Joku ilkeä ihminen rikkonut 2-vuotiaan leikkiauton

tai etenkään toisten tavaroilla on arvoa ja että kaikkea ei voi vain ostaa uutta. "Nääh, se on vain Porvoon kirkko, kyllä Suomessa kirkkoja riittää ja aina voi rakentaa uuden..." Niinpä, niin.

Minusta on vähän surullista kun joskus vastaan tulee aikuisia ihmisiä, jotka oikeasti viitsivät valittaa esim. nyt vaikka auton naarmuuntumisesta tai kodinkoneen särkymisestä. Sitä vartenhan on korjaamot ja kodinkoneliikkeet. Huoh.

ja olette säilyttäneet lukitsemattomassa tilassa?

voi voi

sulla on muuten rikas isä!

Harmi, lapsesi eivät siis koskaan ole saaneet oppia huolehtimaan tavaroistaan. Teillähän ostetaan uusi, jos vanha hajoaa. Meillä taas lähdetään siitä, että uutta ei tarvitse ostaa, koskan vanhaa käytetään niin hyvin, että se ei mene rikki. Inhoan kertakäyttökulttuuria, jossa tavaralla ei ole mitään arvoa, kunhan sitä aina kaupasta kotiin kannetaan.

Kyllä minun lapseni osaavat huolehtia tavaroistaan, ja minäkin osaan. Tosin suhtaudumme tavaraan käytännöllisesti, eli jos autoon tulee naarmu, meidän perheessä sitä ei todellakaan surra. Mutta ei käytännöllinen asenne tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi huolehtia tavaroistaan. Minusta on vähän surullista kun joskus vastaan tulee aikuisia ihmisiä, jotka oikeasti viitsivät valittaa esim. nyt vaikka auton naarmuuntumisesta tai kodinkoneen särkymisestä. Sitä vartenhan on korjaamot ja kodinkoneliikkeet. Huoh.

ja viikko ilman autoa? Outoa, ainakin minulle tuo tuottaisi kohtalaista suurempia ongelmia jo työmatkankin suhteen.

tai etenkään toisten tavaroilla on arvoa ja että kaikkea ei voi vain ostaa uutta. "Nääh, se on vain Porvoon kirkko, kyllä Suomessa kirkkoja riittää ja aina voi rakentaa uuden..." Niinpä, niin.

Jaa että Fletcherin mielestä Porvoon kirkko ja leluauto ovat ihan sama asia. Jos jokaisesta leluauton rikkojasta tulisikin kirkonpolttaja, Suomessa ei olisi ollut yhtään kirkkoa enää vuosikymmeniin.

Ai sinua ei yhtään sureta 2000 e:n lasku naarmun korjaamisesta

ja viikko ilman autoa? Outoa, ainakin minulle tuo tuottaisi kohtalaista suurempia ongelmia jo työmatkankin suhteen.

Me käytiin maalauttamassa kahteen peltiin tullut naarmu ja homma kesti pari tuntia ja maksoi pari sataa. Viimeksi kun piti vaihtaa koko ovi (kolarin takia, eikä ollut minun syyni), saatiin auto käyttöön vaihdon ajaksi, eikä maksanut mitään. Jos se tavara oikeasti on noin arvokasta, kannattaa ottaa hyvät vakuutukset.

ja olette säilyttäneet lukitsemattomassa tilassa? voi voi sulla on muuten rikas isä!

Lukittu leikkivälinevarasto oli kyseessä..

Isäni varakkuuteen en lähde ottamaan kantaa. Tottakai hän haluaa ainoalle poikapuoliselle lapsenlapselleen ostella noita vempaimia ja se hänelle sallittakoon.

