Höh, viimein kun tapasin miehen joka on luonteeltaan kiltti ja rauhallinen

minä kun olen täysin samassa tilanteessa, siis aina vain niihin renttuihin ihastunut ja saanut todella kärsiä.



Mutta olen tavannut myös monta kunnollista ja kilttiä, yksikään vain ei ole sytyttänyt ja olen hylännyt kaikki heti!

Ja nyt kaduttaa todella paljon! Olen jo yli 30v. ja luultavasti vanhaksi piiaksi jäämässä, kun ei tässä iässä enää kohtaa niitä kunnollisia kilttejäkään missään :(



Olen kyllä sitä mieltä, että jos olisin antanut jollekin kiltille mahdollisuuden, niin siitä olisi voinut tulla jotain. Ja loppupeleissä kauanko se intohimo sitten säilyy vaikka sitä alussa olisikin? Eiköhän enimmäkseen lopulta jäljelle jää se ystävyys ja yhteinen tekeminen, intohimot jää sitten taustalle.



Toivottavasti minäkin saisin vielä mahdollisuuden jonkun kiltin kanssa.

Mä veikkaisin, että ennemmin tai myöhemmin jompikumpi teistä ihastuu/rakastuu oikeasti (niin että se tuntuu heti) ja sitten tulee ero hyväkaveriliitosta.

Teitä kiinnosti riekkuminen renttujen kanssa. Kakkua ei voi sekä syödä että säästää.

vain renttuihin. Vikahan on siis sussa, ei miehessä.

Minulla oli ihan samanlainen tilanne. Itse asiassa teksti olisi voinut olla omalta näppikseltäni.



Intohimoa ei meidän suhteessa ole paljoa ollut. Mies ei siinä suhteessa sytyttänyt, varmaankin juuri sen takia, että hän oli täysin erilainen kuin aikaisemmat kumppanit. Toki halusin seksiä mieheni kanssa, ei siis ole kyse haluttomuudesta mutta se ei ollut koskaan mitään tajunnan räjäyttävää. Puuttui se jokin kipinä.



Tiedä sitten, mitä meni tapahtumaan mutta ekan yhteisen lapsen syntymän jälkeen jokin muuttui, onneksi parempaan suuntaan. Suhteesta alkoi löytyä intohimoakin. Aloin kosketella miestä pitkin päivää, saatoin yllättää pitkällä suudelmalla kesken ruuanlaiton jne. Tuli kummasti vipinää myös pedin puolelle ja sitä suorastaan odotti, että jäisimme kahden kesken tai että lapset menisivät nukkumaan.



Noh, ei tämä sepustus varmaan paljoa auta, kun en tosiaan tiedä, mikä toi intohimon suhteeseen. Mutta pointtina on kuitenkin se, että se on mahdollista.

Liian ujo? Voisko olla?

ja meillä on hauskaa yhdessä mutta kaipaan sitä tunnetta minkä olen ennenkin kokenut...



ap

Mutta seksi voi silti olla ihan hyvää ja kaikkeen tottuu.

Pitkäaikainen kumppani on yleensä enemmän tyyppiä "hyvä isä" kuin intohimoinen rakastaja. Se pitää vaan hyväksyä.

niin minä en syty. Mies vaikuttaa tosi hyvältä tyypiltä joka on hyväkäytöksinen ja hyväsydäminen. Olen aina ennen tapaillut renttuja joiden kanssa olen heti alussa tuntenut intohimoa ja tiedän etten renttua enää halua mutta sen intohimon kylläkin. Voikohan se intohimo vielä tulla vaikka ei tapailun alkuvaiheessa oliskaan...?

vain renttuihin. Vikahan on siis sussa, ei miehessä.

En ole missään vaiheessa sanonutkaan että miehessä olisi vikaa!

ap

Liian ujo? Voisko olla?

Ujo hän ainakin on. Kesti ainakin pitkään ennen kuin hän uskalsi lähestyä minua fyysisesti.

ap

Mutta en silti vaihtaisi pois. Kuulostaa ankealta, mutta meillä on niin hyvä elämä yhdessä, että ei ole sen kaiken tuskan arvoista, mitä noitten renttujen perässä juokseminen on aiheuttanut.

jotka kirjoittelevat väkivaltaisille linnakundeillekin, kunnon miehet ei kiinnosta. :O



Turha itkeä bimbot, hyvät miehet on varattu jo aikoja sitten. Mitäs väheksyitte heitä silloin ihan nuorina. Kyllä hyvä mies tunnistaa hyvän naisen ja sellaisesta alkaa usein kaunis ja kestävä pitkä rakkaus.

Ne voi sit tienata paljon rahaa isoina, mutta eivät koskaan osaa muuta kuin olla realistisia numeropäitä. Ei niillä tunteita ole isoina, kun ei pieninäkään.

Ne voi sit tienata paljon rahaa isoina, mutta eivät koskaan osaa muuta kuin olla realistisia numeropäitä. Ei niillä tunteita ole isoina, kun ei pieninäkään.

Ihan oikein sulle jos sulla on joku sinua turpaan vetävä nolla puolisonasi! Kukapa älykäs tuollaista katselisikaan. Ja jos ei ole edes minimaalista älyä päässä niin kuinka voisi olla tunnettakaan? No, pidä sä vaan kuvitelmasi, ei kiinnosta.

tunne mitä olet kokenut sinua huonosti kohtelevien miesten kanssa ei varmastikaan ole ollut intohimoa tai rakkautta vaan riippuvuutta.

Ne voi sit tienata paljon rahaa isoina, mutta eivät koskaan osaa muuta kuin olla realistisia numeropäitä. Ei niillä tunteita ole isoina, kun ei pieninäkään.

ihan pielessä oman mieheni suhteen. Kyllä, hän on kiltti, rauhallinen, aika hiljainen ja ujo. Ikinä ei ole kyllä edes lukiota käynyt eikä kyllä ole nörttikään.

Kummallista, että heti kun on tuollainen mies, hänestä saadaan väännetttyä nörtti.

Mutta provohan tuo viesti taisi olla.

Ne voi sit tienata paljon rahaa isoina, mutta eivät koskaan osaa muuta kuin olla realistisia numeropäitä. Ei niillä tunteita ole isoina, kun ei pieninäkään.

ja ansaitset kyllä ihan kaltaisesi typeryksen mieheksesi.

tapailemani mies mikään nörtti ole vaikka onkin kiltti, ujo ja rauhallinen mies.



ap

takana kolme pidempää suhdetta, kaikki ns. kilttien miesten kanssa.



Kahden ekan kanssa kaikki oli ihan ok, ihania tyyppejä kaikin puolin mutta "tunteen palo" vain puuttui.



Sitten tapasin tämän kolmannen eli mieheni, sen kaikista kilteimmän... ;) Ja jösses, että lähti jalat alta ja se intohimon, kaipauksen, jopa tuskan tunne oli jotain ihan käsittämätöntä. Ja se on tallella vielä näin 10 vuoden jälkeenkin. Totta kai se arjessa aina välillä hiipuu, mutta ei se sieltä mihinkään pohjimmiltaan häviä.



Olen niiiiiin onnellinen, etten noita kahta aiempaa, mukavaa kaveria sitten kuitenkaan valinnut puolisokseni, olisin menettänyt todella paljon.

sellaisiakin pariskuntia joilla ystävyyys on muuttunut rakkaudeksi.