Onko sulla isätön lapsi? Suomessa syntyy 5000 lasta joita kukaan ei tunnusta

Olla paperilla isätön vai tietää isästä ja siitä, että tämä hylkäsi jo ennen syntymää? On mahdollista, että ensimmäinen vaihtoehto on vähemmän traumaattinen. Se antaa äidille vapauden kertoa tarinan positiivisemmassa muodossa: halusin sinut elämääni ja tuntematon mies oli niin hyvä ihminen, että antoi minulle siemenen, jotta saisin sinut.

Omalla kohdallani oikea isäni oli naimisissa ja kolmen lapsen isä, tapasin hänet siis aikuisena ja kyllä mä ainakin siitä kärsin ihan suunnattomasti. Isäni tosin lähetti minulle rahaa ja olisi omien sanojensa mukaan halunnut nähdäkin, mutta äitini oli ollut eri mieltä jne. Ihan selvittämätön asia, rakkautta sain äidiltäkin todella huonosti jostain syystä, isäpuolelta en juurikaan, isovanehmmilta onneksi sai paljon ja se pelasti kyllä lapsuuteni. Kyllä lapsi vaan tarvii vanhemmat ja ainakin yhden rakastavan vanhemman, se valitettavasti näkyy välittömästi jo ihan pienenä jos asiat ei ole kunnossa. Isättömät pojat on ihan hirveän yliedustettuja kaikessa negatiivisessa.

raskaaksi, isä oli innoissaan tulokkaasta ja olimme onnellisesti rakentamassa yhteistä elämää. RAskauden aikana mies kuitenkin muutti mielensä, löysi uuden, eikä halua olla tekemisissä lapsen kanssa. En missään nimessä koe syyllisyyttä tai suostu "saastaiseksi" siksi, että tämä uusi elämä sai alkunsa - rakkaudesta. En voinut silloin tietää, että miehen mieli muuttuu. Ja vaikka olisinkin tiennyt, olen sitä mieltä, että lapsi ansaitsi elämän, vaikka sitten isättömän sellaisen. Se, ettei ole isää, ei tee ketään arvottomaksi saamaan elämän lahjaa!

sit niitten exien exiä, jotka lisääntyy entisen exän nykyisen exän kanssa? Vai miten se nyt meneekään! Lapsiparat!

No olipa puolustelut!

Mitähän lapsi ajattelee ja tuntee niinä vuosina kun kehittyy ja kasvaa? Ehkä ei kannata kertoa et isinen hylkäsi hänet.



Seuraavalla kerralla älä hankkiudu raskaaksi ennenkuin tunnet isäehdokasta vähän enemmän ja voithan mennä naimisiinkin ennenkuin teet lapsen. Ajattelin asiaa niinkuin lapsen kannalta et olisi normaalit lähtökohdat elämää varten!

mutta ystävälläni on

itse isätön,vaikka tiedän isäni.just lähti faija pihasta.

Tietenkin isättömyys on raskas asia, mutta niitä on elämässä monia muitakin. En todellakaan aio katua lastani vain siksi, että hänen isänsä katosi kuviosta! Elämässä tapahtuu kaikenlaista odottamatonta ja traagista. Ei se avioliittokaan suojaa lasta pahalta. Minun tehtäväni on rakkaudella ja viisaudella auttaa lastani selviämään tästä tilanteesta. Sinunlaisesi viisastelijat vaan ikävä kyllä vaikeuttavat prosessia. Kun törmäät lapseeni tai hänen kohtalotovereihinsa jossain, onko viestisi heille, että olisi parempi ettei heitä olisikaan? Sinä ja sinunlaisesi ovat ongelma, eivät nämä lapset.

No olipa puolustelut! Mitähän lapsi ajattelee ja tuntee niinä vuosina kun kehittyy ja kasvaa? Ehkä ei kannata kertoa et isinen hylkäsi hänet. Seuraavalla kerralla älä hankkiudu raskaaksi ennenkuin tunnet isäehdokasta vähän enemmän ja voithan mennä naimisiinkin ennenkuin teet lapsen. Ajattelin asiaa niinkuin lapsen kannalta et olisi normaalit lähtökohdat elämää varten!