Jaa että Fletcherin mielestä Porvoon kirkko ja leluauto ovat ihan sama asia. Jos jokaisesta leluauton rikkojasta tulisikin kirkonpolttaja, Suomessa ei olisi ollut yhtään kirkkoa enää vuosikymmeniin.

esineellä ei ole mitään erityistä (siis edes rahallista?) arvoa ja on vain hyvä, jos joku hajottaa niitä tärkeitä esineitä, jotta oppii. Jos on "ihan sama", että joku hajottaa lapsen rakkaan lelun, on varmasti myöskin "ihan sama", että joku polttaa historiallisen rakennuksen.

esineellä ei ole mitään erityistä (siis edes rahallista?) arvoa ja on vain hyvä, jos joku hajottaa niitä tärkeitä esineitä, jotta oppii. Jos on "ihan sama", että joku hajottaa lapsen rakkaan lelun, on varmasti myöskin "ihan sama", että joku polttaa historiallisen rakennuksen.

Mihin vedät itse rajan? Jos mielestäsi leluautoa voi huoletta verrata Porvoon kirkkoon, koska kumpikin on mielestäsi arvokas, mitä sanot siihen, että jonkun mielestä tyhjät viinipullot kaapin perukoilla ovat niin arvokkaita ettei niitä voi viedä kierrätykseen? On niin kova tunnearvo nääs. Samaa voi sanoa lapsen kivikokoelmasta, jolla voi olla lapselle kova arvo, mutta pakko se on joskus nurkista pois siivota. Ai niin, paitsi että sehän on Fletcherin mielestä niin arvokas, että jos yksikin kivi menee hukkaan, äitiä harmittaa ihan turkasesti.

Ei se Porvoon kirkkokaan mikään elämää suurempi asia ole, btw. Se on kirkko, joka on rakennettu jumalan palvomista varten. Jumala itse taas Raamatussa ilmoittaa, että hänen palvomisensa ei vaadi mitään erityistä arkkitehtonista standardia.

Mihin vedät itse rajan? Jos mielestäsi leluautoa voi huoletta verrata Porvoon kirkkoon, koska kumpikin on mielestäsi arvokas, mitä sanot siihen, että jonkun mielestä tyhjät viinipullot kaapin perukoilla ovat niin arvokkaita ettei niitä voi viedä kierrätykseen? On niin kova tunnearvo nääs. Samaa voi sanoa lapsen kivikokoelmasta, jolla voi olla lapselle kova arvo, mutta pakko se on joskus nurkista pois siivota. Ai niin, paitsi että sehän on Fletcherin mielestä niin arvokas, että jos yksikin kivi menee hukkaan, äitiä harmittaa ihan turkasesti.

Ei se Porvoon kirkkokaan mikään elämää suurempi asia ole, btw. Se on kirkko, joka on rakennettu jumalan palvomista varten. Jumala itse taas Raamatussa ilmoittaa, että hänen palvomisensa ei vaadi mitään erityistä arkkitehtonista standardia.

mitään verrattuna siihen, että joku perustaa wincapitan ja käärii tuhansilta ihmisiltä heidän säästönsä. Mutta en hiivatissa mene sanomaan sille mukulalleni, että ei se yksi tikkari nyt mitään merkkaa. Ja jos varastaa sen tikkarin kaveriltaan, en mene sille kaverille sanomaan, että älä vikise yhdestä tikkarista, kun suurempiakin varkauksia tapahtuu.

Kun on lapsista kyse, suhtaudutaan vakavasti pieniinkin vääryksiin, koska toiveena on, että se lapsi oppisi, että varastaa ei saa, toisten omaisuutta ei saa tuhota. toista ei saa vahingoittaa jne.

Porvoon kirkon merkitys ei muuten ole uskonnollinen, Jumalalle on tosiaan aivan yhdentekevää, minkälaisessa pytingissä vai taivasallako häntä rukoillaan. Sen arvo on kulttuurihistoriallinen ja sellaisena sitä arvokkaampia pytinkejä tai esineitä ei Suomesta aivan hirveän monta löydy.

