Lue keskustelun säännöt.
Mulla hajoaa pää naapurin lapsen kanssa!
26.06.2011 |
On pari vuotta vanhempi, kuin meidän lapsi. Usein leikit sujuu ihan nätisti, mutta niissä on silti koko ajan jotain häikkää. On härnäämistä, huijaamista ja isompi usuttaa meidän hölmöä tekemään kaikkea tyhmää. Ei mitään vaarallista tai vakavaa, mutta kuitenkin kiellettyä tai sit vaan ihan tyhmää. Ei usko meidän kieltoja ja puheita, eikä kyllä vanhempiensakaan silloin harvoin, kun ne saa suunsa auki. Ei siis mitään suurta ja vakavaa, mutta rasittavaa ja välillä tosi kurjaksi äityvää.
Pihassa on paljon lapsia ja usein leikkivät isona porukkana, eikä tuo silloin korostu niin paljon, kun muut isot ovat vähän kontrolloimassa menoa. Mutta nyt esim. ovat kahdestaan pihalla ja meidän lapsi kävi äsken kysymässä, mitä tarkoittaa vammainen. Oli tämä naapurin lapsi sanonut, että meidän syntymätön vauva saattaa olla vammainen. Tavallaan totta juu, mutta miksi lapsen pitää puhua tuollaisia? Puhutin heidät ja annoin taas pari ohjetta evästykseksi, joista toista rikottiin jo ennen kuin ehdin takaisin ovelle.
Muiden lasten kanssa ei ole tällaista ongelmaa, että ihan kokonaan se ei minun lapseni syytä voi olla. On vaan niin tosi rasittavaa olla koko ajan varpaillaan, kun leikkivät yhdessä.
Kunhan avauduin, kiitos :)
Kommentit (31)
Vai pitäisi naapurin laittaa lapsellenne rajat EI PITÄISI vaan teidän pitäisi tai sitten pitäkää lapsenne kotona kunnes oppivat edes alkeellisille tavoille.
minun valvovan silmäni alla, naapurissa on sen verran selväjärkinen aikuinen että tajuaa pistää rajat myös minun lapselleni, jos hän ei jostain syystä osaakaan käyttäytyä siellä opettamallani tavalla. Katsos, kun lapset ovat vielä lapsia eivätkä valmiita ihmisiä.
ei ole minun tehtäväni. Ja voisitko sinä tajuta, että emme halua lastasi meille, koska hän on niin huonosti kasvatettu. Toisen naapurin lapsi käyttäytyy aina nätisti ja on hyvin toivottu vieras meillä, joten mieti sitä ja katso peiliin.
Kyllä omia ja vieraidenkin lapsia pitää kasvattaa. Kotona ja kylässä voi olla ihan erilaisia sääntöjä, joita lasten pitää ymmärtää noudattaa.
Itse juuri totesin lapsen kaverin äidille että meidän lasta saa komentaa ja lapsi pitää lähettää kotiin kun on sen aika. Ja lapselle sanon joka kerta että mitään ruokaa yms. ei kylässä vinguta, mutta saa ottaa jos tarjotaan, sängyissä ei hypitä ja kotiin on tultava kun kylässä niin sanotaan. Tiedä sitten totteleeko todellisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiellät ja komennat vielä jämäkämmin ja rupeat vetämään nolla linjaa. Tee toki selväksi ensin säännöt. Teillä ei pimputella ovikelloa ennen tiettyä aikaa. Jos tulee valitusta leikit loppuu siihen ja poika lähtee kotiin tai oma lapsi tulee sisälle ja seuraavana päivänä ei teille ole tulemista lainkaan. Sama koskee herkkujen vinkumisen kanssa. Eiköhän tuo parin viikon jälkeen ala ymmärtää.
