Onko kellään kaverisuhteet hyytyneet erilaisen taloudellisen tilanteen takia?

Ihmiset voivat kyllä etääntyä muistakin syistä ajan mittaan, mutta totta on, että sellaiset ihmiset ovat empaattisimpia joita itseäänkin on elämässään koeteltu.



Voisitteko tavata pienimuotoisesti, mennä syömään johonkin järkihintaiseen ravintolaan tai pitää muisteluillan jonkun kotona nyyttikestiperiaatteella?



Ja joskus on vain aika jatkaa matkaa eri teitä :(

paikkansa kyllä. Itse olen yh-äiti ja teen silpputöitä ja olen välillä työtön, mutta olen hyvin koulutettu ja mulla on arvostettu ammatti. Mulla on paljon ystävättäriä ja monet heistä akateemisia virkanaisia, joilla on rahaa paljon enmmän kuin minulla ja tämä aiheuttaa ongelmaa esimerkiksi kun mietin kuinka monta kertaa voin käydä kuussa ulkona istumassa iltaa tai syömässä ravintolassa. Ei viitsi sanoa ystävättärelle, että ei ole varaa syödä ulkona kun söin jo tällä viikolla toisen kanssa ;(

Mulla oli parhaan kaverin kanssa se tilanne, että minä opiskelin pitkään ja rahatilanne oli pitkään sen mukainen. Ystäväni taas siirtyi varhain täysin työelämään ja hänellä oli jo nuorena palkkatulot käytettävissään.



Meidän ystävyys on ajan saatossa väljähtynyt, mutta vaikea on sanoa minkä verran milläkin asialla on väljähtymisen kanssa tekemistä. Kyllä minulla on tuo rahajuttukin ollut mielessä, lähinnä niin, että ajattelin, että ystäväni ei hokannut, että kun minä siirryin työelämään, niin minullakin olisi ollut mahdollisuus tehdä hänen kanssaan myös rahaa vieviä juttuja.



Me kuitenkin tottumuksesta jatkettiin köyhäilytapaamisia ja rahaa kuluttavat jutut hän tekee ihan eri ihmisten kanssa. Enkä minäkään ole ehdottanut, että lähdetään yhdessä lomalle. Mä haluan käyttää rahani eri juttuihin, enkä vieläkään kylve rahassa, vaikka toki nykyään normaalit ravintolaillat eivät enää kirpaise.



Mutta mulla ei ole tarvetta liikoja pohtia syitä. Ne harvat tapaamiset, mitä meillä vielä on, ovat kyllä oikein viihtyisiä. Jos ystäväni ei niistä nauti, niin enhän minä hänen ystävyyttään rahankäytöllä saa kuitenkaan ostettua.

että kaverisuhteita pitää hoitaa piipahtamalla New Yorkissa! KUKA tekee sellaista!? Te ilmeisesti? Voin kertoa, että kaveruutta on näppärää hoitaa käymällä yhdessä kahvilla/syömässä/missä vain mikä kiinnostaa. Siis ihan kotimaassa, lähikapungeissa!



Olet kuitenkin ap sikäli oikeassa että rahatilanteet voivat erottaa, siksi avasin aiheen ylipäätään. Rahatilanteet tuntuvat erottavan kavereita ja jopa ystäviä toisistaan pääasiassa kateuden vuoksi. Ihmiset eivät kestä sitä, että toisilla on enemmän rahaa kuin itsellä. Mieluummin möllötetään omantasoisten (köyhempien) kanssa ja valitetaan ja purnataan katkerana omaa paskaa tilannetta, vaikka ei itseä ole koskaan huvittanut opiskella saatika yrittää, on vain odotettu muiden huolehtivan itselle kaiken valmiina.

nyt vielä ollaan ystäväpiirissä kaikki suhteellisen samassa tilanteessa, joko opintojen lopussa tai satunnaisessa silpputyössä. Mutta opintojen jälkeen tullaan jakautumaan, osalla on varma työpaikka tiedossa, osalla taas lahjoja päästä hyviin projekteihin kiinni, osalla taas edessä joko työttömyyttä tai jatkuvaa silpputyötä. Mitä ystävyydelle sitten tapahtuu?