EDIT: Niin ja minä saisin sätkyn, jos lapseni hajottaisivat toisten ihmisten keräyskokoelman, enkä tosiaankaan heitä roskiin toisten ihmisten erilaisten kaljapurkkien kokoelmaa tai ota niitä ilmakiväärimaaleikseni. En myöskään heitä lasteni kivikokoelmia pois ilman heidän lupaansa, vaan heidän tavaroidensa karsimisesta sovitaan yhdessä. Heidän tavaroidensa pitää mahtua tiettyyn tilaan, mutta he itse päättävät, mitkä ovat heidän korvaamattomia tavaroitaan.

mitään verrattuna siihen, että joku perustaa wincapitan ja käärii tuhansilta ihmisiltä heidän säästönsä. Mutta en hiivatissa mene sanomaan sille mukulalleni, että ei se yksi tikkari nyt mitään merkkaa. Ja jos varastaa sen tikkarin kaveriltaan, en mene sille kaverille sanomaan, että älä vikise yhdestä tikkarista, kun suurempiakin varkauksia tapahtuu.

Kun on lapsista kyse, suhtaudutaan vakavasti pieniinkin vääryksiin, koska toiveena on, että se lapsi oppisi, että varastaa ei saa, toisten omaisuutta ei saa tuhota. toista ei saa vahingoittaa jne.

Porvoon kirkon merkitys ei muuten ole uskonnollinen, Jumalalle on tosiaan aivan yhdentekevää, minkälaisessa pytingissä vai taivasallako häntä rukoillaan. Sen arvo on kulttuurihistoriallinen ja sellaisena sitä arvokkaampia pytinkejä tai esineitä ei Suomesta aivan hirveän monta löydy.

EDIT: Niin ja minä saisin sätkyn, jos lapseni hajottaisivat toisten ihmisten keräyskokoelman, enkä tosiaankaan heitä roskiin toisten ihmisten erilaisten kaljapurkkien kokoelmaa tai ota niitä ilmakiväärimaaleikseni. En myöskään heitä lasteni kivikokoelmia pois ilman heidän lupaansa, vaan heidän tavaroidensa karsimisesta sovitaan yhdessä. Heidän tavaroidensa pitää mahtua tiettyyn tilaan, mutta he itse päättävät, mitkä ovat heidän korvaamattomia tavaroitaan.

Siinä mielessä, että minäkään en omille lapsilleni sanoisi, ettei sillä ole väliä mitä he toisten tavaroilla tekevät. Itse asiassa olen aina heille opettanut, että muiden tavaroihin ei saa koskea ilman lupaa. Mutta sanon kyllä heille, että omiin tavaroihinsa ei pidä liikaa kiintyä enkä esim. kategorisesti hyväksy lelujen takia itkemistä (ei siitä rangaistusta ole tarvinnut koskaan antaa, mutta sanon aina, että jos leluihin kiintyy niin paljon, että niiden takia pitää itkeä, niin jotain on pielessä). Jos lapselta varastetaan tikkari, en tosiaankaan loukkaannu lapsen puolesta. Eri asia jos tulee turpaan, silloin kyllä loukkaannun.

Ajattelin ap:n tilannetta omasta näkökulmastani, eli jos ap:n lapsi oli minun, en tästä tapauksesta hirveästi vauhkoontuisi vaan käyttäisin tilaisuuden asennekasvatukseen.

P.S. Jos ihmisellä on varaa panna rahansa Wincapitaan, on hänellä minun mielestäni myös varaa menettää ne. Tämä siis noin periaatetasolla. Yksilötasolla tietenkin ymmärrän, että harmittaahan se jos tuli laitettua rahansa kankkulan kaivoon.

Enkä missään nimessä opeta lapsiani siihen, että heille saa tehdä mitä hyvänsä. En myöskään kiellä lasteni tunteita ja heidän oikeuttaan tuntea niitä, enkä ikinä kiellä heitä itkemästä. En myöskään kiellä heitä välittämästä, oli kyse sitten ihmisestä, eläimestä tai esineestä. Enkä sano, ettei heille saa tulla paha mieli, jos heidän tavaroitaan viedään tai rikotaan tai heitä kiusataan muuten.



Ja ihan varmasti teen selväksi, että muiden tavaroiden varastaminen tai rikkominen aiheuttaa aina paljon mielipahaa. Ja kyllä itseäni ottaisi aika rutkasti päähän, jos joku nyt vaikka hävittäisi kaikki meidän perheen valokuvat.