Ja olenkin omasta mielestäni ollutkin jämäkkä kiusankappaleeksi osoittautunutta poikaa kohtaan. Säännöt olen myös tehnyt selviksi mutta ei tosiaan ole aikaisemmin ollutkaan tarvetta sanoa, että meillä ei keittiöön ole lapsivierailla omin luvin mitään asiaa... Meillä on itsellä kolme vilkasta poikaa, jotka eivät todellakaan ole mitään nössöjä mammanpoikia vaan yhtä sun toista on heidänkin kanssaan tullut vastaan mutta heidän tekemisiään ja menemisiään seuraan/valvon siinä määrin, että eivät mitään typeryyksiä pääse tekemään. Ja leikkiseuran suhteen olen myös "tiukkis" eli haluan tutustua lasten kavereihin - varsinkin uusiin tuttavuuksiin. Minut yllätti tämän yhden pojan suhteen se, että koskaan aikaisemmin ei vieras lapsi ole käyttäytynyt näin röyhkeästi minua kohtaan. Ja kerta toisensa jälkeen osoittautuu, että mikään ei näytä menneen perille. Hyvänä esimerkkinä on se, että meille ei saa tulla kavereita kun aikuinen ei ole kotona. Yhtenä päivänä lähdin postiin (n. 2km päässä) ja jätin isommat kotiin, koska tiesin mieheni tulevan kotiin kymmenen minuutin sisällä. Muutaman minuutin kuluttua puhelin soi ja 8v poikani soitti, että "Jussi" on tullut meille eikä usko kun hän sanoo ettei meille saa tulla (kun aikuisia ei ole kotona). Ja tämän "Jussi" hyvin tiesi ja tunki siitä huolimatta sisälle "leikkimään". Mies oli sitten aika kovin sanankääntein lähettänyt pojan matkoihinsa mutta kappas vaan: aamulla klo 8.05 soi ovikello ja kaikki alkaa taas alusta (käy soittamassa ovikelloa valehtelematta vähintään 4-5 kertaa tunnissa)... Ja näitä ilman lupaa sisään tulemisia on jatkuvasti - jo sillä välin kun käyn viemässä roskat, on "Jussi" sisällä, jos poikani erehtyvät avaamaan oven. Lapsenikin ovat siinä määrin kyllästyneet tilanteeseen, että he ovat sanoneet "Jussille" etteivät halua leikkiä hänen kanssaan eivätkä enää lainkaan avaa ovea ovikellon soidessa. Jos kukaan ei avaa ovea, niin "Jussi" kiertelee kurkkimassa ikkunoista (asutaan rivarissa)... Ja jos sanon, ettei meille nyt voi tulla (tai että pojat eivät nyt pääse/halua) leikkimään, niin hän alkaa marisemaan että hänellä on tylsää ja jonkun pitää leikkiä hänen kanssaan. Tai jos vaikka olemme lähdössä jonnekin (esim. kauppaan tai uudelle kodille viimeistelemään remonttia), niin hän haluaisi aina lähteä mukaan. Ei kukaan muu lasteni kavereista ole samanlainen "roikkuja" vaan ymmärtävät ilman sanomistakin, että nyt on aika lähteä kotiin tai etsimään muuta tekemistä. Sitä minä vaan edelleen mietin, että haluaisinko itse äitinä tietää, jos lapseni olisi jonkun toisen mielestä yllä kuvatun kaltainen maanvaiva? Ainakin minusta on vanhempien tehtävä opettaa lapsilleen mm. kuinka kylässä ollessa käyttäydytään tai miten vieraisiin aikuisiin suhtaudutaan eli siinä mielessä lapsen käytöstä on vaikea korjata ellei tiedä miten lapsi em. tilanteissa käyttäytyy. No, oli miten oli: olemme nyt olleet paljon poissa jo ihan muuton takia enkä jaksa stressata ko. tyypistä enempää. Jos emme olisi muuttamassa niin tilanne olisi suorastaan ahdistava. Monenlaisia lapsia olen tavannut ja lapsillani on ihan kohtuullisen paljon kavereita mutta tähän kaveriin ei näytä mikään uppoavan mikä tekee hänestä todella rasittavan. Voihan hän tietysti olla erityislapsi mutta siinä tapauksessa en uskoisi, että hänen annettaisiin vaellella pitkin taloyhtiöitä aamusta iltaan ilman mitään valvontaa. Tämä kaveri asustaa pääkaupunkiseudulla ja on ihan oikeasti olemassa - mutta eipä kohta enää meidän ovikelloa soittele... t. nro 3
Että teidän ovikelloa ei enää soitella ja poikasi eivät leiki hänen kanssaan jos käytös on tuollaista!Esim sisälle tunkeminen ilman lupaa.
