Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

tulevan ex-vaimon huoltajuus?

Vierailija
26.06.2011 |

Heippa vaan!



Onko mielisairaudet F60.8 kypsymätön persoonallisuus ja F31.6 kaksisuuntainen mielialahäiriön sekamuotoinen jakso.



Sekä päälle G25.0 tremor essentialis (vapina).



Kuinka suuri mahdollisuus on että hänet todetaan olevan huoltajaksi kelpaamaton eli isukille yksinhuoltajuus (kuten tähänkin asti perheemme kantava voima 8 vuotta).



Äippälle kuitenkin valvottu tapaaminen.



Aiheuttaa muuten ongelmia pojan passin ja muiden päätöksien kanssa sekä tekee kiusaa tahallaan.



Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
26.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta mulla kaksisuuntainen mielialahäiriö ja muutama persoonallisuushäiriö, eikä mieleenkään tullut lastenvalvojalle antaa miehelle (siis lapset asuvat isänsä luona) yksinhuoltajuutta. Mies olisi sen halunnut, mutta ei mua pelkästään noiden sairauksien perusteella tosiaankaan katsottu epäkelvoksi. Tosin ennen sairastumistani (ajoittui eron yhteyteen) olin minä se, joka oli päävastuussa lapsista. Teillä ehkä eri tilanne. Meille tuli yhteishuoltajuus eikä ole ollut sen suhteen ongelmia.

Vierailija
2/7 |
26.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kiitos tästä näkökulmasta. Poika on asunutkin jo melkein sen puoli vuotta jo isän luonna, kuten sosiaaliviranomaiset ovat todenneet, että pojan asuinpaikka on isän luonna.



Yhteishuoltajuus meillä tällä hetkellä, mutta paperilla voidaan saada asumiset ja muut varmistettua. Ajattelin vaan, että sais elämän yksinkertaisemmaksi. Äitillä muitakin ongelmia, kuin nuo edellä lueteltu sairaudet. Hänellä on sosiaaliviranomaistenkin mielestä liikaa lyhyitä mies suhteita ja harrastaa liikaa "katuhut***)...



ongelmia seuraavaksi 13 vuodeksi, kunnes poika täyttää 18v.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
26.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi harmi, jos sulla vaimo (ex) oikeasti aiheuttaa ongelmia.



Mäkin oon aika "huikentelevainen", silloin kun olen maniassa, en normaalisti. Mutta äiti olen lapsilleni silti ainakin silloin, kun ei ole mikään paha jakso menossa.



Lasten isä oli sitä mieltä silloin, kun lasten huoltajuussopimukset tehtiin lastenvalvojan luona, että mä muka tulen kiusaamaan ja siksi halusi yksinhuoltajuuden. Lastenvalvoja taas ihmetteli, että millä tavalla mä voisin kiusata. Siis oikeasti olin "hyvä äiti", paitsi pahojen oireiden aikaan, kuten jo mainitsin. Ei tullut mieleenkään tehdä kiusaa (evätä passeja tms), vaikka isä niin epäilikin.



Meidän erosta on jo kymmenisen vuotta aikaa. Alku oli hankalaa tasapainottelua mun sairauden ja isän epäilyjen kanssa, mutta sairaus on jo nykyään sen verran hallinnassa, että olen voinut olla äitinä lapsille jo pitemmän aikaa, vaikka asuvatkin isän luona.



Onko vaimollasi hoitokontakti eli haluaako itse saada elämänsä järjestykseen vai onko sairaudentunnoton (aika yleistä kaksisuuntaisilla ainakin maniavaiheessa). Jos jälkimmäinen, ymmärrän huolesi. Jos ei vaimo suostu lääkitykseen jne on tilanne todella hankala.



Toivon vain tsemppiä ja lisää saa kysellä tilanteen "toisena osapuolena" kokeneelta :)

Vierailija
4/7 |
26.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos näkökulmasta. Tässä alkaa pikkuhiljaa uskomaan, että yhteishuoltokin voisi toimia. Tosin kysyn 30.6 sosiaaliviranomaisista asiaa, kun ollaa palaverissa, miten suhtautuvat asiaan, kun ovat pyytäneet psykiatrisen lausunnonkin vaimoa hoitaneelta sairaalalta, miten pystyy poikaa hoitamaan... toistaiseksi valvottu tapaaminen



On sillä toistaiseksi sellainen hoitojakso (kuntoutuspaikka) missä käy päivisin ja lääkkeet joiden vaikutusta seurataan.



Toivotaan parasta, mutta on se tälläkin hetkellä hieman masentuneen oloinen kun sanoin että ero tulee, toivottavasti ei tee mitään tyhmää kun sillä on tuo oma kaupungin vuokra-asuntokin minne hän lähti tästä tänään. Enää 32 pv niin saa 2-vaiheen alkamaan...



Ei pysty antamaan enää anteeksi 8 vuoden perhe kriisiä ja niitä pettämisiä mitä on tehnyt minua vastaan muiden miesten kanssa... rajansa on minullakin, helpompi on ollut elää pojan kanssa puoli vuotta ja erityisesti tuo 3kk siitä, kun vaimo oli sairaalassa.

Vierailija
5/7 |
26.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hienoa, että teit ratkaisun ja lähdit. Yksinhuoltajuus voisi olla helpoin vaihtoehto. Kai sen voi myöhemmin muuttaa yhteishuoltajuudeksi, jos ex-vaimosi terveydentila kohenee ja hän oppii toimimaan vastuullisesti.

Vierailija
6/7 |
26.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kiitos tästä näkökulmasta. Poika on asunutkin jo melkein sen puoli vuotta jo isän luonna, kuten sosiaaliviranomaiset ovat todenneet, että pojan asuinpaikka on isän luonna.

Yhteishuoltajuus meillä tällä hetkellä, mutta paperilla voidaan saada asumiset ja muut varmistettua. Ajattelin vaan, että sais elämän yksinkertaisemmaksi. Äitillä muitakin ongelmia, kuin nuo edellä lueteltu sairaudet. Hänellä on sosiaaliviranomaistenkin mielestä liikaa lyhyitä mies suhteita ja harrastaa liikaa "katuhut***)...

ongelmia seuraavaksi 13 vuodeksi, kunnes poika täyttää 18v.

Sossussa lisäksi hän on pahoinpidellyt mut lapsen nähden,näin ne sossut on erilaisia-

:(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
26.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sossut ovat todella erillaisia, tiedän sen, mutta aluksi täällä meillä oli vaimon hyväksi äitimyytti, mutta kun juttu alkoi etenemään ja tutkimaan niin äitimyytti katosi ja isää uskottiin.



Suurin vaikutus on noilla epävakailla suhteilla ja kun vielä on sairaudet samaan aikaan, niin pitävät niitä pahana...



saahan olla suhteita, mutta niiden pitää perustua johonkin vahvempaan, kuin yhden baari-illan tapaamisiin...