Lue keskustelun säännöt.
Antaako miehesi sinun nukkua?
28.06.2011 |
Itsellä hajoaa jo pää tähän univelkeen kun KAIKKI pitää tehdä lapsen nukkuessa ja unet jää aina vähiin.
Miehelle näyttää olevan mahdotonta suoriutua mistään yksin niin että saisin levätä. Useamman kerran viikossa pyydän että antaisi minun nukkua aamulla pidempään tai päiväunet vaikka tyttö hereillä mutta vastauksena on joka kerta että "MINUA väsyttää, en jaksa nousta/tehdä sitä ja tätä yksin".
Kiinnostaa että miten muilla, vuorotteletteko esim. aamuisin? Vai onko se aina äiti joka lapsen hoitaa väsytti eli ei.
Kommentit (39)
minä itse menen yhdeltätoista nukkumaan ja herään aikaisin lapsen kanssa. näin joka aamu, viikonloppuisin ja lomalla. jos en huolehdi perheemme rytmistä, lapsi varmaan huostaanotetaan. jonkunhan se päivärytmi ja normaalielämä on huolehdittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeen odotan mökillekin lähtoö, kun tiedän, että mies herää lasten kanssa ja minä saan nukkua kuten huvittaa, viime kesän heräsin siinä 9/10 aikaan joka aamu. Nyt on onneksi lapsillakin sellanen rytmi päällä, että nukkuvat kahdeksaan/ puoli yhdeksään, niin saa mieskin nukkua.
Ja mies tekee tämän asian ilman mitään erillistä pyyntöä, huomaa kyllä jos minua väsyttää niin sanoo automaattisesti "mene vaan nukkumaan, jos haluat" ja niinhän minä menen. Juuri ajattelin ottaa tunnin nokoset.
Eikä myöskään käytä tuota missään valtataistelussa aseena, eikä meillä sellaisia edes ole eikä vaadi seksiä tai mitään muutakaan "palkaksi" siitä että saan nukkua. Ja mieskin joskus ottaa torkut, todella, todella harvoin, pärjää huomattavasti pienemmällä unimäärällä kuin mä.
Arkiaamuisin siis en tokikaan saa nukkua sen pidempään kuin lapsetkaan koska mies lähtee töihin kuuden jälkeen, tosin lapset on jo sen verran sioja, että voin napata helposti itselleni tunnin lisää torkkumisaikaa laittamalla jonkun piirretyn/juniorin päälle :)
olen kyllä noin huomioonottavista miehistä kuin joillain. Vaikka itsekin joskus kuvittelin että tuollainen toisen huomioiminen olisi itsestäänselvyys, molemmin päin.
Tässä suhteessa on kyllä suomut karisseet silmiltä monessa muussakin suhteessa, ei nukkuminen ole ainoa mistä meillä väännetään :(
Sitä ei vaan tajua ennenkuin tukea ja apua toiselta tarvitsee, että kuinka vähän sitä sitten onkaan luvassa, huoh!
mies hoitaa joka aamu lapset klo 6 alkaen, kun poika herää aina silloin. Minä nukun joka arkiaamu puoli kahdeksaan vauvan kanssa. Viikonloppuisin nukun niin paljon kuin haluan.
Muutoinkin olen harrastanut ja tehnyt omiakin juttuja aina, mies hoitaa lapset mielellään. Ruuanlaitto meillä on jäänyt täysin minulle, samon lasten pyykit, mutta mies sen sijaan imuroi ja moppaa omatoimisesti ja hoitelee tiskikoneen sekä ruokaostokset.
Jos kysyn, niin vastaus on hölmistynyt totta kai, mutta sitten jos teen oikeasti niin, että nukun pitkään tai menen vaikka suihkuun niin ei se noita yleensä erikseen pyytämättä katso. Tai tiedä onko ne syöneet tai onko hiukset harjattu(ei) tai onko ne edes ulkona vai sisällä(meillä isompia lapsia).
Mies menee ja tulee miten tykkää, harrastaa ja tapaa kavereitaan. Minulla on lapset aina mukana, ainakin yksi. Hammaslääkäriin olen päässyt ihan yksin. Tosin silloinkin olin huolissani miten kotona pärjätään, kun jos mies ei vahdi ja lapset satuttavat itsensä,kiipeää kirjahyllyyn, tippuu jostain, leikkii saksilla, hyppii pienimmän päälle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellinen. Meillä on rankkoina aikoina vuoroteltu yöt, aamut jne.
