Antaako miehesi sinun nukkua?

Olen jopa pyytänyt, että saisin vaikka lauantaisin jatkaa unia, mutta ei... Ei vaikka kärsin pahasti vuosikausien valvomisesta, olen saanut rytmihäiriöitä ja ollut ihan täysin hajalla.

Meillä vauva-ajat on pääsääntöisesti olleet mun vastuulla ihan siitä syystä, että herkkäunisena herään vauvan ääniin joka tapauksessa. Mutta lasten kasvaessa osat on kyllä sitten vaihtuneet. Mies tietää, että väsyneenä osaan olla hankala tapaus, joten antaa suosiolla mun nukkua. Nyt lapset (7 ja 5) alkavat kyllä olla jo sen ikäisiä, että eivät edes herätä meitä vanhempia aamulla, vaan puuhailevat suosiolla omiaan niin kauan, että nälkä kasvaa sietämättömäksi ;)

Periaatteen tasolla olemme sopineet että toinen saa nukkua lauantait ja toinen sunnuntait. Lapset 1 ja 3v, molemmat vanhemmat vanhempainvapaiden ulkopuolella olleet koko ajan työelämässä. Mies tekee vielä reissuhommia eli arjet olen lasten kanssa keskenään. Lapset ovat aamuvirkkuja, meillä herätään viimeistään 6.30 kesät talvet ja varsinkin viikonloppuisin. Itse olen iltavirkku, en varsinkaan kesällä meinaa millään päästä ennen puolta yötä nukkumaan. mies taas saa arkena nukkua niin paljon kuin tahtoo kunhan menee ajoissa nukkumaan.

Viikonloppuisin potkin välillä miehen ylös kun lapset heräilee. Videon hän laittaa heille suht rutiinisti mutta vaipuu sen jälkeen sellaiseen tajuttomuuteen että joudun itse pitämään lapsia puoliksi korvalla kuitenkin. Joskus harvoin kun erittäin painokkaasti jo illalla sanon että huomenna nukun, se menee perille. Kun herää vasta kahdeksan jälkeen on kuin uusi ihminen! Öisin lapset eivät juuri muuten häiritse, mutta tulevat viereen joten minä siinä sitten ahtaasti nukun kahden lämpöpatterin välissä.

Vauva-aikoina kaikki imetettyjen vauvojen hoito on ollut minulla (pullo ei kelvannut). Sitä en kokenun väsyttäväksi vaikka ahkerasti söivät öisinkin. Hormonitoiminta auttoi silloin jaksamaan ja nukahdin heti vauvalle rinnan suuhun saatuani.

Tuo seksin kinuaminen toiselta umpi unessa olevalta saa minutkin raivoihini. Olen monta kertaa suoraan sanonut että sillä rintamalla olisi vilkkaampaa jos mies hoitaisi osansa kodista niin että makuuhuoneen puolella voisi viettää muutakin aikaa kuin klo 24-06, jonka haluan NUKKUA!

vuorotellaan mutta ollaan molemmat aika aamuvirkkuja:)

Pitää varmaan mennä kohta mummolaan "unilomalle" kun alkaa puhti loppumaan. ap

Älä sitten ota lapsia mukaan mummon vahdittavaksi vaan jätä ne isänsä hoidettavaksi.

Käytännössä minä saan nukkua useammin aamulla pitempään. Mutta ei tää aina ole mennyt näin. Se olin pitkään minä joka heräsin ensin, mies ei osannut edes puuroa keittää.

me vuorotellaan aina, kun työt sallii sen. yleensä mieheni menee töihin 9, niin tämä onnistuu :)

Tai siis nyt kun ei enää ole vauvaikäisiä, ja ollaan molemmat töissä niin viikonloppuisin toinen nousee lasten kanssa aikaisin lauantaina ja toinen sunnuntaina.



Silloin kun meillä oli vielä vauvaikäisiä, minä heräsin vauvan ja muiden lasten kanssa öisin ja mies taas aamulla ylös noustessa otti lapset hoitaakseen töihinmenoon asti niin että itse sain nukkua pidempään. Ja viikonloppuisin nukuttiin vuorotellen päiväunia. Usein myös viikonloppuöinä mies sitten hoiteli vauvaa.



Nytkin kotihommat jakaantuu aika lailla siten että toinen hoitaa lapsia ja toinen tekee kotitöitä sillä aikaa, esim. minä laitan lapset nukkumaan ja mies laittaa tiskit koneeseen.



Kurjaa lukea näitä juttuja, joissa nainen joutuu yksin hoitamaan kodin ja lapset ja mies ei saa tikkua ristiin kotitöiden tai lastenhoidon eteen.

tietysti saan nukkua

oli ennen semmoinen sääntö että kerran kahdessa viikossa minä saan nukkua mutta se on jäänyt eli minä menen aikaisin nukkumaan ja herään samaan aikaan lapsen kanssa, mies valvoo yökaudet ja nukkuu sitten aamulla pitkään.

imetin häntä noin kolmekuisesta lähtien kerran tai en kertaakaan yössä. Imetyksen loputtua yleensä minä nousin peittelemään tms. jos hän äänteli yöllä, mies kävi töissä. Nykyisin taaperomme nukkuu yöt omassa huoneessaan rauhassa.

