Lue keskustelun säännöt.
vakava masennus ja parantuminen?
28.06.2011 |
Hei. Olen ollut useita vuosia vakavasti masentunut. Olen lääkityksellä ja käyn mtt:ssä. Terapiaa en ole vielä saanut.
Ongelmat on monisyisiä. Yksi osa on parisuhde. Meillä suhde väljähtynyt ja seksiä tosi harvoin tai mitään hellyyttä. En toisaalta voi miehelleni hellyyttä antaa tai sanoa rakastavani.
Tiedän että on erilaisia parisuhteita mutta en tiedä miksi ajattelen että suhde on iso osa ongelmaa? Kuitenkin pelkään yksinäisyyttä ja masennusta yhdessä.
Lisäksi minulla ei ystäviä täällä paikkakunnalla. Työkaverit on työkavereita eikä sieltä kavereita ole tullut ja sitten toisista masentuneista en ole kavereita saanut siis sellaisia joita muutenkin näkisi. Tuntuu että ovat enempi kavereita keskenään kuin minun kanssani.
Nyt syksyllä alkaa ryhmäterapia ja toivon että sieltä löytyisi joku kiva kaveri minullekin.
Kommentit (6)
Olen sitä kysynyt. Vastaus on että olen joko liian huonokuntoinen siihen tai että katsotaan myöhemmin esim. ryhmäterapian jälkeen. =( Itse haluaisin nimenomaan kognitiivista terapiaa mikä tukee itsetuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä, vaan oma jaksamisesi itsesi kanssa. Panostaisin siihen. Voin toki olla näillä vihjeillä väärässäkin.
Ihmisellä on taipumus syytellä sitä ensimmäiseksi silmien eteen osuvaa.
Siippa jäi eläkkeelle mt-syistä. Terapeutin mielestä meidän pitäisi mennä pariterapiaan. Joopa. Itseään voi muuttaa, ei toista.
Kotona kaikki on rempallaan. En viihdy kotona ja yritän lapsiankin viedä pois aina kuin mahdollista.
Mt-ihmisillä on yhdistyksiä, jotka järjestävät toimintaa. Sinne.
Siippa jäi eläkkeelle mt-syistä. Terapeutin mielestä meidän pitäisi mennä pariterapiaan. Joopa. Itseään voi muuttaa, ei toista. Kotona kaikki on rempallaan. En viihdy kotona ja yritän lapsiankin viedä pois aina kuin mahdollista. Mt-ihmisillä on yhdistyksiä, jotka järjestävät toimintaa. Sinne.
Niin ja pariterapia kyllä olisi hyvä jos perheessä masennusta! Mutta myös toisesta kiinni. Eikö parisuhde ole molempien asia?
Meillä minä pitkään kannatellut perhettä ja nyt sairastunut vuosien mittaan..mies sen kun porskuttaa ja ottaa omaa aikaa. Ei suostu myöskään pariterapiaan. Heh..varmaan aika yleistä.
Käyn omien parissa mutta sieltäkään ei oikein ystäviä saa. Sellaisia tuttuja vaan joille moikataan.
ap
kokisitko olevasi tarpeeksi hyväkuntoiseksi aloittaaksesi yksilöterapian?
On hyvä, että kaipaat ystävää ja haluat tutustua.