Samoin jos sairastaa niin terve hoitaa ja saaa sairastaa rauhassa.
Minä olen muutenkin meidän perheen unikeko. Saan nukkua niin paljon kuin haluan (myös vauva-aikoina). Mies se lasten kanssa pääsääntöisesti herää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen muutenkin meidän perheen unikeko. Saan nukkua niin paljon kuin haluan (myös vauva-aikoina). Mies se lasten kanssa pääsääntöisesti herää.
Meilllä minä olen todella aamu-uninen. Mies herää lasten kanssa oikeastaan joka aamu. Meillä siis minä olen se idiootti joka ei edes tajua ehdottaa vuorottelua.. Tottakai joka kerta kun mies pyytää että saisi nukkua minä nousen vaikka itse olisin kuinka kuollut väsymyksestä. Se on mielestäni ihan reilua koska tosiaan yleensä se olen minä joka siellä sängyssä aamuisin koisaa.
Tuohan on suorastaan kiduttamista, jos ei anna toisen nukkua milloinkaan, edes harvoin, tarpeeksi ja univelkojaan pois. Millainen ihminen ei tunne myötätuntoa jos toisen terveys horjuu unenpuutteen vuoksi, huhhuh.
Ja vastaus ap:n kysymykseen, kyllä, mieheni antaa minun nukkua. Meillä on kaksi pientä lasta, mutta molemmat vanhemmat käyvät päivätöissä. Minä herään aikaisemmin viikolla töihin, että ehdin hakemaan lapset iltapäivällä hoidosta (joskus harvoin olen työmatkalla ja tällöin mies hakeekin) ja mies vie lapset aamulla päiväkotiin. Viikonloppuna minä nukun molempina aamuina niin pitkään kuin unta riittää ja lasten ilakoinnilta pystyn ja sen jälkeen lähden lasten kanssa ulkoilemaan. Mies nukkuu päiväunet joko tässä vaiheessa tai sitten lounaan jälkeen lasten päiväunten aikaan.
Ei meillä muuten pysyisi homma kasassa, molempien on pakko saada nukkua säännöllisesti univelat pois. Mulla varsinkin on suuri unentarve ja saan helposti stressioireita, rytmihäiriöitä, ajattelun hidastumista jne. jos en saa välillä nukuttua univelkoja pois.
Kotityöt menevät muutenkin 50/50 ja meillä on aika vakiintunut työnjako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meilläkin mies on hoitanut pääosin yöheräämiset, joita on edelleen usein. Mulla on sellainen huono puoli, että jos nousen sängystä yöllä, niin en saa pariin tuntiin uudelleen unta vaikka olisin kuinka väsynyt. Mies nukahtaa heti kun sänkyyn kellahtaa, onneksi.
koska ei ole tarvinnut vaatia mitään. Oon ite aamuvirkku ja pärjään vähillä unilla muutenkin. Esikoisen koliikkiaikana taisin nukahdella päivisin vähän minne sattui, mutta muuten minä olen herännyt lasten kanssa. Eikä se mies kauaa meidän melussa pysty nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hoidan vauvan yöheräämiset, muuten hoidamme lapset yhdessä. Välillä mies oikein kehottaa menemään päiväunille, koska tietää minun olevan väsynyt. En kyllä neljää lasta olisi huonon isän ja puolison kanssa tehnytkään.
herää yleensä puoli seitsemältä viikonloppuisinkin. Viikonloppuisin saan nukkua pitkään molempina aamuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä saan nukkua jos väsyttää. joskus viikonloppusin nukunkin puolille päivin, kun uni maistuu :)
mies sitten nousee vauvan kanssa ylös aamusta ja pyörittää huushollia ja muita muksuja.
jos pyytää, että saisko nukkua niin tottakai. ei oo mikään ongelma kummallakaan ja päikkärit voi aina ottaa.
Näitä lukiessa tajuaa miten ihanaa on kun on reilu kumppani!
Meillä minä hoidan vauvan yöhoidot ja usein myös isompien lasten aamupalat ja aika usein myös miehen lasten yölliset oksentelut tai sänkyyn pissaamiset vaikka periaatteessa ne kuuluvat vain hänelle (hänen omasta toiveestaan kun ovat siis vain hänen lapsiaan) - ihan käytännön syistä: minulle herääminen on helppoa ja pystyn heti toimimaan ja saan sitten unta uudelleen.