Olen jopa pyytänyt, että saisin vaikka lauantaisin jatkaa unia, mutta ei... Ei vaikka kärsin pahasti vuosikausien valvomisesta, olen saanut rytmihäiriöitä ja ollut ihan täysin hajalla.

paitsi olen itse aamu-uninen joten pääsen voitolle kun mies on taas aamuvirkku. miksi teet kaiken lapsen nukkuessa???joo hulluksi siinä tulee loppujen lopuksi, tee lapsen kanssa hiljoksiin ja sovella asioita että saat ne tehtyä...ja tingi turhasta touhotuksesta.

elin vain sellaistan kummallista marttyyrielämää. Vihdoin tajusin vaatia että joka toinen viikonloppuaamuista kuuluu minulle ja joka toinen miehelle (olemme siis molemmat työelämässä). Ei sanankaan protestia mieheltä, sen jälkeen olemme näin eläneet.



Olen edelleen vähän pettynyt siihen että saan tällaisia "etuja" vain erikseen vaatimalla, eikä mies vapaaehtoisesti tarjoudu tulemaan vastaan, mutta parempi silti olla pettynyt ja levännyt kuin vihainen ja aina väsynyt.

Mutta se on jäänyt. Mies tosiaankin kukkuu yökaudet eikä saa aamulla herättyä. Minä herään sitten miehen herättelemiseen ja lapsen meuhkaamiseen enkä saa enää nukuttua. Ärsyttää toisaan, ettei aikuinen ihminen osaa huolehtia itseään ajoissa nukkumaan, että jaksaisi aamulla herätä.



Joskus herään luonnostani aikaisemmin, jopa ennen lasta, niin sitten minulla ei ole mitään sitä vastaan, että mies jatkaa uniaan.



Meillä mies kyllä sinsänsä selviää yksikseen eikä muuta väitäkkään, mutta tuo nukkuminen on hänellä ihan hunningolla. Käyttäisi sitten vaikka unilääkkeitä, jos ei muuten kykene nukahtamaan illalla ajoissa. Selittää vain jotakin potaskaa väärästä vuorokauden pituudesta ja kyvyttömyydestään toimia aamulla. Totta osittain, mutta pääasiassa itsekurinpuutetta minusta.

Mies tekee iltatöitä. Minä kotona. Lapsi 1v6kk. Joka toinen päivä herää mies 7-8 aikaan lapsen kanssa ja joka toinen minä.

ilmoitin miehelle, että jos en muuten saa nukkua tarpeeksi niin sitten nukun senkin vähän yksin. Huoneeseeni ei ole tulemista, se on nimenomaan nukkumiseen! En kuuntele mitään kuorsausta tms.



Miehellä meni kaksi viikkoa ennen kuin se tajusi, että olen tosissani.

Meillä on samanlaista kuin teillä. Kun kysyn mieheltä, onko hänen mielestään reilua, että hoidan työni, lapsen ja kodin ja teen rästihommat yöllä, mies sanoo, että ei. Mutta kun sitten pyydän, että saisin nukkua tai levätä, edes sairaana, niin vastaus on lähes aina: "Mä oon hirveän väsynyt, eksä tajua, että mun pitää saada levätä työpäivän jälkeen". Joopajoo, mun sitten ei. Tästä sitten riidellään ajoittain.



Ja mies saa siis levätä käytännössä milloin haluaa, kun ei ole töissä.



Viime aikoina olen puhunut, että mun olis parempi elää oikean yh:n elämää, kun kerran hänestä ei ole mitään apua lapsen ja kodin kanssa, niin helpompaa se olisi, jos olisi yksi sotkija vähemmän. Mies on alkanut pelätä, että lähden, ja pari kertaa antanut mulle tunnin lepotauon.

jos olen väsynyt, nukun ja mies, jos ei ole esim. mennyt töihin, on lasten kanssa aamun. Jos en ole väsynyt herään, ja jos mies haluaa tällöin nukkua, niin saa. Itse olen sen verran herkkäunisempi, että heräilen pitkin yötä lasten kätinöihin. Siksi mulla on oikeus nukkua muulloin mahdollisia univelkoja pois.

Jos mies olisi väsynyt, niin toki hän saisi nukkua, mutta swe ei saa olla semmosta "laskuusväsymystä". vaan mielestäni aikuiselle riittää normaalisti 7-8h kunnon unta / vrk.

ilmoitat et nyt minä nukun, koska kohta hajoo muuten pää. Ja mua EI sitten häiritä!

En siis ymmärrä tätä miehen levon tarvetta. Tai ymmärrän tarpeen, mutta en itsekästä ajattelua.



Periaatteessa meillä hommat hoidetaan aika kivasti tasan. Joka toinen viikko mies vie kuopuksen hoitoon ja minä haen ja sitten päinvastoin joka toinen viikko. Mies oli jopa viikon kuopuksen kanssa kahden, kun olin koululaistemme kanssa reissussa (Oli kuulemma rankka viikko ja sen jälkeen pitikin levätä ja paljon.) Mutta kiitos hänelle siitä. On siis ihan hyvä mies ja hyvä selviytymään, kun on pakko. On vaan kovin patisteltava eikä yhtään omatoiminen, ellei häntä pakota siihen.



Mutta periaate on siis se, että kun minä haen kuopuksen hoidosta ja mies tulee töiden jälkeen kotiin, hänen pitää saada levätä raskaan työpäivän jälkeen. Kun mies hakee lapsen hoidosta ja minä tulen myöhemmin kotiin, miehen pitää saada levätä lapsenkaitsennasta. Hänen on ihan mahdotonta ymmärtää, että minäkin haluasin ehkä vaikka 15 minuuttia istahtaa ja levähtää. Miehen logiikkaa ei toisaankaan voi aina ymmärtää.



Anteeksi paasaus. Tulipahan päästeltyä sauhuja ulos...