Surullisin mielin läheltä seuraan lapsen elämää, kun kaipaa isäänsä joka päivä... vaikkei ole koskaan häntä nähnyt. Kyllä jotkut äidit ovat itsekeskeisiä valitettavasti

joka kirjoitin, että "on minusta julmaa lastaa kohtaan". Eli tarkoitin naisia, jotka ihan tarkoituksella etsivät miehen, valehtelevat että ehkäisy kunnossa ja tulevat raskaaksi. On läheltä muutama tapaus, ja minusta surullisia tapauksia. Se, että tulee vahingossa raskaaksi on ihan eri asia. Pahoitteluni !

tapauksissa nämä "isättömät" ovat naisen oman itsekkyyden takia syntyneet :/. Minusta se on julmaa lasta kohtaan. Mitä meinaat kertoa lapselle, kun alkaa kyselemään ? Et varmaan kerro totuutta, vaan valehtelet !

Jos en tosiaan tiedä lapsen isää niin on vähän paha mennä sellaista etsimään. Tokihan olisin voinut abortin tehdä mutta siitäpä vasta ilo olisikin revennyt, siis tällä palstalla. Ja ei kait se lapsi syyllinen ole siihen, että minä olen ollut vastuuton. Abortti olisi ollut todellakin poissuljettu vaihtoehto kun mitään syytä sille ei olisi ollut.

Ainakaan minä en ole valtiolta elareita vinkunut. Kyllä sen verran itse tienasin (ja tienaan vieläkin), ettei tarvinnut käydä hakeamassa mitään 140 euroa tai kuinka paljon nuo elarit sitten mahtavatkaan nykyään olla.

Itse tapasin isäni ensimmäisen kerran ollessani 34 ja voin sanoa, että kärsin siitä jumalattomasti ennen ja edelleenkin. Oliko sinulla siis montakin isävaihtoehtoa eli paneskelit useita, eikö kukaan edes ulkoisesti muistuta eli et tiedä yhtään kuka on isä vai oletko ollut umpikännissä joku ryhmäpantava etkä edes muista ketä oli paikalla?

Eli joo, kännissä olin. Ja ei, ei ollut kyseessä mikään "ryhmäjuttu". Ihan yksi mies siis kyseessä, jota en nyt vain tunne enkä tavannut toisten, valitettavasti.

Kyllä kait abortti olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta olen edelleen sitä mieltä, että isättömyys ei ollut tarpeeksi hyvä syy, kun muut puitteet olivat kunnossa. Ja tarkennan nyt vielä, että olen tuolloin ollut kolmikymppinen eli en ole mikään "teiniäiti". Oli vakituinen työpaikka jne.

Aviomieheni on nykyään ihan papereissa lapsen isä (adoption) ja lapsi kutsuu myös häntä isäksi (aloimme tapailla lapsen ollessa vielä vauva). Siksi en osaa sanoa, alkaako lapsi joskus kysellä, koska emme ole koskaan maininneet sanallakaan että aviomies ei biologinen isä.

Eli nimikään ei ole tiedossa, ei asuinpaikkakunta ei mikään, onko edes maa tiedossa? Miten toi on mahdollista, siis olet vaan törmännyt tuntemattomaan ihmiseen, mennyt nurkan taakse panemaan ja molemmat lähteneet omille teilleen vai, ei tajua?

Valitettavasti kaupunki on sen verran iso että sieltä olisi käytännössä mahdotonta löytää yhtä ainoaa henkilöä noilla tiedoilla.

Kuten sanoin, kännissä ollaan silloin oltu ja ehkäisy on näköjään pettänyt tai sitä ei ole ollut, en muista. Ja jos nyt välttämättä halutaan tietää niin minun kämpilleni siitä lähdettiin ja aamulla tyyppi sitten katosi kuten yleensä yhdenillan jutuissa käy. Enpä nyt huomannut ottaa kännyn numeroa ylös raskauden varalta.

taas mammat hutkii toisia ymmärtämättä elämästä yhtään mitään. Elämä ei aina mene kuten teillä tai elokuvissa. Joskus mies paljastuu monen vuoden yhdessäolon jälkeen skitsofreenikoksi. Joskus joku alkaa käyttämään huumeita, ihan tuosta vaan. Olen nähnyt molemmat tapaukset.



Yhden yön jutusta seurannut lapsi voi elää ihan onnellisena, jos äiti saa rauhassa kasvattaa ja rakastaa häntä ympäristön tukemana eikä tuomitsemana.

tapauksissa nämä "isättömät" ovat naisen oman itsekkyyden takia syntyneet :/. Minusta se on julmaa lasta kohtaan. Mitä meinaat kertoa lapselle, kun alkaa kyselemään ? Et varmaan kerro totuutta, vaan valehtelet !

Jos en tosiaan tiedä lapsen isää niin on vähän paha mennä sellaista etsimään. Tokihan olisin voinut abortin tehdä mutta siitäpä vasta ilo olisikin revennyt, siis tällä palstalla. Ja ei kait se lapsi syyllinen ole siihen, että minä olen ollut vastuuton. Abortti olisi ollut todellakin poissuljettu vaihtoehto kun mitään syytä sille ei olisi ollut.

