Lue keskustelun säännöt.
Saisinko paremman miehen jos eroaisin?
24.06.2011 |
Eli emme ole edes naimisissa mies ei ole halunnut kosia. Olemme olleet yhdessä 12v ja tuntuu etten ole koskaan ehkä rakastanut oikeasti miestäni vaan olen hänen kanssaan turvallisuuden tunteen takia. Mies paljon töissä koko ajan ja vk-loput nukkuu. Jos halutaan tehdä jotain niin minun pitää sitä järjestellä ja ehdottaa. Ei myöskään ole sosiaalinen kuin omien tuttujensa kanssa. Tykkää olla vaan kotona. Aiemmin ei halunnut että meille tulee edes vieraita. Oli silloinkin eri huoneessa. Osittain sen takia meillä ei käy oiein ketään kylässä.
Ei pidä huolta itsestään, ei käy parturissa ja kulkee vanhoissa huonoissa vaatteissa.
Sitten minuun. Minulla ei ole itsellä kovin hyvä työ ja teen nyt 6tuntiä/pvä koska enempää en pysty. Meillä on kaksi lasta. Meikkaan ja katson että vaatteet ovat suht hyvät mutta olen lihonut ja pitäisi laihduttaa. Hiukset ovat pitkät ja olen kasvoista ihan söpö. Itsetunto on hiukka huono osittain huonon suhteen takia ja osittain sen takia että sairastan masennusta.
Pelkään yksin jäämistä loppuelämäksi..kaikissa juhlissa olisi aina yksin. Minulla ei ole paljon kavereita. Vain tuttuja joita näen todella harvoin eli sosiaalinen elämä on huono.
Olen mukava ja empaattinen.
Kommentit (47)
jos tahtoo seurustella. Tähän sääntöön ei ole olemassa poikkeuksia, James Bond ja ER:n lastenlääkärit ovat fiktiivisiä hahmoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekana eikä sitä saako miestä ollenkaan, jos päästää nykyisestä irti.
Ei mies ole mikään onnen tae, kun ittensä kanssa pitää kuitenkin elää.
Jos olet tyytymätön elämääsi, muuta sitä ja kato sitten, pysyykö mies mukana.
Uusi, "parempi" mies tulee jos on tullakseen, mutta ei sitä kautta kannata lähteä muutosta hakemaan.
sun pitäisi ensin löytää itsesi ja itsenäistyä, ei miehet halua parisuhteeseen naisen kanssa, joka ei tiedä kuka on ja joka etsii miestä vain ripustautuakseen tähän.
Mutta ehkä saisit kokea rakastumisen.
Tosiasiassa minusta ainoa syy erota on silloin jos todella on mielummin yksin kuin kumppanin kanssa. Ei vaihtaaksern "parempaan". Parisuhde ja senkikemunen ovat itsestä kiinni. Eli jos olet valmis kantamaanvastuun itsestäsi, lapsistasi, taloudestasi jne.yksi, niin silloin ero voi olla mielekäs. Ehkä sitten kun olet vahvistunut itsessäsi olet valmis uuteen suhteeseen. Mutta ajattele toki myös lapsia, olisiko parempi työstää tätä suhdetta, joka on lasten turva. Ystäviähän ja ihastumisiakin voi olla myös avioliitossa.
ESim. opiskelu niin en tiedä jaksanko hakea nyt kouluihin tai lukea pääsykokeisiin kun masentaa.
Tuntuu että olen työelämässä tyrinyt itseni ihan täysin ja jäänyt porukoista syrjään ja ollut pitkillä sairaslomilla ja ei ole pitkiä työsuhteita vaan 2v jokaisessa 3 työpaikassa.
Mies ihan ok, mutta en saa itse tästä mitään. Tuntuu että mies kasvaa ja ottaa vastuuta liian hitaasti. Olisi varmaan 37v hyvä kumppani kun työssä voisi ottaa ehkä rennommin.
Itsensä kanssahan sitä eletään mutta erotessa menettäisi ainakin ns. hyvän elämän ja ei saisi mitään välttämättä parempaa tilalle ja joku toinen nainen kieli pitkällä odottaisi miestä...niinhän se yleensä naisilla menee. Miehet huolitaan lapsellisinakin ja ylipainoisina ja naiset voi olla vaikka miten kivoja ja täydellisiä ja silti yksin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi sun pitäisi vaihtaa lennosta miestä? Jos et osaa olla yksin niin tulet vain ripustautumaan tulevaan mieheen liikaa. Yksikään mies kun ei ratkaise mitään ongelmiasi, juttuakavereita saa ilman parisuhdettakin.