Minusta nyt vain ei ole samantekevää, mitä ihmiset toisille ihmisille tekevät

Ja ihan varmasti teen selväksi, että muiden tavaroiden varastaminen tai rikkominen aiheuttaa aina paljon mielipahaa. Ja kyllä itseäni ottaisi aika rutkasti päähän, jos joku nyt vaikka hävittäisi kaikki meidän perheen valokuvat.

No, meille ei aiheuttaisi :-) BTW, en ole valokuvaihmisiä, mutta sen varmaan arvasitkin. Eli yritämme elää nykyisyydessä mieluummin kuin muistoissa.

Minullekaan ei ole samantekevää mitä ihmiset toisilleen tekevät, mutta se on aika samantekevää mitä he tekevät tavaroilleen, siis omilleen. Ja ehkä tämän asenteen takia meidänkin perheelle on siunaantunut paljon maallista omaisuutta, koska siihen ei ole koskaan kiinnitetty hirveästi huomiota. Fokus niinsanotusti on ollut muissa asioissa.

Minusta nyt vain ei ole samantekevää, mitä ihmiset toisille ihmisille tekevät Ja ihan varmasti teen selväksi, että muiden tavaroiden varastaminen tai rikkominen aiheuttaa aina paljon mielipahaa. Ja kyllä itseäni ottaisi aika rutkasti päähän, jos joku nyt vaikka hävittäisi kaikki meidän perheen valokuvat.

No, meille ei aiheuttaisi :-) BTW, en ole valokuvaihmisiä, mutta sen varmaan arvasitkin. Eli yritämme elää nykyisyydessä mieluummin kuin muistoissa. Minullekaan ei ole samantekevää mitä ihmiset toisilleen tekevät, mutta se on aika samantekevää mitä he tekevät tavaroilleen, siis omilleen. Ja ehkä tämän asenteen takia meidänkin perheelle on siunaantunut paljon maallista omaisuutta, koska siihen ei ole koskaan kiinnitetty hirveästi huomiota. Fokus niinsanotusti on ollut muissa asioissa.

eli sinulla lienee mies, joka omaisuutta hoitaa. Hoitamatta ja arvostamatta se hupenee.

rikottiin 1,5 vuotiaan hiekkalelut kun jätettiin hiekkalaatikolle kerrostalon pihalle. pojilla oli myös tapana pissata aina liukumäkeen siinä suoraan vanhempien asuntojen ikkunoiden edessä. kivaa! rätti ja pesuainetta aina mukana! rikosilmoituksen tekisin tuosta tai ainakin kävisin kysymässä poliisiasemalla et voiko tehdä jotain. puhuttelu pennuille ois ihan jees.

teidän talon väki? Jos kävisit kyselemässä naapureilta, että ovatko nähneet mitään.

Tuon asenteen ansiosta ei siunaannu maallista omaisuutta

eli sinulla lienee mies, joka omaisuutta hoitaa. Hoitamatta ja arvostamatta se hupenee.

Omaisuudenhoito on ulkoistettu, joten en osaa tarkalleen sanoa kuka sitä hoitaa, mutta omassa elämässä ollaan tosiaan keskitytty vähän muihin asioihin kuin tavaran keräämiseen ja siitä pakkomielteisesti huolehtimiseen.

Enkä nyt sano, että ap olisi mitenkään pakkomielteinen, ymmärrän kyllä ärsytyksen oikein hyvin. Mutta lapselle lelulla on pelkästään käyttöarvo, ei hän sen korkeaa hintaa ymmärrä. Joten ensi viikolla tämän lelun on voinut hyvin korvata vaikka käpylehmä tai joku uusi leikki, mene tiedä. Eli jos lapsi olisi leikkinyt viime ajat muoviämpärillä ja kakkumuoteilla ja ne olisivat hävinneet, menetys lapselle olisi aivan yhtä suuri kuin kalliin leluauton rikkoontuminen, mutta äiti tod.näk. kohauttaisi olkapäitään ja keksisi jotain muuta tekemistä. Eli ehkä tämän kalliimmankin lelun hajoamiseen voisi yrittää suhtautua samalla tavalla, koska lapsen kannalta se on ihan sama mitä lelu maksoi.

selvittää lapselle, ettei se nyt niin paha juttu ole jos auto menee rikki. Ihan hyvä asia oppia sekin. Välillä itseäni huvittaa paljon isommat lapset, joiden mielestä se oma lelu on suurin piirtein maailman tärkein asia, jota ei muut saisi edes katsoa, ettei se nyt vaan menisi rikki.

tavallinen sossutapaus ja kateudesta vihreenä kun jonkun toisen lapsella on kivoja leluja mitä ei omilleen pysty tarjoamaan.