Opettele nyt hyvä ihminen puuttumaan asiaan!!
Vammaista on lähinnä sinun kyvyttömyytesi puuttua asiaan.
Jos pojan äiti on yhtä huonosti käyttäytyvä kuin poikansa, laitat selvät rajat perheellesi, että sen pojan kanssa ei olla tekemisissä!piste!
Ymmärrän hyvin rasittuneita naapureita.
Meidän naapurissa asuu 6 ja 4 vuotiaat häirikkösisarukset. Omat lapset on sen verran pienempiä, että tarvitsevat pihalla kokoaikaista valvontaa. Käytnnössä joudun sis näiden häiriköiden pihavalvojaksi joka viikko, kun äitinsä laittaa heidät pihalle ilman valvontaa. Näin on ollut jo vuoden.
He saavat oman 3 veeni tekemän kaikkea typeryyttä ja olemaan tottelematon. Kiusaavat vauvaamme ja härnäävät koko ajan jotenkin. Eivät varsinaisesti osaa leikkiä ollenkaan; kaikki pihalla oleminen on pelkkää aikuisen huomion hakemista häiriköimällä. Heidän kanssaan on todella rasittava olla! Kaikki piha-aika menee siihen, kun 6 v esim syö hiekkaa, kaatele sitä muiden päälle, nakkelee kenkiä, säikyttele vauvaa tunkemalla naamansa 1cm päähän ja huutamalla jne jne jne. Mikään sana ei kuulu, eivätkä tottele.
Perheneuvolassa käyvät jo, mutta toistaiseksi välttelen omalle pihalle menoa kokonaan. Osaan kyllä komentaa ja jos meillä on kavreita leikimässä, pidän huolta kaikista/ komennan kaikkia. Tämä on kuitenkin ihan jotain muuta. En vaan halua lastenki olevan tuollaisessa seurassa, enkä jaksa tehdä sisaruten vanhempien työtä heidän puolestaan.
ap, mene puhumaan asiallisesti ja ystävällisesti lapsen äidille.
Vai toivotko että pojan äiti täältä lukee ? Tyypillistä suomalaista selän takana juputtamista ! Sulla ei ole mitään menetettävää kun kerran muutattekin.
Ei se vielä noin pienen pojan vika ole jos ei olesaanut ohjausta. Selvä se on taustat huomioiden että on vastamuuttaneena seuraa vailla.
Ja kyllä niitä naapurienkin lapsia pitää ohjata ja neuvoa.
Toivottavasti omat lapsesiskin tuntevat uudella asuinalueelllanne olonsa alussa todella orvoksi alussa niin tiedätte miltä tuntuu kun ei ole kavereita.
tältäkö siis tulevaisuus näyttää. Mä olen jo saanut tuta, kun yritetään olla tekemisissä pitkäaikaisen ystäväperheemme kanssa. Kohta kouluikäinen on todella inhottava yksivuotiaalle, jatkuvaa nälvimistä ja tönimistä. Heillä ollessa mihinkään leluun ei saa koskea ja näyttävästi käy pamauttelemassa ovia kiinni, ettei meidän kakara vaan hajota mitään ja meillä ollessa kiertelee ihan muitta mutkitta kaikissa huoneissa ja viihtyy meillä olevien lelujen kanssa (hyvä sinänsä!) mutta lapsemme ei saa omassa kodissakaan tälläkään kertaa yhtään leluja. Muuten tulee itku ja suuri harmitus tälle isommalle.
Tsemppiä "Jussin" naapurissa oleville. Tulee surku Jussiakin, hän taitaa olla aika yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tyttö on joutunut pari vuotta vanhemman kaverin pomottamisen "uhriksi". Samoin samainen meidän tyttö on pomottanut nuorempaa kaveriaan.
Puhumalla vanhempien kanssa ja yhdessä asiaan puutumisella tällainen käytös on kyllä mahdollista saada pois....ainakin meidän tapauksessa saatiin.
