Mitä mä nyt teen, kun äsken meni hermot ja läpsäsi taaperoa? Ihan kamala olo ja ihan aiheesta.

Kamala morkkis. Olen kyllä pyytänyt aina anteeksi, vaikka ei taapero ymmärräkään. Ja sylitellyt. Itse olen välillä niin loppu, että en yhtään tajua mitä teen :( Onneksi en ole läpsäissyt kuin pari kertaa... mutta häpeän kyllä itseäni.

äitiyden yksi haasteita on OPPIA ANTAMAAN ITSELLEEN ANTEEKSI. mitä isommaksi lapsesi kasvaa sen enemmän huomaat tekeväsi asioita ihan toisin kun etukäteen ajattelit. en tarkoita mitään väkivaltaa tms. vaan kaikkea muuta. anna erehdyksesi itsellesi anteeksi, vain niin voit elää. ei lapsellesi tullut asiasta mitään traumaa.

Tuskimpa on pokkaa soittaa neuvolaan.Hassun hauska provo...

Soita vaan neuvolaan ja varaa aika, niin voit kasvotusten jutella. Sitä vartenhan ne on siellä. Toivottavasti ei tapahdu enää... jos lapsi on niin pieni ettei ymmärrä anteeksipyytämistäkään... Onneksi tajuat tehneesi väärin. Älä silti syyllistä itseäsi liikaa, vaan mene sinne neuvolalääkärille juttelemaan asiasta. Jooko?

ja enskerralla kun tulee tilanne eteen, lasket kymmeneen. Vanhemmuudessa toi on todella pieni asia, ei joka helvetin jutusta tarvii psykologille puhua. Tulet huomaamattasikin aiheuttamaan lapsellesi paljon isompia traumoja... Relaa nyt!

Herranjumala sentään!!!!Mahtaa neuvolantäti kuolla nauruun,jos tollasta sinne soitat.On niin ku " pikkusen" mennyt liioitteluksi toi ns.vapaakasvatus.Noh,kohtahan me nähdään minkälaista hedelmää se kantaa....

Montakohan kertaa tämä pitää täällä toistaa, varmaan loputtomiin..

se että asiaa pohdit tekee sinusta inhimillisen... kas jotkut läpsii ilman huonoa omaa tuntoa ja he eivät voi itse itseään auttaa eli oppia virheistään. Muista ottaa vähän aikaa itsellesi, eli pitää itsesi kunnossa, niin voit välttyä uusinnalta. En tuossa vaiheessa vielä lähtisi kallonkutistajalle.

Eikö ole jäänää kuinka ennen olisit voinut vannoa että kohdallesi ei tällaista tapahdu:) Et ole yksin siskoseni. Tsemii! Äläkä lue p...tärkeiden supermammojen syyllistäviä palautteita, ovat jotenkin muulla tapaa epätäydellisiä. Henkinen pahoinpitely ja lapsen mielestä poissulkeminen eli hylkääminen on pahempaa lapselle

Kuule monet (useimmat) ovat olleet sun tilanteessasi, usko pois! Ekan (ja tokan) kerran jälkeen tulee ihan kamala morkkis. Minusta hyvän äidin merkki on se, että siitä tulee huono omatunto ja tietää menneensä liian pitkälle. Jotkut vain läpsäsee ja pitää sitä hyväksyttävänä... Itse en pidä vaikka joskus olen tehnyt. Olen myös huutanut ja räyhännyt liikaa lapsilleni. Muistan aina pyytää anteeksi ja selitän, ettei paha oloni aina johdu heistäkään. Usein se, ettei ole oikein balanssissa tekee, että tulee suututtua liian helposti.



Muista, että äitikin on vain IHMINEN jolla on tunteet! Ei äitikään aina ole tasapainossa. Kaikki tekevät jotain virheitä, ihan taatusti.



Ja mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän sitä tajuaa, että tällaiset läpsäsyt ovat oikeasti aika pieniä asioita.. Lastaan kun voi loukata niin paljon pahemmalla tavalla!