Nytkin olen yrittänyt parantaa tätä suhdetta ja lapset kyllä tykkää isästä nykyään. Tuntuu vaan että itse on mennyt itkuisemmaksi ja väsyneemmäksi.
Itse elin lapsuudessa ns. täydellisessä perheessä ja kaikki oli hyvin ja rullasi kunnes kaikki täydellisyys särkyi ja se vienyt luottamuksen osittain miehiin. En tiedä ollsinko tosi mustasukkainen sitten jos mies olisi ns. hyvä tai täydellinen minulle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain todella hyvällä tuurilla me noin kolmekymppiset enää löydetään mitään unelmaprinssiä! Katso, ne jämät enää pyörii vapailla markkinoilla. Semmoiset, joissa on jotain vikaa eivätkä ole sen vuoksi sitoutuneet. Tuurillahan voi löytää semmoisen kunnollisen, josta joku on hölmöyksissään eronnut luulessaan, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen...
Minä löysin yli nelikymppisenä ihanan varatun miehen.. Suosittelen..
Mutta vain vähäksi aikaa. Minulle ystävystyminen on todella hankalaa. Olen kaikki ystäväni menettänyt muuton takia tai sitten elämäntilanteen. Muilla mennyt lujempaa ja itse jättäytynyt syrjään siitä.
Sitten jos itse koko ajan surkuttelee hankalaa elämäänsä tai huonoa ex parisuhdetta tai ongelmiaan niin kaverit ei tykkää. Pitäisi olla niin iloinen ja reipas. Ongelmaiset ei kiinnnosta varsinkaan uusissa ystävyyssuhteissa. Baarista ei tee mieli hakea epätoivoisia kavereita. Masentunut ei ole hyvää seuraa.
Lisäksi kaveripiirissäni on paljon sellaisia jotka olisi tyytyväisiä jos minulla menisi huonosti. Olen sen huomannut aina. Kyräilyä ym. En tiedä miksi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miestäkään kiinnostaa masentunut ja ongelmainen nainen, miksi mies haluaisi ryhtyä terapeutiksesi? Sun pitäisi ensin hoitaa masennus pois niin tietäisit, mitä oikeasti haluat. Mies ei todellakaan voi poistaa masennustasi ja ei kukaan nainenkaan haluaisi ryhtyä parisuhteeseen valmiiksi masentuneen miehen kanssa.
Taidat olla aika samanlainen kuin mä. Mä erosin tosin jo ja olen tosi yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todella paljon hukassa itsestäsi. Ja sitten syytät miestäsi, että se kasvaa ja ottaa vastuuta hitaasti.
Vakka kantensa valitsee.
Ja sen voin sanoa, että yksinhuoltajana selviytyminen vaatii itsenäisyyttä, kykyä vastata kaikesta siitä yksin, mikä ennen tehtiin perheenä. Sitten tulee vielä oma ja lasten erosuru.
Entä miten selviät taloudellisesti, jos työelämässä asiasi on noin huonosti.
Mieti kahdesti vielä. Mies tuo sinulle sitä turvaa, jota juuri nyt tarvitset. Koeta itsenäistyä ensin turvallisessa parisuhteessa. Hoida masennus pois ja järjestä työasiat kohdalleen. Hanki harrastuksia ja ystäviä. Parisuhteesi kohenee siinä sivussa.
Kyllä ystävät jaksaa kuunnella huoliakin.
Minullakin on ollut todella isoja huolia elämässäni ja olen niistä selviytynyt ystävieni tuella. Silti olen yhtä aikaa ollut iloinen ja reipas. Eivät ne sulje toisiaan pois.
Mutta tuo masentuneisuutesi sinun pitää hoitaa ensiksi. Sillä eivät miehet eivätkä ystävät halua vetää masentunutta perässään.
Sinun on löydettävä oma minuutesi. Siitä alkaa oma elämä.
ja hyvä olo. Harrastukset jaksaa hetken kiinnostaa ja sitten se lopahtaa. Ne mitä ennen tykkäsin tehdä oli juuri shoppailu ja sisustaminen, mutta lasten myötä niistäkin kadonnut se "jokin". Ja mietin että mitä sisustan kotia jos mietin samalla eroa. Kohta minulle on paljon turhia tavaroita sitten nurkissa joille ei paikkaa ja muistuttaisi vaan menneestä. Eikä tavarat tuo onnea. Ne tuo hetkeksi hyvän olon vaan.
