Huoli ei niin etevistä lapsista

omaisuutta ja roinaa, jonka voivat jättää perinnöksi lapsilleen ja turvata heidän loppuelämä tai siten opettavat jotain muuta elämän sisältöä kuin reissaamisen ja ravintolassa syömisen.

omaisuutta ja roinaa, jonka voivat jättää perinnöksi lapsilleen ja turvata heidän loppuelämä tai siten opettavat jotain muuta elämän sisältöä kuin reissaamisen ja ravintolassa syömisen.

Kyllähän he lottokupongin osaavat täyttää, vai? Kyllä pääpotilla muutaman vuoden reissaa ja syö ravintolassa.



Sitten asiaan. Kyllähän se vituttaa lasta itseään sitten aikuisena, kun eläkkeellä olevat vanhemmat viettävät snobielämää ja itse on jo kymmenen vuotta ollut autonasentajana Hervannan Huoltamolla. Sille vain ei voi mitään. Tuossa iässä harvemmin tajuaa, että lukemalla saa rahaa. Kalja ja kännissä olevat pissishuorat kiinnostavat enemmän, mikä on ihan ymmärrettävää. Tuskin ovat oikeasti tyhmiä, muut asiat vain kiinnostavat enemmän. Ehkä tajuavat sen ja lukevat itsensä lukioon ja tsemppaavat sitten kunnolla siellä ja saavat vielä elämän.



Aina on myös mahdollista aloittaa alusta, vaikka nuorena olisikin asiat töpännyt. Joku on mennyt pieleen, jos älykkäiltä vanhemmilta tulee kaksi pelleä lasta (anteeksi raju kielenkäyttö, mammat rakkaat).

ettei vanhemmilla ollut kiinnostusta tsempata lapsiin kun olisi pitänyt...oma suhde ja matkat ym. tärkeämpiä.

mutta itse kahlasin peruskoulun läpi 7-8 numeroilla. Ei kiinnostanut, ja olin koulukiusattu. Vanhemmat tietysti hyperventiloivat ja yrittivät kiristää parempiin suorituksiin.

Lukiossa tsemppasin aluksi huvikseni, ja sainkin ysejä ja kymppejä kursseista. Into ei jatkunut kolmea vuotta, joten kirjoituksista menin nipin napin läpi. Sain kuitenkin korkeakoulusta opiskelupaikan pääsykokeiden ansiosta. Vuoden jälkeen jätin koulun kesken ja menin töihin. Voin kertoa että ei olleet äiti ja isä ylpeitä rakkautensa hedelmästä....



Ja nyt 15 vuotta myöhemmin olen rikas kuin peikko. Paljon varakkaampi kuin moni akateeminen ja keskiluokkainen tuttavani. Ja toisin kuin moni ikätoverini, olen myös täysin velaton.



Ei se koulumenestys aina kaikkea sano.

Itse olen korkeammin koulutettu kun isäni tai äitini mutta äitini oli yrittäjä ja sai sillä enemmän palkkaa ja omaisuutta ja matkoja jne. Harmittaa että olen pienituloinen ja nyt vielä sairaskin..

Elämässä menestyminen = paljon rahaa ja omaisuutta? Eikö tuo oo aika köyhää?

Eikö lapsen onni ole tärkein, ei vanemmille tuotettu glooria..?



Mulla on kaksi hikarilasta ja yksi joka yrittää, mutta hyvä että luokaltaan pääsee. On kuitenkin luonteeltaan niin ihana, että uskon hänen tekevän elämässä valintoja jotka tekevät hänet onnelliseksi..

siinä voi kuka tahansa menestyä koulumenestyksestä huolimatta. Jokainen on oman onnensa seppä.

Kyllähän he lottokupongin osaavat täyttää, vai? Kyllä pääpotilla muutaman vuoden reissaa ja syö ravintolassa. Sitten asiaan. Kyllähän se vituttaa lasta itseään sitten aikuisena, kun eläkkeellä olevat vanhemmat viettävät snobielämää ja itse on jo kymmenen vuotta ollut autonasentajana Hervannan Huoltamolla. Sille vain ei voi mitään. Tuossa iässä harvemmin tajuaa, että lukemalla saa rahaa. Kalja ja kännissä olevat pissishuorat kiinnostavat enemmän, mikä on ihan ymmärrettävää. Tuskin ovat oikeasti tyhmiä, muut asiat vain kiinnostavat enemmän. Ehkä tajuavat sen ja lukevat itsensä lukioon ja tsemppaavat sitten kunnolla siellä ja saavat vielä elämän. Aina on myös mahdollista aloittaa alusta, vaikka nuorena olisikin asiat töpännyt. Joku on mennyt pieleen, jos älykkäiltä vanhemmilta tulee kaksi pelleä lasta (anteeksi raju kielenkäyttö, mammat rakkaat).