1v3kk tyttömme todella ujo ja arka.
Kun vieras ihminen tulee vastaan, niin tyttömme katsoo vain maahan. Kenenkään vieraan syliin ei suostu ja roikkuu vain minun tai isänsä kaulassa kun joku häntä puhuttaa. Muiden lastenkin kanssa leikkii vasta kun on kunnolla tutustunut, esim kyläreissulla menee puolet ajasta meidän sylissä ennenkun uskaltaa leikkeihin. Onko tällainen käytös normaalia?
Kommentit (7)
Ajattele miten paljon helpommalla pääset, kun sinulla ei ole sellaista suuna päänä paikasta toiseen ja jokaisen matkaan lähevää lasta. Sanoisin, että lapsesi on aivan normaali.
Millaisia te vanhemmat olette? Paljon lapsen luonteesta voi tulla vanhemmiltakin.
Meillä sama meininki, paitsi ettei hyväksy isääkään jos olen maisemissa. Mielestäni ihan normimeininki. Esikoiseni oli myös varautunut pienenä, mutta nyt 5-vuotiaana on oikein reipas!
vieraiden kanssa , mikä on normaalia? Lapsihan on vielä ainvan pieni ja tuskin puhuu yli 3 sanan lauseita, mitä sä siltä oikeen vaadit??? Eikä ton ikäset vielä ihmeemmin leiki, varsinkaan kun ei ole sitä puhetta.
Äitini mukaan olen itse ollut lapsena ujo. Ja parempi arkuus ja varovaisuus kun se, että lapsi juoksisi pää kolmantena jalkana paikassa kuin paikassa... :)
En oikeastaan voinut hirveästi kyläillä, koska poika pelkäsi muita ihmisiä niin hirveästi, että huusi paniikissa.
Nyt meillä on ujo, mutta huomattavasti reipastunut 3 v., joka alkaa jo osoittaa kiinnostusta muita lapsia kohtaan. Noin 2-vuotiaana alkoi luottaa aikuisiin.
Vaikeaa tämä on ollut, mutta minusta vaikuttaa siltä, että poika ottaa askelia sitä mukaa kun on valmis siihen. Pakottamisella ei ole saatu aikaan muuta kuin haittaa (minua on tietysti painostettu tyrkkäämään häntä vieraiden ihmisten keskelle, jotta reipastuisi - ei toimi).
Eli minun kokemukseni: vie lasta puistoon, kylään, jne., ja kannusta, mutta älä pakota sellaiseen, mihin hän ei selvästi ole valmis.
Esikoiseni oli myös varautunut pienenä, mutta nyt 5-vuotiaana on oikein reipas!
Alkoi vierastaa neljäkuisena ja joka kylä- yms. reissulla oli joko sylissä tai roikkui jalassa reilu parivuotiaaksi vaikka mielellään muiden lasten puuhia katselikin ja selvästi olisi tehnyt mieli mennä mukaan. Kun sai itse pikkuhiljaa ja nimenomaan omaan tahtiinsa ottaa kontaktia muihin, niin siitä se itsevarmuus ja rohkeus vähitellen kasvoi.
Anna lapsellesi aikaa tutustua ihan rauhassa uusiin tilanteisiin ja ihmisiin, kyllä se luottamus ja itsevarmuus siitä hiljalleen kasvaa.
Ja vaikka ei kasvaisikaan - mitä siitä? Me olemme onneksi kaikki erilaisia luonteeltamme :)
Lapsi on tosi pieni vielä, miksei saisi vierastaa?