jonka jälkeen tarjosi kevyen lounaan (pari pientä perunaa / hlö + kastiketta).
Seuraavaksi ruokaa oli tarjolla klo 21, paketillinen nakkeja (siis yhteensä) kaikille ja pala ruisleipää / hlö. Juomaksi vettä.
Lapset olivat päivän jälkeen niin kuumissaan ettei heillä onneksi kova nälkä ollut, olivat juoneet paljon vettä. Mutta minulla kyllä oli. En kehdannut pyytää enempää ruokaa.
Aamulla 1 ruisleipä / hlö ja 1 dl jogurttia.
Olemmeko suursyömäreitä kun minusta tämä tuntuu tosi vähältä?
Kommentit (22)
Todella vähän todella ankeaa ruokaa. Mikä ihmeen ruisleipäpinttymä anopillasi on?
Te olette siellä vieraisilla, pöytien pitäisi notkua!
T: itäisestä Suomesta
ovat kovin ikääntyneitä, oma syömisen määrä alkaa pienentyä. Samalla hämärtyy käsitys siitä paljonko muut syövät.
Älä kuitenkaan loukkaannu verisesti anopille, sillä ruokaa saattoi hänen näkökulmastaan olla aivan riittävästi. Vanhemmiten ravinnontarve pienenee. Oma äitini, 65 v., syö aamulla yhden leivän tai pelkkää teetä. Lounasta ei yleensä syö, päivälliseksi menee pari leipää ja hedelmä. Iltapalaksi saattaa joskus vielä ottaa jotain pientä, yleensä ei.
En ymmärrä, miten ihminen selviää tuollaisella ruokamäärällä, mutta hyvin äitini tuntuu pysyvän hengissä. Vien aina kassillisen ruokaa mennessämme kylään, koska tiedän, että hänen ruoillaan emme selviäisi edes paria tuntia.
Mika oli miehen kommentti tuohon mammansa tarjoamaan vieraanvaraisuuteen?
merkittävästi hidastunut. Ikää molemmilla tuo 65. Edelliskesänä muistan kuinka ruokaa oli vähän väliä ja nyt ei siis juuri mitään.
En suoraan sanoen kehdannut viedä ruokaa mukana (no normaalit tuliaiset vietiin), koska anoppi on aina ollut hyvin tarkka ja runsaskätinen tuon ruuan kanssa.
Nyt olin ihan kauhuissani, lähinnä lasten puolesta. Aikuiset nyt selviää pari päivää vedellä mutta lapset ei. Otin siis iltapalaksi yhden nakin, jotta vanhempi lapsi sai muutaman.
Lähdimme kotiin ja oli pakko pysähtyä ostamaan ruokaa...
Mies ei kommentoinut tuota "vieraanvaraisuutta" mitenkään. Tiedän että oli nälissään, mutta kai jotenkin niin vieraskorea ettei sanonut siellä mitään. Eikä maininnut kotonakaan, oli kai äitinsä puolesta nolona. En ota puheeksi kotona...
ap
Jospa anopilla on dementia eikä muista laittaa ruokaa tarjolle eikä ole muistanut varata teille ruokaa.
Jospa anopilla on dementia eikä muista laittaa ruokaa tarjolle eikä ole muistanut varata teille ruokaa.
tota mäkin mietin, vaikuttiko muuten olevan täysin järjissään, ja muistavan asioita?
anoppisi tyyli ilmoittaa, että tänne pitää tuoda eväitä tullessaan. Monet naiset ei puhu mitään suoraan.
tai edes puolisolleen millään tavoin jälkeenpäin kommentoida.. Kaikin puolin oudolta kuulostaa minusta.
mitä mietin kirjoituksessasi, kun kyse kuitenkin anopista eli lähiomainen on, niin mikset tuon parin päivän aikana (kun nälkä tuli) voinut jotenkin luontevasti heittää, että hei nyt kun lapset leikkii, niin minähän voisinkin leipoa sämpylät tai laittaa ruuan, että anoppikin saa levätä. Ja sitten vaikka kurvata kauppaan että tarvitset jotain ainesosaa.
Vaikea uskoa omalla kohdalla, että olisin sallinut lasteni olla noin vähällä kuitenkaan. Tuohan on ihan aliravitsemusta. Ja vaikka pulla nyt ei terveellistä olekaan, niin johan "normaalisti" noiden lisäksi pullakahvitkin juodaan päivällä.
