Lue keskustelun säännöt.
Saisinko paremman miehen jos eroaisin?
24.06.2011 |
Eli emme ole edes naimisissa mies ei ole halunnut kosia. Olemme olleet yhdessä 12v ja tuntuu etten ole koskaan ehkä rakastanut oikeasti miestäni vaan olen hänen kanssaan turvallisuuden tunteen takia. Mies paljon töissä koko ajan ja vk-loput nukkuu. Jos halutaan tehdä jotain niin minun pitää sitä järjestellä ja ehdottaa. Ei myöskään ole sosiaalinen kuin omien tuttujensa kanssa. Tykkää olla vaan kotona. Aiemmin ei halunnut että meille tulee edes vieraita. Oli silloinkin eri huoneessa. Osittain sen takia meillä ei käy oiein ketään kylässä.
Ei pidä huolta itsestään, ei käy parturissa ja kulkee vanhoissa huonoissa vaatteissa.
Sitten minuun. Minulla ei ole itsellä kovin hyvä työ ja teen nyt 6tuntiä/pvä koska enempää en pysty. Meillä on kaksi lasta. Meikkaan ja katson että vaatteet ovat suht hyvät mutta olen lihonut ja pitäisi laihduttaa. Hiukset ovat pitkät ja olen kasvoista ihan söpö. Itsetunto on hiukka huono osittain huonon suhteen takia ja osittain sen takia että sairastan masennusta.
Pelkään yksin jäämistä loppuelämäksi..kaikissa juhlissa olisi aina yksin. Minulla ei ole paljon kavereita. Vain tuttuja joita näen todella harvoin eli sosiaalinen elämä on huono.
Olen mukava ja empaattinen.
Kommentit (47)
että harvoin auttavat masennukseen tai löytämään itsensä. Lisäksi voi menettää paljon rahaa vaikka kela korvaisikin.
Terapian hyödyt tulevat vasta jälkijunassa eli menee kauan ennen kuin vaikuttaa mitään. Täytyisi löytää itselle sopiva terapeutti mikä on todella vaikeaa! Koska en osaa ystävystyäkään.
Lisäksi en pääse tällä hetkellä terapiaan edes koska olen liian huonossa kunnossa. Pitää olla hyvässä kunnossa että jaksaa terapian. Jos jään sairaslomalle niin en ainakaan saa terapiaa koska olen silloin vielä huonommassa kunnossa.
Ainut mitä saan on lääkkeet ja täytyy vaan toivoa että hyvä lääke löytyy mikä auttaa masennukseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mies on aiemmin ollut huonompi, käyttänyt henkistä väkivaltaa jne. mutta ei juo tai polta eikä ole väkivaltainen. Minun on vaan vaikea unohtaa menneisyyttä mitä meillä on ollut ja pariterapiaan ei suostu vaikka siitä voisi ollakin apua meille.
olet tuollaista lukenut? Nimenomaan masennukseen ja itsensä löytämiseen terapiat on tarkoitettu! Ja jos töissä pystyt käymään niin olet kyllä tarpeeksi hyvässä kunnossa sellaiseen.
Siis mihin sä sitä miestä siis tarvit, jos et edes käy missään juhlissa. Mikset sä ihan yhtä hyvin voi olla ilman miestä jos parempaa ei löydy?
Faktaa on, että päälle kolmikymppinen, vähävarainen kahden lapsen yh ei ole mikään myyntivaltti.
Mutta hei: mihin sinä tarvitsisit edes sitä miestä? Etkö voisi elää vain lastesi kanssa?
Onnistuisiko se taloudellisesti? Olisitko onnellisempi ilman vaisua ja syrjäänvetäytyvää miestä?
Harkitse sitä.
Eroa et voi sen perusteella ratkaista, saatko toisen miehen heti perään vai et. Kukaan ei voi sellaista taata ja vaikka aloittaisit sivusuhteen vielä nykyisessä avoliitossasi, mikään ei takaa että sivusuhde muuttuu pääsuhteeksi, kun eroat.
Joten älä tee ratkaisujasi hypoteettisten miesten perusteella vaan sen perusteella, mikä edesauttaisi sinun ja lastesi hyvinvointia.
Masennuksesikin kannattaa ottaa huomioon - mihin suuntaan se kehittyisi, jos eroat, oletko miettinyt asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla tässä keskustelussa pistää silmään se, että pelkäät yksinäisyyttä sekä elämää. Elämän pelkäämisellä tarkoitan, että et usko,että elämä kantaa jos eroaisit. Mutta niinhän se menee - kukaan ei tiedä, että elämä kantaa ennenkuin joutuu heittäytymään tyhjän päälle. Järjellä sitä ei opi tietämään.
Minä erosin. Mies petti ja jätti ja se oli kova pala. Jouduin tyhjän päälle, jonka jälkeen huomasin Jumalan sittenkin olevan olemassa. Myös ihmiset ovat lisääntyneet elämässäni. Vanhat ystäväni lähentyivät, sain eroseminaarista uusia ystäviä, useampi työkaveri alkoi ottamaan kontaktia.
En ymmärrä, mihin minä miestä tarvitisin.
etelä-suomesta.