Ap:n esimerkit olivat ehkä hieman äärilaitoja, mutta itse voin kuvitella ihan tavallisissakin tilanteissa ongelman, kun kaikki eivät voi syödä lounastaan ravintolassa, kaikki eivät pääse istumaan iltaa edes yhdelle jne. Puhumattakaan isommista jutuista, esimerkiksi harrastuksista, shoppailusta ym. asioista. Aika ulkopuolelle jäävät ne, joilla ei ole varaa osallistua.



Ja tietysti on helppo sanoa, että voi tehdä myös ilmaisia tai edullisempia asioita, mutta pitemmän päälle porukka silti jakaantuu.



Saa nähdä.

mutta se voi erottaa, jos ei halua ottaa toisen tilannetta huomioon. Ja aina vänkää jotain kalliita luxusviikonloppuja tai muita "piipahduksia" siellä sun täällä. Tavatkaa jonkun kotona tai kahvilla, ei kai sitä aina tarvitse jotain suurisuuntaista suunnitella??

Meillä kanssa sama juttu ja en halua enää tavata kaveria joka esim. viime kerralla hänet kotoa hakiessa totesi isoon ääneen, että eipä mulla vaan oo varaa tällaiseen autoon. Tai että hyvähän sun kun saat palkkaa nettona varmaan enemmän kuin bruttona. Ja hyvää hyvyyttäni tarjosin vielä koko porukalle kuoharit (siis 2 ploa) ja sit saan tuollasta paskaa kuulla. Lähti käymään vessassa niin kysyin toiselta kaverilta että käyttäydynkö jotenkin erilailla kuin ennen, kun tuo A koko ajan vittuilee ja tämä B sanoi että et, mutta A:lla itsellä vaikea tilanne ja jotain mm ulosotossa. No sanoin suoraan A:lle, että jos olen käyttäytynyt sopimattomasti, niin pyydän anteeksi, mutta toivon suoraa puhetta enkä piilovittuilua. Pyysi anteeksi ja sanoi että oma rahatailanne vaan hermostuttaa....Mutta eipä siis tee mieli enää yhteisiin illanviettoihin ym....surullista, mutta kyllä raha erottaa!!

Muutama ihminen olettaa, että heille aina tarjotaan, "koska onhan teillä varaa". Jes. Ei vain enää kutsuta.

Minä opiskelin pitkään ja olen nyt hoitovapaalla. Mieheni opiskelee edelleen ja tekee töitä samalla. Jokapäiväisestä elämästä selvitään. On kaksi autoa ja kesämökki jotka vie kaiken "ylimääräisen" rahan tällä hetkellä. Ja meidän mielestä on ok niin. Itse olemme tilanteemme ja rahareikämme valinneet. Mutta moni meidän kaveriporukasta maksaa ainostaan asuntolainaa tai vuokraa. Heillä ei ole autoa tai ainoastaan yksi. Suurinosa on työelämässä tai heillä on käytössä perittyä rahaa. Tai vanhemmat kustantavat paljon esim vaatteita lapsille, pikku matkoja ym.



Meillä on tapaamiset ruvenneet harvenemaan todella paljon. En tiedä syitä mutta ollaan miehen kanssa arveltu juuri varallisuuden olevan taustalla. Pari vuotta sitten me + 4 muuta suunniteltiin yhteistä ulkomaan matkaa. Meillä olisi varat juuri riittäneet näihin normi turustikohteisiin. Mutta nämä muut olivat suunnitelleet usa matkan. Ja sinne he menivät ja me jäätiin tänne. Heidän ystävyys vaikutti lujittuvan enemmän kun taas me jäätiin hieman ulkopuolelle. Meillä on myös ollut tapana kyläillä kaikki yhdessä vuorotellen toistemme luona ja isäntäväki tarjoaa purtavaa ja juotavaa. Meillä ei siis aina ole ollut varaa järjestää vuorollamme mitään suurempaa kutsua. Ja jossain vaiheessa huomattiin että nämä muut tapailevat keskenään, ilman meitä. Kyllä aikuiset sen saa tehdä, mutta tulee sitä aika ulkopuolinen fiilis.. Nyt miehillä on yhteisenä harrastuksena kiipely, mutta mun miehellä ei aina ole varaa tai aikaa opiskelun ja työn takia osallistua treeneihin yhtä usein kuin muut ja jää näin myös ulkopuolelle.