Ainakaan minä en ole valtiolta elareita vinkunut. Kyllä sen verran itse tienasin (ja tienaan vieläkin), ettei tarvinnut käydä hakeamassa mitään 140 euroa tai kuinka paljon nuo elarit sitten mahtavatkaan nykyään olla.

Itse tapasin isäni ensimmäisen kerran ollessani 34 ja voin sanoa, että kärsin siitä jumalattomasti ennen ja edelleenkin. Oliko sinulla siis montakin isävaihtoehtoa eli paneskelit useita, eikö kukaan edes ulkoisesti muistuta eli et tiedä yhtään kuka on isä vai oletko ollut umpikännissä joku ryhmäpantava etkä edes muista ketä oli paikalla?

Eli joo, kännissä olin. Ja ei, ei ollut kyseessä mikään "ryhmäjuttu". Ihan yksi mies siis kyseessä, jota en nyt vain tunne enkä tavannut toisten, valitettavasti.

Kyllä kait abortti olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta olen edelleen sitä mieltä, että isättömyys ei ollut tarpeeksi hyvä syy, kun muut puitteet olivat kunnossa. Ja tarkennan nyt vielä, että olen tuolloin ollut kolmikymppinen eli en ole mikään "teiniäiti". Oli vakituinen työpaikka jne.

Aviomieheni on nykyään ihan papereissa lapsen isä (adoption) ja lapsi kutsuu myös häntä isäksi (aloimme tapailla lapsen ollessa vielä vauva). Siksi en osaa sanoa, alkaako lapsi joskus kysellä, koska emme ole koskaan maininneet sanallakaan että aviomies ei biologinen isä.

Eli nimikään ei ole tiedossa, ei asuinpaikkakunta ei mikään, onko edes maa tiedossa? Miten toi on mahdollista, siis olet vaan törmännyt tuntemattomaan ihmiseen, mennyt nurkan taakse panemaan ja molemmat lähteneet omille teilleen vai, ei tajua?

Valitettavasti kaupunki on sen verran iso että sieltä olisi käytännössä mahdotonta löytää yhtä ainoaa henkilöä noilla tiedoilla.

Kuten sanoin, kännissä ollaan silloin oltu ja ehkäisy on näköjään pettänyt tai sitä ei ole ollut, en muista. Ja jos nyt välttämättä halutaan tietää niin minun kämpilleni siitä lähdettiin ja aamulla tyyppi sitten katosi kuten yleensä yhdenillan jutuissa käy. Enpä nyt huomannut ottaa kännyn numeroa ylös raskauden varalta.

No minä kyllä olisin tuossa tapauksessa soittanut joka ikisen pekka virtasen läpi, mutta kukin tavallaan. Ei minua muu kuin lapsi käy sääliksi.

tapauksissa nämä "isättömät" ovat naisen oman itsekkyyden takia syntyneet :/. Minusta se on julmaa lasta kohtaan. Mitä meinaat kertoa lapselle, kun alkaa kyselemään ? Et varmaan kerro totuutta, vaan valehtelet !

Jos en tosiaan tiedä lapsen isää niin on vähän paha mennä sellaista etsimään. Tokihan olisin voinut abortin tehdä mutta siitäpä vasta ilo olisikin revennyt, siis tällä palstalla. Ja ei kait se lapsi syyllinen ole siihen, että minä olen ollut vastuuton. Abortti olisi ollut todellakin poissuljettu vaihtoehto kun mitään syytä sille ei olisi ollut.

Ainakaan minä en ole valtiolta elareita vinkunut. Kyllä sen verran itse tienasin (ja tienaan vieläkin), ettei tarvinnut käydä hakeamassa mitään 140 euroa tai kuinka paljon nuo elarit sitten mahtavatkaan nykyään olla.

Itse tapasin isäni ensimmäisen kerran ollessani 34 ja voin sanoa, että kärsin siitä jumalattomasti ennen ja edelleenkin. Oliko sinulla siis montakin isävaihtoehtoa eli paneskelit useita, eikö kukaan edes ulkoisesti muistuta eli et tiedä yhtään kuka on isä vai oletko ollut umpikännissä joku ryhmäpantava etkä edes muista ketä oli paikalla?

Eli joo, kännissä olin. Ja ei, ei ollut kyseessä mikään "ryhmäjuttu". Ihan yksi mies siis kyseessä, jota en nyt vain tunne enkä tavannut toisten, valitettavasti.

