Miksi ihastuu toiseen vaikka on ihan hyvässä parisuhteessa?

Nyt vaan polvet yhteen ja lomalle lomps. Vuoden kahden kuluttua sua vaan naurattaa koko asia.

Meillä on todella hyvä parisuhde mieheni kanssa, pystytään puhumaan kaikesta, meillä on paljon läheisyyttä ja seksiä ja kahdenkeskeistä aikaa. Emme ole toistemme mielestä ärsyttäviä eikä mitään suurempaa ongelmaa ole ollut. Kaikki on siis paremmin kuin hyvin.



Mutta silti ihastun helposti muihin. (Ei ole aikomusta pettää, todellakaan)



Veikkaan, että syynä tähän on se, että olen päivät pitkät lasten kanssa kotona, ja tuntuu tosi hyvälle kun joku mies (omani lisäksi) huomioi ja katselee ja pitää minua viehättävänä (vaikka itsestä ei aina siltä tunnu :D)

Ihastua voi, mutta on täysin omassa hallussasi annatko itsellesi luvan rakastua tai edes ihastua...



Rakkaus on tahdon asia.

Olin samassa tilanteessa, kunnes tajusin, mitä minulta puuttui. Hyvä ystäväni muutti hiljattain toiselle paikkakunnalle ja kaipaan hänen seuraansa. Työkaveri, johon ihastuin, on hyvin samantyyppinen kuin tuo ystävä. Pelkästään tämän tajuaminen heikensi ihastusta olennaisesti. Eihän tuo ihastuksen kohde pystyisi mitenkään korvaamaan miestäni - hän on vain ystävän korvike. TArvitsen siis lisää ystäviä, tekemistä ja ajateltavaa.

Olin samassa tilanteessa, kunnes tajusin, mitä minulta puuttui. Hyvä ystäväni muutti hiljattain toiselle paikkakunnalle ja kaipaan hänen seuraansa. Työkaveri, johon ihastuin, on hyvin samantyyppinen kuin tuo ystävä. Pelkästään tämän tajuaminen heikensi ihastusta olennaisesti. Eihän tuo ihastuksen kohde pystyisi mitenkään korvaamaan miestäni - hän on vain ystävän korvike. TArvitsen siis lisää ystäviä, tekemistä ja ajateltavaa.

Minäkin olen parisuhteessa, en tiedä onko se onnellinen, ehkä ei, koska olen myös pettänyt. Sa vastapuoli oli työkaveri. Mietin kanssa, mikä minussa on "vikana". Mies kenen kanssa petin, oli minua 15 v.vanhempi (ikä ei siis minua haittaa, en sillä sano), hänellä ei lapsia (minulla 2 kpl), enkä siis missään nimessä olisi voinut mielestäni elää parisuhteessa hänen kanssaan.

Välillä mietin, petinkö sen takia, että oma parisuhteeni ei olekaan hyvä? En sillä, että tuolla hakisin oikeutusta teolleni. Mutta jotainhan hain, koska ajauduin pettämään.

Ei mulla mielestäni kovin huono itsetunto ole, mutta tykkään kyllä ekstra huomiosta jota joskus saan. Onhan se kiva huomata että ehkä kelpaisi vielä jollekin muullekin kun on 15 v ollut saman miehen kanssa ja useampi lapsikin tullut. Mutta ei siis tarkoita sitä että haluaisin pettää. Ihastumiselle ei vaan voi mitään, vai voiko? Yritän ajatella pahoja asioita ihastuksen kohteesta koko ajan, ei auta :) -ap

Kaikkeni olen yrittänyt, mutta nämä tunteet ovat ja pysyvät. Jo useita vuosia tämä on jatkunut, molemminpuolinen ihastus työkaveriin. Kotona kaikki on hyvin, tasa-arvoinen, toimiva parisuhde, paljon seksiä ja viihdymme toistemme seurassa. Työkaverinkin kanssa siitä on paljon keskusteltu. Kumpikaan meistä ei halua muuttaa elämäänsä, mutta kun toisesta on niin vaikea pysyä erossakaan! Kerran on tilaisuus tehnyt meistä varkaita, enkä oikein osaa katua sitäkään, vaikka tiedän että pitäisi. Odotan vain, että jompikumpi meistä tulisi järkiinsä...

voithan kokeilla pettää, mutta epäilen että saat siitä pitkäksi aikaa huonon mielen ja vaikeuksia seksiin oman miehen kanssa. Omasta kokemuksesta tämän sanon. Itsekin ihastuin nuorempana liian helposti, mutta olen kasvanut ja oivaltanut asioita. Älä pilaa parisuhdettasi jos se kerta on hyvä :)

onnellisesti naimisissa. Yleensä ihastun työkavereihin, työskentelen isossa yrityksessä ja kierrän eri osastoilla, joten tutustun siis koko ajan uusiin työkavereihin. Saatan olla johonkin korviani myöten ihastunut, jopa niin hankalasti, että punastun aina, kun hän tulee paikalle! En oikein voi tälle mitään :) Mutta olen päättänyt, etten tee asioille ikinä mitään, vaikka toinenkin olisi ihastunut. En halua tuhota hyvää avioliittoa, ja meillä on pikkulapsiakin.