Kotona vai töissä rankempaa?

mutta mun psyykelle ja itsetunnolle parempi käydä töissä.

mutta mun psyykelle ja itsetunnolle parempi käydä töissä.

Mutta mulla siis fyysisesti rankempaa olla töissä, mutta henkisesti rankempaa olla kotona. paras varmasti olisi joku 50% työaika ja 2-3 kolmepäivää viikosta töissä (ei toki vauva aikana).

Molemmat minusta rankkoja, mutta niin eritavalla.

ap

kotonaolo on työssäkäyvän ainoaa vapaa-aikaa, miten kukaan jaksaisi jos vapaa-aikana olisi vielä rankempaa kuin töissä.

Meillä mies reissutyössä ja lasken jo nyt tunteja maanantaihin, että pääsen töihin lepäämään.. :) Tää ruoanlaitto-pyykinpesu-paikkojen raivaus-/ kyselyikäisen kanssa "keskustelu"-/ kitinän ja natinan kuuntelemisrumba ei todellakaan ole mua varten.

uhmiksen pukemisen odottelu on rankkaa ja lisäksi sosiaalisia kontakteja on kotona aikas vähän (jos alle 5-vuotiaita ei lasketa).



ap

työssäkäyvän pitää uupuneena sulloa kaikki se kotityö muutamaan tuntiin joka ilta kuin kotona ollessa on aikaa 10 tuntia pirteänä näihin töihin

näin työssäkäyvänä minulla ei ole yhtään omaa aikaa koskaan. Kotona ollessa sitä oli niin paljon, että opiskelin samalla.

työssäkäyvän pitää uupuneena sulloa kaikki se kotityö muutamaan tuntiin joka ilta kuin kotona ollessa on aikaa 10 tuntia pirteänä näihin töihin

kotona olevalla on enemmän tehtävää, vaikka enemmän aikaakin siihen. Itse ainakin syytä joudun siivoamaan enemmän, kun me ollaan kokopäivä kotona. Minulla, joskus menee hermo siihen ainaiseen siistimiseen. Just teki asian ja sitte voi aloittaa alusta.

ap

Kolme alle10-vuotiasta tosi vilkasta lasta ja mies aina töissä. Töissä pääsen vessaan, syömään ja kahville rauhassa ja kaikki ihmiskontaktini ovat järkevää keskustelua eikä perusasioiden vääntämistä, siivoomista, pyykinpesua, ruoanlaittoa. Menen töihin lepäämään.

onhan kotonaolevalla se lounas laitettavana mitä työssäkäyvällä ei ole

Mulla kaksi taaperoikäistä yksin hoidettavana. Töissä saa sentään välillä pitää taukoa.

minä taas kotona ehdin vessaan, ja saan syödä ja juoda kahvia rauhassa. Töissä tätä mahdollisuutta ei ole.

t. ope

Ja samaa mieltä on suurin osa mun ystävistäni.

Ja sen takia menevätkin innoissaan töihin.

ei suinkaan siellä työpaikalla. Työssäkäyvänä olisi rankempaa siksi, että kotiin päästyä aikaa olla lasten kanssa olisi vähemmän, joten sen käyttäisi täysin lapsille, eikä siis ikinä olisi aikaa (omasta valinnasta) tehdä omia juttuja. Nyt kotona ollessa löytyy aikaa niillekin.



Vaikka olisinkin töissä ala-asteella opettajana, mikä sinänsä on rankkaa oppilasaineesta riippuen, on se paljon helpompaa, koska loppujen lopuksi mä en kanna vastuuta niiden lasten kehityksestä ja kasvatuksesta, vain siitä oppimispuolesta, omista lapsista taas on täysin vastuussa ja vaikka se on ihanaa, on se myös rankkaa.

itselläni 1v ja 2vuotiaat lapset eikä pelkoakaan siitä että olisi hetkenkään rauaa edes silloin, kun syö tai haluaa vessaan. Yölläkin vielä paljon heräilee...

väsyneitä lapsia perässään päiväkotiin. Ja kymmenen tunnin päästä uupuneena heitä hakemaan, ja sitten kaikkiin kotitöihin käsiksi.

kun pienet lapset valvottavat öisin, kotona voi vaikka nukkua aamuisin tai ottaa päiväunet, töissä pitää vaan jaksaa.

Minulla kotona on rankempaa, vaikka se onkin paljon antoisampaa. Työ on kevyttä toimistotyötä, jossa ei rehellisyyden nimissä ole kovinkaan usein kova kiire ja kahvi- ja ruokatauot ehtii hyvin pitää joka päivä sekä jutustella työn ohessa työkavereiden kanssa. Toki jos työ on esim. vuorotyötä, raskasta siivoamista, raatamista pitkiä vuoroja kuumassa keittiössä, vanhusten nostelua tms. on työssä varmasti raskaampaa!



Kotona taas voi olla monella tavalla. Jos mieltää kotiäidin (tai -isän) tehtäviin vain pakollisimman lastenhoidon/lasten perään katsomisen ja peruskotityöt, ei kotonaolo juurikaan eroa siitä mitä töissäkäyvät tekevät työpäivän jälkeen (=vapaa-aikaa), poislukien sen, että henkisesti on rankkaa kun kaikki päivät ovat 24/7 samanlaisia. Jos taas kokee olevansa kotona hoitamassa tärkeää tehtävää jonka vastuulla on lasten varhaiskasvatus, nousee kotonaolon vaativuus ja rankkuus ihan eri tasolle. Myös lasten lukumäärä ym. asiat vaikuttavat paljon, sillä esim. viisi kotihoidettua lasta saa talon aika eri kuntoon kuin yksi valtaosan päivästä päiväkodissa/harrastuksissa aikansa viettävä lapsi.



Meillä on neljä lasta joihin panostan täysillä, joten omaan työhöni verrattuna olen lähinnä orjatyötä vastaavassa tilanteessa tällä hetkellä... Mikä ei missään nimessä tarkoita, etteikö tämä olisi 100% minun ja mieheni oma valinta ja nautin täysin siemauksia, vaikka välillä tosi rankkaa onkin!

kotitöitä tulee huomattavasti vähemmän, kun ei olla koko päivää kotona - siivottavaa tulee paaaaaljon vähemmän eikä ruokaakaan tarvitse olla koko aikaa vääntämässä.



Eli ei meillä ainakaan illat todellakaan mene kotitöissä, kun ei täällä kukaan ole päivällä ollut sotkemassakaan.

Kotona on puuduttavaa ja en jaksa olla innokas kotiäiti, mutta silti tää on sellaista oleilua lähinnä. Syödään, vähän seurustellaan lasten kanssa, käydään puistossa ja mennään mielen mukaan. Illalla voi ottaa rennosti, kun ei tarvi korvata menetettyjä päiviä lapsille.



Sitten taas töissä on ainainen kiire. Aamulla hirveä härdelli saada kaikki liikkeelle, töiden jälkeen on pakko unohtaa kaikki omat menot, koska on omistauduttava lapsille 100% vapaa-aika. Viikonloput on niin lyhyitä ja koko elämä on aikataulutettua.



Toki kotona oleminen on taloudellisesti raskasta...