Kyllä kait abortti olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta olen edelleen sitä mieltä, että isättömyys ei ollut tarpeeksi hyvä syy, kun muut puitteet olivat kunnossa. Ja tarkennan nyt vielä, että olen tuolloin ollut kolmikymppinen eli en ole mikään "teiniäiti". Oli vakituinen työpaikka jne.

Aviomieheni on nykyään ihan papereissa lapsen isä (adoption) ja lapsi kutsuu myös häntä isäksi (aloimme tapailla lapsen ollessa vielä vauva). Siksi en osaa sanoa, alkaako lapsi joskus kysellä, koska emme ole koskaan maininneet sanallakaan että aviomies ei biologinen isä.

Eli nimikään ei ole tiedossa, ei asuinpaikkakunta ei mikään, onko edes maa tiedossa? Miten toi on mahdollista, siis olet vaan törmännyt tuntemattomaan ihmiseen, mennyt nurkan taakse panemaan ja molemmat lähteneet omille teilleen vai, ei tajua?

Valitettavasti kaupunki on sen verran iso että sieltä olisi käytännössä mahdotonta löytää yhtä ainoaa henkilöä noilla tiedoilla.

Kuten sanoin, kännissä ollaan silloin oltu ja ehkäisy on näköjään pettänyt tai sitä ei ole ollut, en muista. Ja jos nyt välttämättä halutaan tietää niin minun kämpilleni siitä lähdettiin ja aamulla tyyppi sitten katosi kuten yleensä yhdenillan jutuissa käy. Enpä nyt huomannut ottaa kännyn numeroa ylös raskauden varalta.

No minä kyllä olisin tuossa tapauksessa soittanut joka ikisen pekka virtasen läpi, mutta kukin tavallaan. Ei minua muu kuin lapsi käy sääliksi.

mutta kun osalla nyt sattuu olemaan vaikka prepaidliittymä tai muuten salattu numero. Mutta tokihan sinä nyt olisit paremmin osannut asiat tehdä.

Täytyisi varmaan tehdä jälkiabortti tuolle pojalle kun kovasti nyt tuntuu kärsivän...

Jos olisit itse isätön, kokisitko, ettet silloin haluaisi elää, toivoisitko, ettei äitisi olisi sinua koskaan pitänyt?



Itse nimittäin en tiedä, kuka oikea isäni on, eikä äiti ole koskaan suostunut asiasta edes puhumaan. Mutta silti olen onnellinen siitä, että olen minä, ja että saan elää! Vaikken siitä tietenkä mitään tietäisi, niin tuntuu jotenkin kauhealta edes ajatella, että äitini olisi joskus tehnyt abortin sen takia.



Mutta tosijuttu on, että mua siltikin ärsyttää ne, jotka tekee näitä isättömiä lapsia, eikä koskaan halua, että isyyttä tunnustetaan. näin me muut veronmaksajat, maksamme ne elarit!



Toivotaan, että Ruotsin malli tulisi kohta tänne meillekin!



PS. minusta ei ole maksettu elatusmaksuja, ei edes valtio.

Toivotaan, että Ruotsin malli tulisi kohta tänne meillekin!

Joka päivä suomessa jää isättömäksi äidin vastustuksesta johtuen isättömäksi kaksi lasta.

-> Lasten oikeuksien tuki ry (www.lotry.fi)



Itse tiedän ainakin tällaisen lähteen...

koska menin naimisiin ennen lapsen syntymää (rv37) mutta en kuitenkaan lapsen biologisen isän kanssa. Lapsen biologinen isä oli tuolloin alkoholisoitinut, agressiivinen. Häneltä otettiin oma biologinen lapsensa huostaan. Kaikki tämän suvun lapset on otettu huostaan, paljon ongelmia (mm.mielenterveys)



Lapsi tapaa mummoaan (isänäitiään) toisinaan. Muut eivät hänestä ole kiinnostuneet

Miksi te vastaatte, joiden myöhemmin tavatut miehet ovat lapsenne adoptoineet? Ei lapsi silloin isätön ole. Kyse oli niistä tapauksista, joissa äiti ei halua isyyttä selvittää eikä paperille ketään lapsen isäksi merkitä.

Isätön lapsi on meidän perheessä, ja toinen tulossa.



Kyseessä sateenkaariperhe, eli sovittu että sukusolujen luovuttajalla ei oikeuksia eikä velvollisuuksia lapsiin.

saanutta naista, mutta kukaan ei kiinnistä huomiota tähän sateenkaariperheen "malliin" jossa sukusolujen luovuttajalla ei oikeutta lapsiin eikä lapsella biologiseen isään?