Kolmosen tarina kuulosti todella tutulta. Mutta monen vuoden kokemuksella voin todeta ensinnäkin sen, että kodissa ei välttämättä tarvitse olla vikaa; Erityis-(ADHD)lapset esim. käyttäytyvät useinkin juuri noin, vaikka heitä kuinka kasvattaisi. Meidän jussin vanhemmat ainakin ovat ihan kunnon ihmisiä eikä tulisi mieleenkään syyttää heitä. Toinen fakta on että tuollainen käytös vähenee vuosien myötä. Nyt kun jussi on 12-vuotias meno ei ole lainkaan samanlaista kun esim 4 vuotta sitten. Eli kyllä näilläkin järki kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, mene puhumaan asiallisesti ja ystävällisesti lapsen äidille.
Vai toivotko että pojan äiti täältä lukee ? Tyypillistä suomalaista selän takana juputtamista ! Sulla ei ole mitään menetettävää kun kerran muutattekin.
Ei se vielä noin pienen pojan vika ole jos ei olesaanut ohjausta. Selvä se on taustat huomioiden että on vastamuuttaneena seuraa vailla.
Ja kyllä niitä naapurienkin lapsia pitää ohjata ja neuvoa.
Toivottavasti omat lapsesiskin tuntevat uudella asuinalueelllanne olonsa alussa todella orvoksi alussa niin tiedätte miltä tuntuu kun ei ole kavereita.
vaan se, joka kertoi naapuruston "Jussista". On ihan totta, että voisin käydä "Jussin" äidin juttusilla mutta koska omat lapsemme eivät enää "Jussin" kanssa leiki/halua leikkiä ja poika näyttää nyt siirtyneen muiden riesaksi (tänään on vain kerran käynyt ovella!) niin en taida nähdä vaivaa. Aika varmaan auttaa ja seuraa pojalla näyttää onneksi kuitenkin olevan.
Mutta aika ilkeää "toivoa", että minun lapseni tuntisivat itsensä "todella orvoiksi" uudella asuinalueella... Ihan kun tilanne olisi lasteni vika vaikka heillä tuskin on mitään tekemistä sen kanssa miten "Jussi" käyttäytyy. Sitä paitsi lapseni leikkivät mielellään "Jussin" kanssa siihen asti, kunnes hän alkoi uhkailemaan ("en leiki sinun kanssa, jos..."), määräilemään (= eivät "Jussin" mielestä saisi leikkiä kenenkään muun kuin hänen kanssaan), vaatimaan leluja "lainaan" (siis hän halusi lainata mutta ei antaa omia lelujaan lainaan) ja käyttäytymään tungettelevasti. Muutamme ystäväperheen naapuriin ja koulukin on tuttu, joten valitettavasti toiveesi ei toteudu. =)
t. nro 3
P.s. Jonkun toisen mielestä minä olen "vammainen" - olen varmaan ymmärtänyt sanan merkityksen hieman eri tavalla mutta jos sanon "Jussille" selkästi, ymmärrettävästi ja kuuluvalla äänellä, että "meille ei nyt voi tulla" (ja estän tunkemasta sisään) ja hän siitä huolimatta soittaa ovikelloa 5 minuutin kuluttua ja kysyy voiko meille tulla niin ehkä minä tosiaan olen vammainen... =)
heti aamusta alkaen. Rupesi ärsyttämään kun ei uskonut ettei meille saa noin aikaisin tulla, mutta ei uskonut. Lopulta sanoin asiasta lapsen äidille, no tämä äiti suuttui minulle! Tiuski vain ettei hän voi tietää missä se poika milloinkin kulkee.
Niin, eihän sitä tarvitsekaan tietää missä 4v lapsi liikkuu.....eikä lapsille tietenkään voi sanoa ettei saa mennä ovikelloja pimputtelemaan.
Onneksi muuttivat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäikäisiä lapsia sulla?
Meillä 5v 6v ja 8v. Aktiviteetteja ja harrastuksia on riittänyt ja muuta seuraa kuin tämän alueen räävittömät häiriköt.
siksi en enää halua pitää mitään yhteyttä naapureihin ja ainakaan niihin joilla on lapsia. Olen niin kyllästynyt. Uskon, että mukaviakin lapsia on, mutta mielummin pakkaan lapseni autoon ja hurautan harrastuksiin tai leikkimään muualle sekä hakemaan lapsia meille leikkimään. Semmosia kivoja joiden kanssa leikit sujuu ja kun me vanhemmat tunnetaan toisemme ja ollaan samoilla linjoilla kasvatusasioista niin on turvallinen olo ja kun seura tekee kaltaisekseen niin ei ole yhdentekevää missä ja kenen kanssa lapseni aikaa viettävät.
