Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään kaverisuhteet hyytyneet erilaisen taloudellisen tilanteen takia?
25.06.2011 |
Meillä on ollut suhteellisen tiivis kaveriporukka opiskeluajoista alkaen mutta nyt tämä ystävyys/kaveruus tuntuu tulleen tiensä päähän. Ja erottava tekijä on raha/varallisuus :( Osalla on käynyt työelämässä parempi tuuri kuin toisilla, osalla on ns. "vanhaa rahaa" takana kun taas toisia on yt-kierrokset potkineet päähän tai muuten käynyt työelämässä vähemmän onnekkaasti. Ja tällä perusteella nyt lähemmäs 40-v elämäntilanne vaihtelee asuntovelkaisesta ennakkoperintöjärjestelyihin ja tämä alkaa muodostua ongelmaksi. Osa porukkaa ei voi kuvitellakaan Ruotsin ristelyä viikonloppumatkana kun toisille piipahdus New Yorkiin on ihan utopiaa. Toiset haluaisi perinteisen mökkiviikonlopun Camping & Lapinkulta linjalla; toisille vain vuohenjuusto täytteiset luomuobroilerin rintaleikkeet käy...
Onko vaan todettava ettei edes kannata yrittää jatkaa kaveruutta kun mitään yhteistä tekemistä ei enää löydy?
Kommentit (27)
Kyllä minä ainakin ymmärrän, että kaikki eivät voi tai halua järjestää kalliita gourmet-illallisia huippuviinein, mutta jos ette järjestä mitään, kaverit päättelevät, että ystävyys ei ole vastavuoroista. Ei tupata kun ei tykätä on monen periaate.
On kurjaa kutsua ketään kylään kun sitten pöydässä vieraat alkaa puhua siitä kuinka "meillä ei koskaan käydä Cittarissa kun siellä myydään ihan paskaa" tai "me ei syödä valkoista jauhoa enää ollenkaan ja olo on niin paljon parempi". Siinä sitten emäntänä itket niiden korvapuustiesi kanssa, jotka ei kelpaa Cittarin kesämekossa.
Meillä on myös tuttuja joille mikään tavallinen ei käy; mökkikutsut ei kelpaa "kun siellä on hyttysiä eikä X suostu käymään puuceessä" Tai ehdotus että käytäisiin aikuisporukalla vaikka Rossossa ( =halvempi ravintola) muunnetaan heti "eikö voitaisi mennä paikkaan y tai z, niissä on tosi hyvä lista?"
Välillä tuntuu että rahallisesti onnekkaat eivät tajua että kaikki Suomessa eivät tienaa 10 000€/kk eikä kaikilla ole rikkaita vanhempia, jotka harrastaisivat rahanjakoa. Elämänympyrät ajautuvat niin eri suuntiin että vähitellen ei ole mitään yhteistä. Surullista kun erilaisuutta ei nähdä rikkautena tai edes kiinnostavana.
Minäkään en syö valkoista viljaa enkä vapaaehtoisesti mene Rossoon, mutta hilltsen typerimmät aivopierut kun olen ihmisten seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruudessa "bestis" sai ennakkoperintöä ja alkoi shoppaamaan itselleen parempaa imagoa. Höveli rahankäyttö nousi päähän ja kaveri alkoi halveksumaan kotini kuluneita huonekaluja ja vuokralla asumista.
Omalla kohdallani näin on käynyt parhaan lapsuudenystäväni kanssa. Hän meni naimisiin heti lukion jälkeen ja teki 4 lasta. Minä opiskelin, valmistuin nopeasti ja menin töihin.
Olen aina tykännyt lapsista ja käytin aikaani ja rahojani kaverin lapsien hyväksi. Siinä samalla urani edistyi ja tulot kasvoi.
Sit kolmikymppisenä tapasin miehen ja se oli menoa. Naimisiin ja pari omaa lasta. Ja samalla se työ siinä sivussa. Väkisinkin on kaverin lapset jääneet vähemmälle. Kummipoikani kerran siitä oikein mainitsi. Taisi olla 13v synttärit kyseessä. "tää lahja on puolet pienempi kuin parhaina aikoina." ja mieheni mielestä sekin lahja oli paljon isompi kuin normaalisti pitäisi olla. Eipä poika tuntunut kaipaavan yhdessä viettämäämme aikaa vaan sitä rahaa. Rippikoulun jälkeen hanat sitten tyrehtyikin ja vika osallistumiseni oli autokoulurahastoon 18v lahjaksi.
Kaverin lapset on nyt isoja ja mulla alakoululaiset. Ei ole hoitoapua tullut takaisinpäin, kun onhan mulla varaa maksaa hoitajasta. Hah, on joo ja silloin maksankin jollekin ihan oikealle hitajalle tai vaikka opiskelijalle joka tienaa taskurahoja.
Eli ihan pienistä jutuista on kiinni. Emme ole koskaan matkustelleet ystävyyden ylläpitämiseksi mutta hyotymisen ja hyödyntämisen tunne on pilannut kaiken.
En näe mitään syytä miksi mun pitäisi mennä Rossoon syömään kun en siitä massamössöstä välitä. Meillä on ystäviä, joiden kanssa ei onneksi edes tarvitse tuollaisia pohtia.
Ja se rahallinen menestys on 99% ihan silkasta ahkeruudesta kiinni, turhaan mistään tuurista höliset.
Hävettää kutsua kotiin ihmisiä, joilla on suuret ja äärimmäisen siistit talot. Meillä on ahdasta, paljon ihmisiä ja aina sekasotkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe mitään syytä miksi mun pitäisi mennä Rossoon syömään kun en siitä massamössöstä välitä. Meillä on ystäviä, joiden kanssa ei onneksi edes tarvitse tuollaisia pohtia. Ja se rahallinen menestys on 99% ihan silkasta ahkeruudesta kiinni, turhaan mistään tuurista höliset.
Ei ole elämä tainnut potkia päähän? Kaikki on ollut helppoa ja elämää itsessään ei ole paljoa tarvinnut pohtia.
Inhoan sinunlaisiasi empatiakyvyttömiä mustavalkoisia ihmisiä.
Ja ei, varallisuudellasi ei ole siihen mitään merkitystä. Rikkaissa ihmisissä on myös niitä ihmisiä joilla on syämen sivistystä ja arvomaailma kohdallaan vaikka varallisuutta löytyykin.
Mä teen töitä, monesti mulla on opintoja ja haluan jakaa loput aikani suurimmaksi osaksi lapsilleni ja miehelleni. Mulla ei ole varaa lähteä hurvittelemaan ja en viitsi lähteä kovinkaan usein kavereille "hengailee", jos lapset ei ole tervetulleita. Mun kavereille lapset eivät ole olleet tervetulleita, nyt ehkä tilanne toinen, kun heillä on omia muksuja. Tilanne vaan on mennyt kuluneessa 5 vuodessa niin tylsäksi, etten enää jaksa kiinnostua heidän seurastaan. Lisäksi meillä on nykyään mukavia uusia perhetuttuja, joiden kanssa vietän mieluummin päihteetöntä aikaa.