Onko muita jotka pelkää huostaanottoa?

Minä pelkään ihan sitä samaa. Lapsia ei vielä ole,ensimmäinen tilauksessa. Aina kun kuuntelen tai luen mm.täälläkin ketjuja, alan todella epäillä pystynkö olemaan se superäiti joka pitäisi olla ettei huostaanoteta. Eräässä ketjussa oli että yhtenä syynä huostaanotolle jos lapsi ei syö lautasmallin mukaisesti??!! Sama fiilis kuin nuorena että jos et ole mallin näköinen et pärjää elämässä. Hirveet paineet luodaan jo valmiiksi.

ainakaan mikään lautasmallin takia, ja jos mt-ongelmia on, niin silloinkin voidaan tukea muuten (jos tukea tarvitaan) kuin huostaanotolla. Jos avohuollon tukitoimet ei riitä, silloin otetaan huostaan. Sitä ei tehdä tuosta vaan ja aina pyritään pitämään biologiset vanhemmat lapsen kasvussa mukana.

Ymmärräthän, että huostaanotto on VIIMEINEN keino, jos perhe ei selviydy turvallisen arjen takaamisesta lapsilleen! Mielenterveysongelma EI YKSINÄÄN ole syy niin voimalliseen yhteiskunnan väliintuloon, kuin huostaanotto on.



t. neljän äiti

Lapsia ei oteta huostaan edes perheestä, jossa isä on alkoholisti ja ilmeisesti skitsofreenikko ja äiti uupunut. Koti on likainen ja lapset myös ja heitä ei esim. viedä lääkäriin vaikka satuttavat itsensä pahasti. Perheellä ei ole rahaa, koska isä juo sen.

Eli ap, tuskin sinulla on hätää jos jaksat pitää lapsesi kylläisinä ja puhtaina ja kodin kunnossa edes jotenkin. Tsemppiä!

että moni lapsi kasvaa todella huonossa kodissa ja ilmapiirissä.

Huostaanotto on ihan viimoinen keino. Ei ole resursseja todellakaan huostaanottaa lasta ihan helpolla.

Mikään lautasmallin mukaan syöminen ei todellakaan ole suomessa peruste huostaanotolle

anonyyminä voi selittää keskustelupalstoilla vaikka mitä. Narkki tai alkoholisti äiti voi hyvinkin kertoa, että lapsi otettiin huostaan koska ei saanut kasviksia kotona. Vaikka oikea syy on ollut äidin/isän tai molempien kykenemättömyys olla vanhempia.

Me sitä tahdoimme. Lapsen parhaaksi.

Kun ei hyvällä niin pahalla.

Vanhemmatkin voivat itse hakea huostaanottoa jos muuten ei asiat suju.

että esikoiseni huostaanotetaan anoreksiansa vuoksi. En ole ollut ollenkaan tyytyväinen hoitoon mitä lapseni saa ja olen sitä suoraan kritisoinut ja vaatinut lapselleni hoitoa. Olen hankalan vanhemman maineessa ja huostaanoton jälkeen minun mielipidettäni ei enää kysytä missään asiassa.

Enemmän mä olen huolissani niistä kaikista lapsista, joilla olisi oikeus parempaan elämään, mutta vanhemmat eivät syystä tai toisesta jaksa/viitsi huolehtia lapsistaan kunnolla. Ja vaikka kaikki olisi fyysisesti ok, niin lapsi voi pahimmillaan jäädä kokonaan vaille turvallista ja hyvää aikuissuhdetta.



Vierestä seuraan erästä sukulaislasta, josta ei vanhemmat välitä yhtään. Pakko oli lapsi saada, mutta päiväkoti (jota vaihdetaan usein) ja mummot hoitavat lapsen kasvatuksen. Vanhemmat ovat molemmat akateemisia, toinen mt-sairas, toinen muuuten vaan lusmu.

että huostaanoton syyt riippuvat niin paljon lastensuojelussa olevien henkilöiden omista elämänkokemuksista, karttuneesta ammattiviisaudesta ja kypsyydestä erottaa todellinen tarve näennäisestä tarpeesta. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä kuka vaan kenestä vaan, ja tämä saattaa helpostikin johtaa lastensuojelun asiakkuuteen. Lisää stressiä vanhemmille, jotka eivät olisi oikeasti sen tarpeessa, mutta sos.työntekijä haluaa tavata perhettä jonkun aikaa "varmuuden vuoksi" virkavirheen pelossa. Minulla oli läheinen ystävä lastensuojelussa töissä - hän lopetti siellä, koska ei kestänyt katsoa, miten mielivaltaisesti huostaanottoihin ryhdyttiin. Varsinkin nuoret, perheettömät työntekijät päätyivät liiankin nopeasti huostaanottoratkaisuihin.

^ Sosiaalityöntekijät ovat ammattilaisia, jotka päätyvät tekemiinsä ratkaisuihin objektiivisesti. Ymmärrän sen että perheestä itsestää usein ratkaisu tuntuu epäreilulta, mutta ulkopuolisen silmät näkevät parhaiten.

Pelkään myös.