Sanoin vastaavasta ja nyt oltu 3v puhumatta ja jatketaan samaan malliin varmasti.
heti aamusta alkaen. Rupesi ärsyttämään kun ei uskonut ettei meille saa noin aikaisin tulla, mutta ei uskonut. Lopulta sanoin asiasta lapsen äidille, no tämä äiti suuttui minulle! Tiuski vain ettei hän voi tietää missä se poika milloinkin kulkee.
Niin, eihän sitä tarvitsekaan tietää missä 4v lapsi liikkuu.....eikä lapsille tietenkään voi sanoa ettei saa mennä ovikelloja pimputtelemaan.
Onneksi muuttivat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
usein juuri ap:n kuvaileman kaltaisin tuloksin.
EI ap puhu mistään lapsen ravaamisesta heillä, se taisi olla kolmonen jonka kuvailemasta täällä jo enemmän on keskustelua käyty. Lukeekaahan nyt se ap:n viesti uudestaan! Tuollaista isomman pompottamista pienemmälle nyt valitettavasti silloin tällöin esiintyy ja se oma lapsi voi isompana suhtautua pienempiin yhtä nuivasti, kaikesta kasvatuksesta huolimatta. Kääntöpuoli on kun pienempi ihaillen ripustautuu isompaan eikä se isompi saa tehdä mitään rauhassa, voi se mennä näinkin. Suvaitsevuutta, kyllä se ajallaan ohi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki jotkut isot osaavat olla ihania leikkijöitä, mutta kun pääsee ns. pomon pallille, saattaa se isompi ollakin aika kurja leikkijä. Sinun on vain pakko vahtia niitä leikkejä.
Oma 5-vuotiaani on tähän asti ollut se altavastaava serkusten leikeissä, mutta on nyt yllättäen muuttunut ja yrittää joka tilanteessa pomottaa ja käskyttää. Saan olla vähän varpaillani kuunnellessani leikkejä ja vähän väliä täytyy puuttua, jotta ei synny pahoja riitoja. Lapsilla on tietyt vaiheet, ja niiden aikana tarvitaan aikuisen tiukkaa puuttumista siihen, mikä on sallittua ja mikä ei. Jos ei selkeä lapsen puhuttelu auta, niin pidä ihmeessä taukoa leikeissä. Sano vaikka suoraan lapselle, että et ota häntä nyt leikkimään, kun hän ei noudata teidän sääntöjänne. Mieluiten toki sano äidille.
Meiltä vaaditaan meidän lähes 10v. kehitysvammaisen pojan vahtimista. En vahdi, kun muut jättävät jopa 3v. rivarin pihalle yksinään ja eivät vahdi lapsiaan.
Yleinen käsitys on se, että se oma on niin ihana ja muut kamalia, niin se nyt ei vain ole.
Me ei koskaan valiteta naapurin lapsista, paitsi niille, jotka valittavat meidän lapsista.
Monet valittajat hyökkäävät ja ovat törkeitä,
mutta kun itse valitat, niin sitten suututaan.
Aivan järkkyä tämä lasten kyttääminen rivareissa.
Pääasiallisesti ne kyttääjät on kotiäitejä ja siinä samalla ruoditaan kaikkien asiat.
En ole tavannut yhtään täydellistä lasta, joka ei tee ylilyöntejä.
Meillä radikaalisti vähennetty kaverikyläilyjä, koska usein ne tuottavat jossain vaiheessa jonkin verran ongelmia.
Lapselle voi sanoa, että ei saa tulla aamulla aikaisin ovelle.
Muuten monet lapset tekevät tota, että menevät aamulla toisten oville liian aikaisin.
Lapsilla on paljon opeteltavaa sosiaalisissa suhteissa.
Täälläkin yksi äiti luulee lapsensa olevan, niin ihana.
Ajan kanssa kuitenkin huomattiin, ettei lapsi suostu lähtemään meiltä pois, vaikka kuopus haluaa ulos.
