Lue keskustelun säännöt.
Onko sun mielestä normaalia, ettei 20 vuotias tyttö ole
24.06.2011 |
koskaan seurustellut? Ulkonäössä ei mitään vikaa, ihan perusnätti.
Kommentit (30)
Helsingissä. Eli ihan normaalia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minäkään ollut seurustellut ennenkuin täytin 21, nykyisen mieheni tapasin kun olin 22 ja ollaan pysytty yhdessä kohta 20 v.
Moni kaverini vasta pitkästi päälle 20-kymppisenä. Kaikki ollaan naimisissa sen ensimmäisen kanssa eli ollaan oltu todella tarkkoja siitä kenen kanssa kanssa seurustellaan.
en minäkään ollut seurustellut ennenkuin täytin 21, nykyisen mieheni tapasin kun olin 22 ja ollaan pysytty yhdessä kohta 20 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me erosimme 21 vuoden jälkeen. Omille lapsilleni aion sanoa, ettei koskaan, ei missään tilanteessa saa sitoutua alle kolmikymppisenä....
en minäkään ollut seurustellut ennenkuin täytin 21, nykyisen mieheni tapasin kun olin 22 ja ollaan pysytty yhdessä kohta 20 v.
Moni kaverini vasta pitkästi päälle 20-kymppisenä.
Yli 200-vuotiaiden seurustelusta en ole ennenn kuullutkaan. Kunnioitettavaa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me erosimme 21 vuoden jälkeen. Omille lapsilleni aion sanoa, ettei koskaan, ei missään tilanteessa saa sitoutua alle kolmikymppisenä....
en minäkään ollut seurustellut ennenkuin täytin 21, nykyisen mieheni tapasin kun olin 22 ja ollaan pysytty yhdessä kohta 20 v.
Moni kaverini vasta pitkästi päälle 20-kymppisenä.
Yli 200-vuotiaiden seurustelusta en ole ennenn kuullutkaan. Kunnioitettavaa! :)
On positiivinen elämänasenne ja hyvät geenit :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me erosimme 21 vuoden jälkeen. Omille lapsilleni aion sanoa, ettei koskaan, ei missään tilanteessa saa sitoutua alle kolmikymppisenä....
en minäkään ollut seurustellut ennenkuin täytin 21, nykyisen mieheni tapasin kun olin 22 ja ollaan pysytty yhdessä kohta 20 v.
Uskomus siitä, että lapset haluavat samaa kuin vanhempansa ja automaattisesti toistavat samat virheet. Lasten tulee antaa tehdä omat valintansa ja virheensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tosiasiassa sitä aio lapsilleni sanoa. Tarkoitukseni oli vitsinomaisesti ilmaista, että nuori ihminen muuttuu elämän varrella. Lopullinen identiteetti ja itsenäistyminen löytyy vasta kolmikymppisenä. Vasta sen jälkeen tiedät, millainen oikeasti olet. Siksi harva nuorena solmittu avioliitto kestää. Tai kestäähän se, jos kumpikin muuttuu samoihin suuntiin ja jos kumpikin hyväksyy toisen muuttumisen.
me erosimme 21 vuoden jälkeen. Omille lapsilleni aion sanoa, ettei koskaan, ei missään tilanteessa saa sitoutua alle kolmikymppisenä....
en minäkään ollut seurustellut ennenkuin täytin 21, nykyisen mieheni tapasin kun olin 22 ja ollaan pysytty yhdessä kohta 20 v.
Uskomus siitä, että lapset haluavat samaa kuin vanhempansa ja automaattisesti toistavat samat virheet. Lasten tulee antaa tehdä omat valintansa ja virheensä.
En itsekään seurustellut vaikka tarjokkaita oli yllin kyllin, eipä ollut miehenikään seurustellut ennen kuin vasta yliopistolla jne. Miksi pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kumppani kävelee vastaan kun vähiten odottaa.
me erosimme 21 vuoden jälkeen. Omille lapsilleni aion sanoa, ettei koskaan, ei missään tilanteessa saa sitoutua alle kolmikymppisenä....
en minäkään ollut seurustellut ennenkuin täytin 21, nykyisen mieheni tapasin kun olin 22 ja ollaan pysytty yhdessä kohta 20 v.
täällä kuin Aasiassa, jossa nuorille pitää löytää puoliso heti 20-kymmppisenä viimeistään. En ymmärrä tätä yhdenmukaistamisen paniikkia. Eikös täällä pitäisi saada elää ja olla vapaasti kuten haluaa.
Itse olen 21-vuotias ja olen seurustellu 2 kertaa vakavammin, tämän tokan poikaystäväni kanssa olen edelleenkin :)
Mutta 2 parasta ystävääni jotka myös ovat 21-vuotiaita eivät ole koskaan seurustelleet. Toinen kylläkin seurusteli muutaman viikon lukiossa, mutta ei ollenkaan vakavissaan, joten vakavia suhteita ei ole ollut.
itse tapasin mieheni, kun olin juuri 21-vuotias yliopisto-opiskelija. Nyt ollaan oltu yhdessä 12 vuotta ja hyvin menee:). Jotain yhden illan juttuja tms. oli ollut tätä ennen, mutta mieheni oli oikeasti ensimmäinen poikaystäväni ja muutenkin ensimmäinen, jonka kanssa saattoi jakaa asioita ja luoda oikean suhteen.
varsinkin, jos tyttö on opintoihinsa suuntautunut tai muuten aktiivinen harrastuksissa ym. Itse ainakin tuossa iässä pidin matkustelua, ulkomailla opiskelua ym. paljo tärkeämpänä kuin (pidempiaikaista) seurustelua. Ja ei sitä sopivaa miestäkään sattunut kohdalle, joitain lyhyitä juttuja oli kyllä, mutta ei varsinaista seurustelua. Ja siis tarjokaita kyllä oli, mutta halusin itse säilyttää vapauteni, kukaan ei niin "kolahtanut"...
siinä on varmasti jotain pahasti vialla, vähintäänkin on omituinen, kenties jotain vieläkin pahempaa, ja koko loppuelämä on ehdottomasti pilalla.