Onko sun mielestä normaalia, ettei 20 vuotias tyttö ole

Pari lukiokaveria valitsi opiskelupaikkansa poikaystävän haaveiden pohjalta. Pari vuotta myöhemmin opiskelivat sinkkuina jotain muuta kuin itse halusivat paikkakunnalla jossa eivät halunneet olla.



Että ihan järkevää jos ensin miettii elämänsä suuntaa ja sitten miettii parisuhdeasioita.



On muutenkin hyvä oppia elämään yksin, itsenäistä elämää.

Siis mikä on "perusnätti" ?



Kaikkihan sitä ovat, ellei laittaudu kauniiksi.

Seurustelussa on kuitenkin kyse muustakin kuin vain ulkoisesta kauneudesta. Yhtään mainintaa luonteesta ap:lla ei ollut, ulkonäöstä vain.

vielä nuori parikymppinen. Useammalla tuon ikäisellä ei ole parisuhteen muodostumisessa muuta mielessä kuin nätti-ei nätti.



Kyllä ne siitä kasvaa kymmenessä vuodessa, ainakin suurin osa =)

eka poikaystävä vasta 28-vuotiaana. Sitä ennen oli jotain virityksiä, mutta sellaisia, ettei niistä ollut kertomista edes parhaille kavereille. Jotain muutaman viikon juttuja - en sanoisi seurusteluksi.

Mun mielestä seurustelua on vasta se, että ollaan avoimesti yhdessä ja tavataan toisen kavereita, perhettä jne. Sellaisia poikaystäviä mulla on ollut elämäni aikana vain kaksi, entinen avomieheni ja nykyinen aviomieheni. Muita virityksiä on ollut puolisen tusinaa, mutta en menisi niitä seurusteluksi kutsumaan.

Joten mun mielestä on aivan täysin normaalia, ettei 20+ ikäisellä ole vielä ollut vakavasti otettavaa poikaystävää. Ei se tosin tarkoita, etteikö olisi ollut joitain lyhempiä juttuja. En minäkään niistä kenellekään kertonut!

normaali tarkoita normaalijakauman keskivaiheille sijoittuvaa? Tuolta kannalta tilanne voi olla epänormaali, jos suurin osa 20-vuotiaista tytöistä on jo seurustellut. En tiedä onko asia näin, tosin voisin kuvitella että on.



Jos kysymyksellä tarkoitettiin, onko haitallista, ettei 20-vuotias tyttö ole seurustellut, niin ei minusta. Jotkut haluavat heti seurustella "kunnolla", ja jos esimerkiksi asuu pienellä paikkakunnalla, ei sellaista kunnollista kumppania ole välttämättä voinut edes löytää. Jotkut harrastavat "harjoitusseurustelua" (tarkoitan sellaisia 14-vuotiaiden muutaman viikon tai kuukauden suhteita), eikä niissäkään ole mitään pahaa, mutta eivät ne myöskään ole mielestäni kaikille välttämättömiä. Ja tiedän, että 14-vuotias voi myös seurustella ihan vakavissaan ja viettää loppuikänsä kumppaninsa kanssa, mutta monesti tuonikäisten seurustelut ovat enemmän sellaisia kokeiluja.

ihan normaalia. Minusta on huolestuttavampaa, jos pitää aina olla joku seuccauskamu eikä osaa olla yksin.



Aloin itse seurustella muutama viikko ennen 20-vuotissyntymäpäivääni. Silloin uskoin olevani hirveän vanha, mutta jälkeenpäin ajateltuna ensimmäinen suhde tuli koettua ihan normaalissa iässä.

me erosimme 21 vuoden jälkeen. Omille lapsilleni aion sanoa, ettei koskaan, ei missään tilanteessa saa sitoutua alle kolmikymppisenä....

en minäkään ollut seurustellut ennenkuin täytin 21, nykyisen mieheni tapasin kun olin 22 ja ollaan pysytty yhdessä kohta 20 v.

Äiti ei tykännyt poikaystävästäni ja koetti kaikin tavoin saada meidät erilleen. Osa perusteluista oli täysin luokattomia, osa tuollaisia "se-ja-se erosi ja sanoi, ettei ikinä pidä mennä naimisiin ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ja "pitää olla kolmekymppinen ennen sitoutumista".

Tässä sitä ollaan liki 30 vuoden parisuhteessa teinivuosien poikakaverin kanssa ja onnellisia olemme.

Alkuaikoina kyllä pari kertaa mietin suhteen jatkuvuutta, mutta äidin ilkkuminen ja poikakaverin mustamaalaus sai minut vain enemmän kiinni poikakaveriini.

Mikä on perusnätin ja kauniin ero?



ja mitään outoa ei ole paitsi ap:n viestissä

Itse olin kyllä ihastunut palavasti yläasteella ja lukiossa, mutta mieleenikään ei olisi tullut ruveta mitään seurustelusuhteita virittelemään. Edessä oli kuitenkin muutto ties minne opiskelemaan, ja tiedostin muutenkin, että olen vasta lapsi/nuori enkä mikään aikuinen.



Ensimmäisen kerran seurustelin 21-vuotiaana, mikä sekin oli liian aikaisin, koska suhde päätyi avioliittoon ja pari vuotta myöhemmin eroon. Toisen kerran seurustelin 31-vuotiaana, ja nyt olen kyseisen miehen kanssa onnellisesti naimisissa ja aion pysyäkin.



Mieheni on minua 5 vuotta vanhempi, nyt 41-vuotias, ja olin hänen ensimmäinen seurustelukumppaninsa - hän siis seurusteli ensimmäisen kerran vasta 36-vuotiaana.