Mies on aivan zombie pitkään heräämisen jälkeen.
Mutta koska näin on, niin hän antaa minun AINA nukkua päiväunet jos vain haluan, ja ehdottaakin niitä usein. Ja pitää huolta kaikista lasten tarpeista sillä aikaa.
ja koko ajan ollaan hoidettu yhdessä lasten aamu- ja iltatoimet jne., eli samaan aikaan aamuisin noustaan kaikki (mies tekee pesut, minä kokkaan puurot ym. tosin katson valmiiksi vaatteet ja jakelen ohjeita ihon rasvaamisista yms.) Toki mies on päivät töissä, eli silloin hoidan minä ja saatan joskus nukkua päiväunet kun lapsetkin nukkuu. Alkuun kun pienet söi yöllä kaksi kertaa, mies hoiti alkuyön syötöt ja minä nukuin ja aamuyöstä toisin päin. Lapset on onneksi nukkuneet koko ajan kohtalaisen hyvin. Nykyään työnjako on iltaisin sellainen, että vuoroilloin toinen nukuttaa ja toinen tyhjentää ja täyttää sillä aikaa astianpesukoneen. Sen jälkeen kumpikin häipyy omiin hommiinsa joksikin aikaa (minä mm. pyykkien pariin ja mies pihahommiin) ja sen jälkeen on yhteistä aikaa iltapalan ja tv:n merkeissä. Nyt meni kyllä osittain ohi aiheenkin.
Piti oikein pariin otteeseen lukea 8/14 tekstit. Kuulostivat niin täysin minun kirjoittamiltani, että piti oikein miettiä olenko kirjoittanut ne joskus aiemmin.
Mies periaatteessa ymmärtää että tilanne ei ole reilu, mutta silti hän ei vaan pysty heräämään vapaapäivinään. Oikein hyvä mies muuten. Tekee kotihommista ja lastenhoidosta osansa ihan pyytämättä (olemme molemmat töissä).
Mies on erittäin aamu-uninen, minä taas aamuvirkku. Minä olen huono nukkumaan/nukahtamaan, mies nukkuu vaikka pommi räjähtäisi vieressä ja nukahtaa hetkessä vaikka istualtaan.
Kaiken kaikkiaan se miehen ainainen nukkuminen ärsyttää. Aina pitää ottaa päiväunia, iltaunia, aamu-unia jne. Yöllä tietenkin valvotaan pikkutunneille arkenakin. Itse en ikinä nuku päiväunia, en osaa (mikä ei ole mihen vika). Nukun samassa aikataulussa kuin lapset (joiden on pakko noudattaa normaalia päivärytmiä koulun ja päiväkodin vuoksi).
Ärsyttää.
kyllä tosiaan on tullut mietittyä että millaisen ihmisen kanssa sitä oikein onkaan, vaan eipä ollut kristallipalloa :(
Kaiken huippu meillä tosiaan on se et kun itse yritän sitten mennä aikaisin nukkumaan tai ottaa päikkärit lapsen kanssa niin eiköhän mies tule siihen seksiä monkumaan, eikä ota kuuleviin korviinsa kun sanon että nukun nyt. Aina jatkaa kinuamista niin kauan että hermostun eikä nukkumisesta tule sitten mitään, ei tosin saakaan kyllä.
Harmittaa vietävästi olla aina kiukkuinen ja tehoton pelkän unenpuutteen vuoksi :(
Pitää varmaan mennä kohta mummolaan "unilomalle" kun alkaa puhti loppumaan.
Mutta teen siis siksi kotitöitä lapsen nukkuessa kun hereillä ollessa en saa kaikkea tehtyä. Mukero on kyllä kiltti, mutta kovin seurankipeä, ja niin pieni vielä ettei osallistuminen oikein onnistu.
Vuorottelu ei meillä onnistu koska minä olen ainoa joka kunnioittaa toisen uni/lepoaikaa, miehelle ei mikään asia ole niin pieni etteikö minua voisi sen vuoksi herättää (esim. laitetaanko nyt kertis vai kestovaippa, mitä puuroa lapsi syö ym.) Heittäytyy siis aivan tahallaan avuttomaksi!
ap