Ensi kerralla ruokakassi mukaan.
Mutta kyllä me puhuttaisiin matkalla ja kummasteltaisiin ;)
omassa anoppilassa ja mies vanhempiensa kotona ei voi itse järjestää sitä ruokaa, kun näkee että talon puolesta ei ole tulossa. Ihan vaikka käydä kaupassa hakemassa päivällistarpeet ja kokata koko porukalle.
kyllä meillä ainakin mies olisi sanonut kun itselle ekan kerran nälkä tulee tai huomaa, että lapsen ruoka-aika lähestyy, että äiti voinko tehdä voileipää nyt vai mihin aikaan olit ajatellut, että syödään - tai jotain muuta... Olisi kyllä huolehtinut, että ruokaa tulee syötyä ihan riittävästi. Ymmärrän, ettei miniä uskalla suutaan avata, mutta että oma poika...
Mäkin oon aina ihan nälissäni kun ollaan miehen vanhemmilla käymässä.
Enkä kehtaa itsekään mennä jääkaapille tonkimaan.
Seuraavan kerran viedään kyllä omat eväät, niin saa syyä niin paljon kun mieli tekee ja että nälkä lähtee.. enkä kyllä minäkään mikään suursyömäri ole.
Miehelle en ole mitään sanonut, mutta vois tosiaan ottaa puheeks kun seuraavan kerran mennään.
Että viedään omat ruuat ja saa sitten niitä käydä jääkaapilla hakemassa aina kun haluaa..
Anopin tarjoilut kuulostaa nimittäin ihan av-mammam uholta, miten kostaa, jos ruuat ei ole kelvanneet tms.
Jäikö teiltä viimeksi ruokaa lautasille, nirsoiliko lapset, arvosteliko joku jollain tavalla anopin ruokia?
Ens kerralla eväät mukaan.
aitini luona vierailulla. Han asuu yksin, ja meita on 5; mina, mies, ja kolme lasta.
Aitini keitti puolikkaan pussillisen pastaa ruoaksi. Sen kanssa salaattia, noin 1/2 dl salaattia per nena.
Annettiin palautetta heti. Natisti tosin. Mutta silti ei oikein mennyt perille!
menittekö tyhjin käsin anoppilaan noin pitkälle vierailulle? Ehkä tuo oli anoppisi tapa ilmaista, että kontribuutio jääkaappiin olisi ollut tervetullut...
VAIKKA olisi mitä tarjoiluja luvassa niin en ihan täysruokintaan kehtaa mennä. Eli ainakin jotain leipää tapaan viedä ja lapsille otan jogurtteja mukaan.
Meillä, minulla tai miehelläni, ole ikinä ollut tapana viedä vanhempiemme luo ruokaa, kun olemme kylään menneet, joko päiväksi tai yöksi.
Jos olemme jotain halunneet viedä, on se ollut ehkä kuoharia, kukkasia, pöytäliina tms, mutta ei kyllä ikinä ruokaa. Kummankin äitimme varmaan loukkaantuisivat, jos veisimme ruokaa.
Mutta jos taas menemme kyläilemään minne tahansa muualle, niin viemme erilaisia tuliaisia tai osallistumme ruokakuluihin yms.
Ap:n anoppia joko kismitti jokin, tai on sitten sairastunut ja muisti/järki jotenkin kadonnut.
Itselläni on minun mummini kanssa sopimus, että kun hän alkaa nuukailemaan ruuasta ja normaalielämästä, niin minulla on lupa sanoa asiasta. Mummini oma äiti muuttui vanhennuttuaan aivan älyttömän nuukaksi, eli vieraille ei tarjottu mitään, ruokaa ei voinut oikein tehdä ja valojakaan ei koskaan käyetty yms. Rahasta ei ollut mummini äidillä puutetta, eikä ole mummillanikaan, eli sen takia ei tarvitse ylimääräisiä nuukailla. Mutta mummini ei vaan halua vanhennuttuaan käyttäytyä samalla tavalla :)
Minä olisin nyykähtänyt tuolla ruokamäärällä, ja jopa pieniruokainen lapsenikin olisi tarvinnut välipalaa ja kunnon iltapuuron.