Tuntuu että tämä sairaus vaan haluaisi minut muuttaa joksikin toiseksi joka vielä kauempana siitä mitä haluaisi olla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieti mika sua kiinnostaa? Kansalaisopistot on taynna erilaisia kursseja. Sielta voi loytaa samalla uusia tuttavuuksiakin. Kotielainten kautta (esim koiraharrastus) tai urheilun kautta loytyy kaikenlaista mihin menna mukaan. Puutarhanhoito. Vapaaehtoistoiminta (tata kautta voit itsekin saada paljon, vaikkapa vanhuksen seuralaiseksi ryhtymalla).
Shoppailu ja sisustaminen on aika tyhjia juttuja, etta niita voisi kutsua harrastamiseksi (tykkaan toki itsekin, mutta ymmarrat varmaan pointin).
hoidetaan terapialla ja lääkkeillä, ei tavaroilla ja miehillä.
kannattaa mennä terapiaan eikä erota, terapian avulla voit päästä eroon masennuksesta ja löytää itsesi, muuten se voi olla aika hankalaa, koska mistään itsesi ulkopuolelta et itseäsi löydä. Ja sitetn voi harmittaa kun jätit hyvän (jos mies oikeasti onkin hyvä) miehen vain siksi, että et hoitanut itseäsi.
Mitä menetettävää, jos harkitset jo eroa, niin kerropa ajatuksistasi miehellesi. Jos ei miestä hetkauta tai ette löydä sinun toivomaasi muutosta (edes pientä), niin eroa sitten sen jälkeen.
Nykyinen parisuhteesi voisi parantua. Ja jos eroat, tulevaisuudestakaan ei tiedä. Voit löytää sen "paremman" miehen tai sitten vielä huonompia.
Musta sun mies vaan kuulostaa niin perus suomalaiselta töissä raatavalta mieheltä, joka ei osaa kaivata/olla muuta. Eroajatuksesi voisivat ravistella. Lopputuloksena mieskin voisi saada paremman liiton.
Esimerkiksi:
...Mies paljon töissä koko ajan ja vk-loput nukkuu. Jos halutaan tehdä jotain niin minun pitää sitä järjestellä ja ehdottaa.
...Ei pidä huolta itsestään, ei käy parturissa ja kulkee vanhoissa huonoissa vaatteissa.
Käske mennä parturiin! Sano, että lähdette ostoksille ostamaan miehelle vaatteet. Vaadit, että pitää lomaa ja kesälomareissu tehdään. Lähdette jonnekin! Menkää vaikka vieraaseen kaupunkiin ja siellä mies käy parturis ja hyväksyy vaateliikkeen myyjän avun vaateostoksissa.
mulla ainakin mies aiheutti sitä masennusta. Siitä pitäisi päästä eroon - siis miehestä. Ja elämänlaatu kohenee.
todella paljon hukassa itsestäsi. Ja sitten syytät miestäsi, että se kasvaa ja ottaa vastuuta hitaasti. Vakka kantensa valitsee. Ja sen voin sanoa, että yksinhuoltajana selviytyminen vaatii itsenäisyyttä, kykyä vastata kaikesta siitä yksin, mikä ennen tehtiin perheenä. Sitten tulee vielä oma ja lasten erosuru. Entä miten selviät taloudellisesti, jos työelämässä asiasi on noin huonosti. Mieti kahdesti vielä. Mies tuo sinulle sitä turvaa, jota juuri nyt tarvitset. Koeta itsenäistyä ensin turvallisessa parisuhteessa. Hoida masennus pois ja järjestä työasiat kohdalleen. Hanki harrastuksia ja ystäviä. Parisuhteesi kohenee siinä sivussa. Kyllä ystävät jaksaa kuunnella huoliakin. Minullakin on ollut todella isoja huolia elämässäni ja olen niistä selviytynyt ystävieni tuella. Silti olen yhtä aikaa ollut iloinen ja reipas. Eivät ne sulje toisiaan pois. Mutta tuo masentuneisuutesi sinun pitää hoitaa ensiksi. Sillä eivät miehet eivätkä ystävät halua vetää masentunutta perässään. Sinun on löydettävä oma minuutesi. Siitä alkaa oma elämä.
niin hanki ystäviä, ei siihen miestä tarvita. ;)
Mutta kyllä harkitsisin ap:n tilanteessa vakavasti eroa, ettet ihan pystyyn kuole. Sulla on kuitenkin vielä elämä edessäpäin!
Mulla on ollut melko kivikkoinen tie miesten suhteen, mutta löysin lopulta aivan ihanan miehen jota rakastan kaikkine pienine vikoineenkin. Täydellistä miestä ei ole, mutta on hyviä ja on huonoja.