Mua on tosiaan ruvennut tökkimään nämä rivareiden äidit ja varsin poikiin suhtautautuminen negatiivista, kun täällä tyttöjä, niin paljon.
kiellät ja komennat vielä jämäkämmin ja rupeat vetämään nolla linjaa. Tee toki selväksi ensin säännöt. Teillä ei pimputella ovikelloa ennen tiettyä aikaa. Jos tulee valitusta leikit loppuu siihen ja poika lähtee kotiin tai oma lapsi tulee sisälle ja seuraavana päivänä ei teille ole tulemista lainkaan. Sama koskee herkkujen vinkumisen kanssa. Eiköhän tuo parin viikon jälkeen ala ymmärtää.
Ja olenkin omasta mielestäni ollutkin jämäkkä kiusankappaleeksi osoittautunutta poikaa kohtaan. Säännöt olen myös tehnyt selviksi mutta ei tosiaan ole aikaisemmin ollutkaan tarvetta sanoa, että meillä ei keittiöön ole lapsivierailla omin luvin mitään asiaa... Meillä on itsellä kolme vilkasta poikaa, jotka eivät todellakaan ole mitään nössöjä mammanpoikia vaan yhtä sun toista on heidänkin kanssaan tullut vastaan mutta heidän tekemisiään ja menemisiään seuraan/valvon siinä määrin, että eivät mitään typeryyksiä pääse tekemään. Ja leikkiseuran suhteen olen myös "tiukkis" eli haluan tutustua lasten kavereihin - varsinkin uusiin tuttavuuksiin.
Minut yllätti tämän yhden pojan suhteen se, että koskaan aikaisemmin ei vieras lapsi ole käyttäytynyt näin röyhkeästi minua kohtaan. Ja kerta toisensa jälkeen osoittautuu, että mikään ei näytä menneen perille. Hyvänä esimerkkinä on se, että meille ei saa tulla kavereita kun aikuinen ei ole kotona. Yhtenä päivänä lähdin postiin (n. 2km päässä) ja jätin isommat kotiin, koska tiesin mieheni tulevan kotiin kymmenen minuutin sisällä. Muutaman minuutin kuluttua puhelin soi ja 8v poikani soitti, että "Jussi" on tullut meille eikä usko kun hän sanoo ettei meille saa tulla (kun aikuisia ei ole kotona). Ja tämän "Jussi" hyvin tiesi ja tunki siitä huolimatta sisälle "leikkimään". Mies oli sitten aika kovin sanankääntein lähettänyt pojan matkoihinsa mutta kappas vaan: aamulla klo 8.05 soi ovikello ja kaikki alkaa taas alusta (käy soittamassa ovikelloa valehtelematta vähintään 4-5 kertaa tunnissa)... Ja näitä ilman lupaa sisään tulemisia on jatkuvasti - jo sillä välin kun käyn viemässä roskat, on "Jussi" sisällä, jos poikani erehtyvät avaamaan oven. Lapsenikin ovat siinä määrin kyllästyneet tilanteeseen, että he ovat sanoneet "Jussille" etteivät halua leikkiä hänen kanssaan eivätkä enää lainkaan avaa ovea ovikellon soidessa. Jos kukaan ei avaa ovea, niin "Jussi" kiertelee kurkkimassa ikkunoista (asutaan rivarissa)... Ja jos sanon, ettei meille nyt voi tulla (tai että pojat eivät nyt pääse/halua) leikkimään, niin hän alkaa marisemaan että hänellä on tylsää ja jonkun pitää leikkiä hänen kanssaan. Tai jos vaikka olemme lähdössä jonnekin (esim. kauppaan tai uudelle kodille viimeistelemään remonttia), niin hän haluaisi aina lähteä mukaan. Ei kukaan muu lasteni kavereista ole samanlainen "roikkuja" vaan ymmärtävät ilman sanomistakin, että nyt on aika lähteä kotiin tai etsimään muuta tekemistä.
Sitä minä vaan edelleen mietin, että haluaisinko itse äitinä tietää, jos lapseni olisi jonkun toisen mielestä yllä kuvatun kaltainen maanvaiva? Ainakin minusta on vanhempien tehtävä opettaa lapsilleen mm. kuinka kylässä ollessa käyttäydytään tai miten vieraisiin aikuisiin suhtaudutaan eli siinä mielessä lapsen käytöstä on vaikea korjata ellei tiedä miten lapsi em. tilanteissa käyttäytyy.
