Kun lapsi kuolee perheestä

En minä ainakaan kirjoittaisi.

Ja jos joku kirjoittaisi, miettisin varmaan että hänellä on surutyö asiasta pahasti kesken.



Mutta ei kai se laissa kiellettyäkään ole.

eihän kuollut ole enää onnittelemassa ketään?

Eihän sitä ole enää olemassa.

mut niin vaan käy kun kirjoitan korttia, että laitan koko tutun litanian. Sitten elämä lyö taas ja lujaa kun muistan että yksi on joukostamme poissa, oikeastaan ollut jo kohta pari vuotta. Surutyö perheessämme on vielä kesken ja ajoittain näitä "unhohduksia" tulee.



Ja kun niitä kortteja ei ole kuitnkaan varastossa on joko vaihtoehtona joko kortin sotkeminen tai antaminen vaikka siinä poisnukkuneen nimi onkin.

Minä en sotke vaan annan kortin sellaisenaan.

Että lapsia on yhä 4 eikä 3 niin laittaako nimi siihen kuolleeltakin?



Jos ei niin silloinhan tavallaan ajattelee ettei se lapsi ole siinä. Vaikka on.



Kyllähän kuolleen lapsen synttäreitä juhlitaan ja muistellaan?

Eikä kuolleen lapsen synttäreitä juhlita!

Kutsutteko ihan naapureiden lapset juhlimaan kuollutta lastanne? Mä en ainakaan omaani lastani laskisi kuolleen lapsen synttäreille, vois lastani alkaa ahdistamaan.

Kyllä surutyö on pahasti tosiaan kesken, jos noin menettelee?

Sen ymmärrän, et jos lapsi on kuollut, hänen synttärinään laitetaan kynttilä palamaan, mutta ei juhlia!

vaikka sitä on vaikea hyväksyä, sitä ei enää ole.

Että lapsia on yhä 4 eikä 3 niin laittaako nimi siihen kuolleeltakin? Jos ei niin silloinhan tavallaan ajattelee ettei se lapsi ole siinä. Vaikka on. Kyllähän kuolleen lapsen synttäreitä juhlitaan ja muistellaan?

Eli ei juhlita lapsen karttuvia elinvuosia, hänhän on kuollut.

Samaten on suorastaan makaaberi ajatus panna kuolleen nimi joulukorttiin. Eihän enkelilapsi enää ketään onnittele, tai ajattele jotain maallisia joulukorttiasioita!

MIKÄ on kumminkin eri asia kuin se, jos joku kysyy, montako lasta perheellä on. Heillä on toki OLLUT ne neljä, joista yksi on kuollut.

meiltä on kanssa lapsi kuollut ja kyllä usein tekisi mieli kirjoittaa. Järjellä tietenkin ymmärrän, että kortinsaajalle lasta ei ole enää olemassa millään tasolla. Surevalle perheelle kuitenkin sen yhden lapsen poissaolo tekee itse asiassa lapsesta erittäin näkyvän. Jokainen asia muistuttaa hänen poissaolostaan. Nykyinen surukäsityskin ohjaa siihen, että kuollutta ei pidä pyrkiä unohtamaan, vaan vaalimaan hänen muistoansa.



Minä kirjoitan usein lapset tai jälkikasvu tms., koska omissa ajatuksissani se kuollutkin lapsi on aina osa meidän perhettämme.



Nykyään muuten ajatellaan niin, että surutyö ei valmiiksi tule, vaan kyllä se jatkuu jollain lailla koko surijan elämän. Itsestäni se tuntuu lohdulliselta, poikani ei unohdu.

Ja sinä olet menettänyt lapsen tai tunnet perheen joka on menettänyt?

Koska lapsen synttäreitä JUHLITAAN vaikka tämä olisi kuollut!

Minä ajattelen että lapsen kummeille ja mummoille (joille nyt kortteja annetaan) niin lapsi on kyllä "olemassa".



ap

Meille kävi niin että lapsemme joka oli saraalassa kuoli joulun aikaan. Me olimme ehtineet teettää joulukortit joissa oli myös lapsen nimi. Lähetimme sitten ne kortit ja lisäsimme tekstin jossa kerroimme lapsen olevan muistoissamme. Se oli kaikin puolin raskas joulu.

Oli sen joutunut itse kokemaan tai ei. Jokaisella on oikeus omaan suruunsa, eikä edes kahden lapsen menettäneen perheen suru varmaankaan ole koskaan samanlaista.



Oma mielipiteeni on se, että kuolleen perheenjäsenen nimeä ei kirjoiteta mihinkään korttiin tai muuhun vastaavaan. Tämä koskee niin aikuisia kuin lapsiakin. Tuntuisi hassulta saada esimerkiksi mummolta joulukortti, jossa olisi kuolleen papankin nimi. Ihan sama pätee myös lapsiin.



Perheenjäseniä nämä enkelivauvat ja edesmenneet isovanhemmatkin edelleen ovat. Jossakin kohtaa soveliaisuuden raja kuitenkin menee näissäkin asioissa. Oman mielipiteeni mukaan se on veteenpiirretty viiva, mutta sijaitsee silti varmasti ennen tätä korttiasiaa.

Mutta ajattelen olevani kolmen lapsen äiti, eikä vain kahden. Ja sen takia joskus, kun joku kysyy, montakos lasta sinulla on, saattaa lipsahtaa, että kolme. En halua korostaa tätä juttua muille. Toisaalta en jotenkin pysty vastaamaan, että minulla on kaksi lasta, koska se ei ole totta, niitä on kolme. Yritän aina kiertää vastaamalla jotenkin tyyliin: mulla on x-vuotias poika ja x-vuotias tyttö" ja jätän sitten vain sanomatta kolmannesta lapsesta.

muuten kuollut lapseni on joka päivä mielessäni ja sitä kautta elämässäni.



Olen tuossa korttiasiassa samaa mieltä kuin se kirjoittaja joka sanoi, että eihän mummokaan kirjoita kuolleen papan nimeä korttiin. Kai korttiin laitetaan niiden nimet jotka ovat onnittelemassa?



Jos lasten määrää kysytään, sanon että kaksi, joista toinen on kuollut.

eikä asiaa lieventäisi yhtään se että kortin saaja olisi kuolleen lapsen läheinen. Kyllä se vaan todella outoa olisi, onnittelukortissa kuolleen ihmisen nimi. Ei ainakaan minusta tuntuisi kivalle saada/lukea sellaista korttia.

kurjaa, että sinusta ei ole KIVAA saada korttia, jossa on kuolleen lapsen nimi. Kyllä kuolleen lapsen vanhempien pitäisi ottaa sinun tunteesi huomioon ja toimia niin, että sinulla on KIVAA.

Ehkä ap sinulle olisi yksi askel surutyössä eteenpäin, jos jättäisit kuolleen lapsesi nimen nyt pois korteista.

kurjaa, että sinusta ei ole KIVAA saada korttia, jossa on kuolleen lapsen nimi. Kyllä kuolleen lapsen vanhempien pitäisi ottaa sinun tunteesi huomioon ja toimia niin, että sinulla on KIVAA.

mutta käsitin että aloituksessa kysyttiin ihmisten mielipiteitä "kuolleen lapsen nimen kirjoittamisesta korttiin". Jos se nyt jonain terapiamuotona sulle/heille toimii niin kaikinmokomin, mutta outoa se on minusta silti. Sun ei tarvitse olla samaa mieltä mun kanssa, ole ihan huoleti siis.