Kotona vai töissä rankempaa?
Kokemuksia teiltä, jotka olette olleet kotona ja töissä. Kumpi mielestänne rankempaa?
Minulle asia riippuu siitä miten sitä katson. Töissä on fyysisesti huomattavasti rankempaa, joskus olen kotiin tullessa aivan naatti. Sitten pitää siivota, pestä pyykit ja laittaa ruokaa. Töissä on myös stressiä :( Töissä ollessa saan migreeni kohtauksen kerran viikkossa. Toisaalta pidän työstäni.
Kotona taas on henkisesti rankkaa. Työpäivä ei koskaa lopu vaikkakin pyykit ja siivoukset on helpompi hoitaa, toisaalta sotkua tulee helpommin. Miehen tullessa itse odottelen energisenä mitä kivaa yhdessä tehdään ja mies onkin työpäivästään väsynyt. Hetkeekään ei pienten lasten kanssa saa itselle, töissä sentää pääsee vessaan yksi ;) Toisaalta on niin mukava viettää rauhassa aikaa lasten kanssa.
Kommentit (26)
helpon vauvan kanssa erittäin intensiivisten työvuosien jälkeen ja voin sanoa, että kotona olo on lepolomaa verrattuna pitkiin työpöiviin ja kovaan vastuuseen töissä. Varsinkin ihan pienen vauvan kanssa ihmettelin, miten oikein kulutan aikaa, kun vauva nukkui 3-4 tuntia putkeen imetysten ja lyhyen valveilla olon jälkeen. Nyt lapsi on vähän isompi ja kävelee eikä nuku pitkiä pöiväunia, mutta silti kotona on tosi iisiä, kun lapsi leikkii jo itsekseen ja tutkii kotiamme.
Kotityöt on niin helppoja, ettei niihin saa kulumaan kuin ehkä alle tunti päivän aikana.
Joo, mutta pieni raivoava uhmis siihen päälle niin ainakin minä revin hiuksiani :) Kun kaikki on niin hankalaa, vaikka itse lapsi haluaisi kähteä ulos niin siltikin pitää sitä varsinaista ulos siirtymistä uhmata. Töissä ainakin voin vain kävellä ovesta ulos ilman kommervenkkejä.
ap
helpon vauvan kanssa erittäin intensiivisten työvuosien jälkeen ja voin sanoa, että kotona olo on lepolomaa verrattuna pitkiin työpöiviin ja kovaan vastuuseen töissä. Varsinkin ihan pienen vauvan kanssa ihmettelin, miten oikein kulutan aikaa, kun vauva nukkui 3-4 tuntia putkeen imetysten ja lyhyen valveilla olon jälkeen. Nyt lapsi on vähän isompi ja kävelee eikä nuku pitkiä pöiväunia, mutta silti kotona on tosi iisiä, kun lapsi leikkii jo itsekseen ja tutkii kotiamme.
Kotityöt on niin helppoja, ettei niihin saa kulumaan kuin ehkä alle tunti päivän aikana.
henkisesti. Paitsi kun on paljon lapsia, eri ikäisiä, niin on enemmän tekemistä ja vaihtelua.
Töissä ollessa ei tosiaan ole yhtä paljon kotitöitä kuin kotona, ensinnäkin johan kotityöt puolittuvat siitä, kun ne jaetaan puolison kanssa, ja toisekseen, niitä on huomattavasti vähemmän, koska ei tehdä esim ruokia ollenkaan niin paljon, eikä tule tiskiä jne.
Koululaisen äidille vinkkiä toisen koululaisen äidiltä, koululaiset voi kasvattaa, ja silloin ne kotiin tultuaan esim tyhjentävät astianpesukoneen, siivoavat itse välipalajälkensä jne. Joten kotitöitä on entistä vähemmän.
Töihin palanneena peruskoulun opettajana voin takuuvarmasti sanoa omalta osaltani, että töissä on rankempaa. Töihin paluu on mahdollisesti virkistävämpää (kotiäitiyteen verrattuna) niille, jotka tekevät töitään aikuisten parissa tai yksin ja/tai omassa aikataulussaan.
ja minulle kotona oli rankempaa. Minä nautin siitä, että päivässä on vaihtelua, vauhtia, ja erilaisia ihmisiä, mutta päivät pitkät kotona ilman tukiverkkoja, kun mies oli usein reissussa, oli kyllä raskasta. Nimenomaan henkisesti.
Johan töissä rankankin jutun jälkeen ihanat työkaverit saavat naurun aikaan, ja stressi laukeaa.
elämä on pelkkää aikataulua, jokainen päivä pitää suunnitella, sopia ja osa siitä jo toteuttaa etukäteen. Meillä on esim. harrastavia koululaisia. Koska joudun töistä tultua lähtemään suoraan viemään heitä harrastuksiin, minun pitää jo ennakoida, koska olen käynyt kaupassa, ruoka on pitänyt laittaa valmiiksi jne. En voi koskaan vaan heittäytyä sohvalle, sillä vapaa-aikaa minulla ei yksinkertaisesti ole.