Tahdoin siis vain sanoa että raha erottaa vaikka ei haluaisi. Ja meidänkin tilanne paranee huomattavasti kun minä lähden töihin ja mies valmistuu.

mieltä kylmyydestä tuon tekstin suhteen, olen myös havainnut, että tuuri suosii sitä enemmän, mitä enemmän tekee töitä.

En näe mitään syytä miksi mun pitäisi mennä Rossoon syömään kun en siitä massamössöstä välitä. Meillä on ystäviä, joiden kanssa ei onneksi edes tarvitse tuollaisia pohtia. Ja se rahallinen menestys on 99% ihan silkasta ahkeruudesta kiinni, turhaan mistään tuurista höliset.

Tässä on kylmän ihmisen tekstiä. Ei ole elämä tainnut potkia päähän? Kaikki on ollut helppoa ja elämää itsessään ei ole paljoa tarvinnut pohtia.

Inhoan sinunlaisiasi empatiakyvyttömiä mustavalkoisia ihmisiä.

Ja ei, varallisuudellasi ei ole siihen mitään merkitystä. Rikkaissa ihmisissä on myös niitä ihmisiä joilla on syämen sivistystä ja arvomaailma kohdallaan vaikka varallisuutta löytyykin.

Myos mulla on kokemusta siita, etta erilaisessa rahatilanteessa on vaikea olla ystavia. Ei siten etta olisi pakko aina tehda jotain kallista jos tavataan. Mutta jo se tietoisuus etta toisten elamantyyli on niin erilainen kuin itsella, erottaa. Ei vaan ole enaa yhteista pohjaa, mista edes keskustella.



Itsella on siita huvittava tilanne, etta ennen olin kaveripiirissani itse se, jolla oli rahaa, mutta nyt olen pudonnut kaikista koyhimmaksi (sairautta, tyottomyytta, yms meidan perheessa) ja kaikki on vaihdettu ns. halvempaan: asunto, auto, ruoka jota ostetaan yms. Pari kaveriperhetta hylkasi taysin, ja se on ollut varsin mielenkiintoista huomata.

meille tuli varallisuutta ja ystävät jotka eniten huutelivat rahasta katosivat eivätkä enään halua olla tekemisissä.

Harmittaa tosi paljon.

Meillä on käynyt jokseenkin noin. Tosin itse selviämme arjesta hyvin ja pystymme ostamaan, mitä haluamme. Meillä ei kuitenkaan ole vanhemmilta saatuja 100000:ia asuntoa varten, joten osa kaveripiiristämme ei pysty käsittämään, miksi emme osta käteisellä okt:a pääkaupunkiseudulta. Eivätkä pysty käsittämään, miksi emme lukioaikana jo sijoittaneet rahoja. (mitä rahoja?)



Suurin erottava tekijä on kuitenkin elämäntapa. Meillä on harrastuksia, jotka vievät aikaa, emmekä pysty/halua sitoutua sellaiseen kalenterileikkiin, jossa tapaamiset sovitaan 2 kk etuajassa...

mä en ole huomannut sen juuri erottavan, vaikka toki huomaan ihmisten varallisuuserot. Meillä on kohtuuhyvät tulot, mutta ei perittyä varallisuutta lainkaan. Pystymme siis maksamaan rivaria Helsingissä, mutta emme ostamaan 170 m2 jugend-asuntoa keskustasta. Osa ystäväpiiristä on näin pystynyt tekemään.



Meillä on ehkäsä se tilanne, että kaikilla on ruuhkavuodet. Töissä käydään ja lapsia hoidetaan. Treffit ovat tasoa, että nähdään leikkipuistossa sunnuntaina, lounastreffit palaverien välissä, iltakävelyllä tai pikadrinksuilla jossain viinibaarissa. Isommin tavataan muutaman kuukauden välein, mutta kyllä nekin on helposti lastenjuhlateema. Ajanvietteeksi on kyllä riittänyt vaikka ihan lettukestit. Toki gourmet-illalliset ovat ihania, mutta ei tässä uraäitipaineessa ei juuri sellaisiin irtoa aikaa.

