Kun lapsi kuolee perheestä

onnea toivottavat:hannele,jorma, nico, luca ja rajantakaa myös jannica.



:D HAHAHHAHAAAAAAAH.

Että lapsia on yhä 4 eikä 3 niin laittaako nimi siihen kuolleeltakin? Jos ei niin silloinhan tavallaan ajattelee ettei se lapsi ole siinä. Vaikka on. Kyllähän kuolleen lapsen synttäreitä juhlitaan ja muistellaan?

Eli ei juhlita lapsen karttuvia elinvuosia, hänhän on kuollut.

Samaten on suorastaan makaaberi ajatus panna kuolleen nimi joulukorttiin. Eihän enkelilapsi enää ketään onnittele, tai ajattele jotain maallisia joulukorttiasioita!

Tästä voisi päätellä, että mielestäsi jos nainen menettää ainoan lapsen niin nainen lakkaa olemasta äiti....

Ei taida mennä ihan näin!!! Lapseni menettäneenä tiedän, että pois nukkuneiden synttäreitä vietetään. Moni leipoo kakunkin ja kutsuu vieraita. Meillä lapsen synttärit on päivä kun lasta muistetaan ja tehdään muiden sisarusten kanssa jotakin mukavaa ja käydään syömässä tai tehdään itse jotakin parempaa ruokaa.

Ps. Tiedän, että keskenmenneidenkin synttäreitä vietetään.

Pps. Kun selvästi et tiedä mistä puhut niin lzpsen menettäneellä surutyö on pahasti kesken vähintään useita vuosia ja vähän kesken loppu elämän.

vietetään kuolleen pikkuveljen syntymä- ja nimipäivää. Viimeksi syntymäpäivänä isosisarukset veivät haudalle lahjan ja kortin.

No huh huh. Sen ymmärrän että kuolleiden lasten syntymäpäivinä lasta muistellaan ja käydään haudalla yms, mutta keskenmenneidenkin..

No huh huh. Sen ymmärrän että kuolleiden lasten syntymäpäivinä lasta muistellaan ja käydään haudalla yms, mutta keskenmenneidenkin..

väärä termi... Tarkoitin tietysti kuoleena syntynyttä, ei kesken mennyttä... Mutta joka tapauksessa tiedän että kuolleena syntyneiden synttäreitä juhlitaan.

Eihän voi mitenkään käsittää elämää, millaista se on jos lapsensa menettää ennenkuin menettää. En ole menettänyt, mutta joka päivä olen kiitollinen siitä, että kaikki läheiseni ovat elossa. On tapahtunut sen verran monta läheltäpiti-tilannetta että tiedän kuinka sekunnissa kaikki voi olla toisin. MInusta on aivan brutaali ajatus että kuolleen lapsen muisto mahdollisimman nopeasti kuitataan ja haudataan ja unohdetaan. Ihmisillä on vaan surkea kyky kestää toisten surua ja menetyksiä. Kyllä mä kannan mukanani ja muistelen isovanhempianikin, heidän syntymäpäiviään, käyn haudalla laulamassa:) Ystäväni lapsi kuoli parivuotiaana ja aika mystisiä kokemuksia hänellä oli, esimerkiksi tunne siitä että lapsi kulkee rinnalla ja viestittää ettei ole hätää. Vaikka i joulukorttiin nimiä laittaiskaan, niin eihän äitiys lopu kuolemaan, mitenkään. Äitiydestä tulee vaan raskasta luopumista. Aika pimeä on ihminen joka voi surra kuolleen lapsensa pois. Osaannottoni teille jotka tuota taakkaa kannatte.

Mutta ajattelen olevani kolmen lapsen äiti, eikä vain kahden. Ja sen takia joskus, kun joku kysyy, montakos lasta sinulla on, saattaa lipsahtaa, että kolme. En halua korostaa tätä juttua muille. Toisaalta en jotenkin pysty vastaamaan, että minulla on kaksi lasta, koska se ei ole totta, niitä on kolme. Yritän aina kiertää vastaamalla jotenkin tyyliin: mulla on x-vuotias poika ja x-vuotias tyttö" ja jätän sitten vain sanomatta kolmannesta lapsesta.

Mulla on eka lapsi (poika) syntynyt kuolleena. Sen jälkeen on kolme elävää tyttöä. Jos kysytään lapsilukua, vastaan "kolme tyttöä", niin en tule valehdelleeksi, mutta en myöskään kerro koko totuutta.

Mutta ajattelen olevani kolmen lapsen äiti, eikä vain kahden. Ja sen takia joskus, kun joku kysyy, montakos lasta sinulla on, saattaa lipsahtaa, että kolme. En halua korostaa tätä juttua muille. Toisaalta en jotenkin pysty vastaamaan, että minulla on kaksi lasta, koska se ei ole totta, niitä on kolme. Yritän aina kiertää vastaamalla jotenkin tyyliin: mulla on x-vuotias poika ja x-vuotias tyttö" ja jätän sitten vain sanomatta kolmannesta lapsesta.

Mulla on eka lapsi (poika) syntynyt kuolleena. Sen jälkeen on kolme elävää tyttöä. Jos kysytään lapsilukua, vastaan "kolme tyttöä", niin en tule valehdelleeksi, mutta en myöskään kerro koko totuutta.

mä muotoilen tuon siten, että olen neljän isä, mikä pitää paikkansa. Yksi vaan sattuu olemaan kuollut. Tätä en tuo esiin ellei erikseen kysytä.

emmekä "juhli" synttäreitäkään. Käymme haudalla, viemme kynttilän ja ruusun. Näin toimimme myös kuolinpäivänä. Ei ole helppoa kolmen vuoden jälkeenkään... Meillä ei tuttujen mielestä ole neljää lastakaan, vaan "ne kolme elossa olevaa"... Vanhempieni kertoessa, että "tyttärellä on kolme lasta"... olen jo lakannut korjaamasta sanomisia.