No, oli miten oli: olemme nyt olleet paljon poissa jo ihan muuton takia enkä jaksa stressata ko. tyypistä enempää. Jos emme olisi muuttamassa niin tilanne olisi suorastaan ahdistava. Monenlaisia lapsia olen tavannut ja lapsillani on ihan kohtuullisen paljon kavereita mutta tähän kaveriin ei näytä mikään uppoavan mikä tekee hänestä todella rasittavan. Voihan hän tietysti olla erityislapsi mutta siinä tapauksessa en uskoisi, että hänen annettaisiin vaellella pitkin taloyhtiöitä aamusta iltaan ilman mitään valvontaa. Tämä kaveri asustaa pääkaupunkiseudulla ja on ihan oikeasti olemassa - mutta eipä kohta enää meidän ovikelloa soittele...
t. nro 3
Vai pitäisi naapurin laittaa lapsellenne rajat EI PITÄISI vaan teidän pitäisi tai sitten pitäkää lapsenne kotona kunnes oppivat edes alkeellisille tavoille.
minun valvovan silmäni alla, naapurissa on sen verran selväjärkinen aikuinen että tajuaa pistää rajat myös minun lapselleni, jos hän ei jostain syystä osaakaan käyttäytyä siellä opettamallani tavalla. Katsos, kun lapset ovat vielä lapsia eivätkä valmiita ihmisiä.
Vai pitäisi naapurin laittaa lapsellenne rajat EI PITÄISI vaan teidän pitäisi tai sitten pitäkää lapsenne kotona kunnes oppivat edes alkeellisille tavoille.
minun valvovan silmäni alla, naapurissa on sen verran selväjärkinen aikuinen että tajuaa pistää rajat myös minun lapselleni, jos hän ei jostain syystä osaakaan käyttäytyä siellä opettamallani tavalla. Katsos, kun lapset ovat vielä lapsia eivätkä valmiita ihmisiä.
ei ole minun tehtäväni. Ja voisitko sinä tajuta, että emme halua lastasi meille, koska hän on niin huonosti kasvatettu. Toisen naapurin lapsi käyttäytyy aina nätisti ja on hyvin toivottu vieras meillä, joten mieti sitä ja katso peiliin.
eiköhän tuon lapsen ongelma ole, se että kotona ei välitetä eikä anneta huomiota ollenkaan. Ihan normaalia siinä tilanteessa lähteä hakemaan vaikka negatiivistakin huomiota muualta. Lapsi kuitenkin kaipaa huomiota, se on ihan ihmisluonteessa.
AV-mammojen lapset on vaan kasvatettu "itsenäisiksi" ja kun eivät joudu vaaraan pihalla, niin tällaista sitten tapahtuu lieveilmiönä.
Onhan se nyt ihan selvää jos toinen tulee kahdeksalta soittamaan ovikelloa joka aamu ilman ruokaa, niin ei kovin hyvin asiat ole kotona.
Mä tekisin lastensuojeluilmoituksen.
Poika itse on kertonut, että ovat hiljattain muuttaneet asuinalueelle - töiden perässä ymmärtääkseni. Isää ei ilmeisesti kuvioissa ole - äiti käy töissä mutta on kuitenkin järjestänyt pojalle hoitajan myös kesäloman ajaksi. Ymmärrettävästi mummon tai pitkään aamuisin nukkuvan tädin seura ei poikaa kiinnosta, joten tästä syystä etsii seuraa muualta. Lapsella on aina ihan siistit/puhtaat vaatteet ja varmasti saa (/saisi) kotonakin ruokaa; luultavasti hakee eniten seuraa ja huomiota. En siis koe, että olisi varsinaisesti lastensuojeluilmoituksen tarvetta ellei ala tekemään typeryyksiä, joita yksi poikaporukka tässä lähiympäristössä tehtailee (autojen naarmutusta yms.). Toivon kuitenkin, että poika "oppii tavoille" ennen kuin hänet suljetaan leikkien ja porukoiden ulkopuolelle.
t. nro 3