Opiskeluaikojen ystäväporukasta nykyään, lähempänä 40v, meillä on todella erilaisia taloudellisia tilanteita. Me ollaan niitä köyhiä, mutta onneksi ei olla kateellisia =)



Tapaamme ystäviämme kuten ennenkin, kyläilyjen yms merkeissä. Kukaan ei ehdottele piipahteluja New Yorkiin tai edes Ruotsin risteilyjä. Mukavaa on yhdessä edelleen.

Minä opiskelin pitkään ja olen nyt hoitovapaalla. Mieheni opiskelee edelleen ja tekee töitä samalla. Jokapäiväisestä elämästä selvitään. On kaksi autoa ja kesämökki jotka vie kaiken "ylimääräisen" rahan tällä hetkellä. Ja meidän mielestä on ok niin. Itse olemme tilanteemme ja rahareikämme valinneet. Mutta moni meidän kaveriporukasta maksaa ainostaan asuntolainaa tai vuokraa. Heillä ei ole autoa tai ainoastaan yksi. Suurinosa on työelämässä tai heillä on käytössä perittyä rahaa. Tai vanhemmat kustantavat paljon esim vaatteita lapsille, pikku matkoja ym.

Meillä on tapaamiset ruvenneet harvenemaan todella paljon. En tiedä syitä mutta ollaan miehen kanssa arveltu juuri varallisuuden olevan taustalla. Pari vuotta sitten me + 4 muuta suunniteltiin yhteistä ulkomaan matkaa. Meillä olisi varat juuri riittäneet näihin normi turustikohteisiin. Mutta nämä muut olivat suunnitelleet usa matkan. Ja sinne he menivät ja me jäätiin tänne. Heidän ystävyys vaikutti lujittuvan enemmän kun taas me jäätiin hieman ulkopuolelle. Meillä on myös ollut tapana kyläillä kaikki yhdessä vuorotellen toistemme luona ja isäntäväki tarjoaa purtavaa ja juotavaa. Meillä ei siis aina ole ollut varaa järjestää vuorollamme mitään suurempaa kutsua. Ja jossain vaiheessa huomattiin että nämä muut tapailevat keskenään, ilman meitä. Kyllä aikuiset sen saa tehdä, mutta tulee sitä aika ulkopuolinen fiilis.. Nyt miehillä on yhteisenä harrastuksena kiipely, mutta mun miehellä ei aina ole varaa tai aikaa opiskelun ja työn takia osallistua treeneihin yhtä usein kuin muut ja jää näin myös ulkopuolelle.

Tahdoin siis vain sanoa että raha erottaa vaikka ei haluaisi. Ja meidänkin tilanne paranee huomattavasti kun minä lähden töihin ja mies valmistuu.

Olisihan tiedän mahdollista kutsua heitä vaikka mökille, eikä vaan kertao että ette voi järjestää vuorollanne. Yritätte vähnkuin hyötyä muista.

mutten oikein tiedä onko kyse rahasta vai kiinnostuksen puutteesta. Eivät siis ikinä voi osallistua mihinkään, huvipuistoreissuille, risteilylle, festareille, viikonloppumatkoille, shoppailukierroksille tai edes ravintolaan syömään, vetoavat aina taloudelliseen tilanteeseen. Mutta sitten jos koitetaan ehdottaa jotain muuta, grillailua, leffailtaa jonkun kotona tms, niin nekään ei tunnu onnistuvan! Tuntuu oudolta ettei jollain ihan oikeasti olis laittaa euroa yhteiseen vuokraleffaan.

Minä opiskelin pitkään ja olen nyt hoitovapaalla. Mieheni opiskelee edelleen ja tekee töitä samalla. Jokapäiväisestä elämästä selvitään. On kaksi autoa ja kesämökki jotka vie kaiken "ylimääräisen" rahan tällä hetkellä. Ja meidän mielestä on ok niin. Itse olemme tilanteemme ja rahareikämme valinneet. Mutta moni meidän kaveriporukasta maksaa ainostaan asuntolainaa tai vuokraa. Heillä ei ole autoa tai ainoastaan yksi. Suurinosa on työelämässä tai heillä on käytössä perittyä rahaa. Tai vanhemmat kustantavat paljon esim vaatteita lapsille, pikku matkoja ym.

Meillä on tapaamiset ruvenneet harvenemaan todella paljon. En tiedä syitä mutta ollaan miehen kanssa arveltu juuri varallisuuden olevan taustalla. Pari vuotta sitten me + 4 muuta suunniteltiin yhteistä ulkomaan matkaa. Meillä olisi varat juuri riittäneet näihin normi turustikohteisiin. Mutta nämä muut olivat suunnitelleet usa matkan. Ja sinne he menivät ja me jäätiin tänne. Heidän ystävyys vaikutti lujittuvan enemmän kun taas me jäätiin hieman ulkopuolelle. Meillä on myös ollut tapana kyläillä kaikki yhdessä vuorotellen toistemme luona ja isäntäväki tarjoaa purtavaa ja juotavaa. Meillä ei siis aina ole ollut varaa järjestää vuorollamme mitään suurempaa kutsua. Ja jossain vaiheessa huomattiin että nämä muut tapailevat keskenään, ilman meitä. Kyllä aikuiset sen saa tehdä, mutta tulee sitä aika ulkopuolinen fiilis.. Nyt miehillä on yhteisenä harrastuksena kiipely, mutta mun miehellä ei aina ole varaa tai aikaa opiskelun ja työn takia osallistua treeneihin yhtä usein kuin muut ja jää näin myös ulkopuolelle.

Tahdoin siis vain sanoa että raha erottaa vaikka ei haluaisi. Ja meidänkin tilanne paranee huomattavasti kun minä lähden töihin ja mies valmistuu.

Olisihan tiedän mahdollista kutsua heitä vaikka mökille, eikä vaan kertao että ette voi järjestää vuorollanne. Yritätte vähnkuin hyötyä muista.

Te haluatte maksaa mökkiä ja kahta autoa jne. Itsehän te arvojärjestyksenne asetatte, ja se on ok. Ikävää kuitenkin, jos keskiluokkaisten ihmisten talous on niin tiukalle vedetty, ettei mökillä voi kestitä kavereita vaikka ihan grillimakkaralinjalla tai kutsua kotiin syömään itseleivottua pullaa. Kyllä minä ainakin ymmärrän, että kaikki eivät voi tai halua järjestää kalliita gourmet-illallisia huippuviinein, mutta jos ette järjestä mitään, kaverit päättelevät, että ystävyys ei ole vastavuoroista. Ei tupata kun ei tykätä on monen periaate.

Kyllä minä ainakin ymmärrän, että kaikki eivät voi tai halua järjestää kalliita gourmet-illallisia huippuviinein, mutta jos ette järjestä mitään, kaverit päättelevät, että ystävyys ei ole vastavuoroista. Ei tupata kun ei tykätä on monen periaate.

On kurjaa kutsua ketään kylään kun sitten pöydässä vieraat alkaa puhua siitä kuinka "meillä ei koskaan käydä Cittarissa kun siellä myydään ihan paskaa" tai "me ei syödä valkoista jauhoa enää ollenkaan ja olo on niin paljon parempi". Siinä sitten emäntänä itket niiden korvapuustiesi kanssa, jotka ei kelpaa Cittarin kesämekossa.

Meillä on myös tuttuja joille mikään tavallinen ei käy; mökkikutsut ei kelpaa "kun siellä on hyttysiä eikä X suostu käymään puuceessä" Tai ehdotus että käytäisiin aikuisporukalla vaikka Rossossa ( =halvempi ravintola) muunnetaan heti "eikö voitaisi mennä paikkaan y tai z, niissä on tosi hyvä lista?"

Välillä tuntuu että rahallisesti onnekkaat eivät tajua että kaikki Suomessa eivät tienaa 10 000€/kk eikä kaikilla ole rikkaita vanhempia, jotka harrastaisivat rahanjakoa. Elämänympyrät ajautuvat niin eri suuntiin että vähitellen ei ole mitään yhteistä. Surullista kun erilaisuutta ei nähdä rikkautena tai edes kiinnostavana.

Kyllä niitä aina samanhenkisiä tyyppejä löytyy jos on löytyäkseen :)