Jounkun tommosen lapsi sen ap:n pojan autonkin on rikkonut.

raha ja tavara on kohtuuttoman tärkeitä. Kohtuullisesti toimeentulevat taas osaavat suhtautua tavaraan ja rahaan kiihkottomammin, vaikka sitä olisi käytössä vähemmän. Eräs sukulaiseni on tällainen vähävarainen, joka ilmoittaa pyytämättä kaikkien uusien ostostensa hinnan sentilleen. Ja jos tavarassa on merkki, se pitää myös ilmoittaa aivan niin kuin se olisi tärkeäkin asia.

Ja mieluiten näkyvän paikkaan. Ja vielä apn pulmaan. Mä en ikinä jättäis tuollaista lelua yleisin tiloihin!!!

Meidän naapurin lapset; 6v, 4v ja 2v- leikkivät aina keskenään ilman vanhempien valvontaa tossa pihalla. Ja meidän lapsella on sellanen plaston mopo, joka on tuossa meidän oven edessä, tuolin alla (asutaan rivarissa) säilössä. Ja usein ne käy kähveltämässä sen, ja kaikenlisäks vielä eivät edes palauta- vaan sitä saa sitte haeskella ympäri pihaa.

Kaiken huippu oli, kun ne lapset oli taas kerran sen ottaneet (4v), ja me mentiinki samaan aikaa pihalle- ja oma lapseni tietysti rupesi ajelemaan mopolla, kun olivat sen taas jättäneet ruusupuskaan. Ja siitähän riemu syntyi, vanhemmat lapset rupes vinkumaan, että mopo on heidän, 4v yritti jopa lyödä omaa lastani, kun sai niin hirveet raivarit. Lopulta tuli tää "mä kerron äitille"- juosvat sisään, mutta takas ei enää tulleet. Oma lapseni on alle 2vee.

Ja ymmärrän, että 2v ei vielä tajua, mitä saa ottaa, ja mitä ei. Mutta kun ei 4 vuotiaskaan vielä!

Nyt mopo on sisällä turvassa :) Hiekkalelujakin kun "lainasivat", niin olivat näköjään vieneet ne sitten omaan kotiinsa...Kiva

Todennäköisesti sun tapauksessa on kyseessä isommat lapset, jotka ehkä ilkeyttään, tai vahingossa rikkoneet, eivätkä vaan ole kehdanneet kertoa kenellekään. Onko taloyhtiö iso, voisitko mahdollisesti saada selville, ketkä sen on rikkoneet? nimittäin jos ei ole paljon lapsia talossa, niin varmasti kyselemällä saat selville.

Tuon asenteen ansiosta ei siunaannu maallista omaisuutta eli sinulla lienee mies, joka omaisuutta hoitaa. Hoitamatta ja arvostamatta se hupenee.

Omaisuudenhoito on ulkoistettu, joten en osaa tarkalleen sanoa kuka sitä hoitaa, mutta omassa elämässä ollaan tosiaan keskitytty vähän muihin asioihin kuin tavaran keräämiseen ja siitä pakkomielteisesti huolehtimiseen. Enkä nyt sano, että ap olisi mitenkään pakkomielteinen, ymmärrän kyllä ärsytyksen oikein hyvin. Mutta lapselle lelulla on pelkästään käyttöarvo, ei hän sen korkeaa hintaa ymmärrä. Joten ensi viikolla tämän lelun on voinut hyvin korvata vaikka käpylehmä tai joku uusi leikki, mene tiedä. Eli jos lapsi olisi leikkinyt viime ajat muoviämpärillä ja kakkumuoteilla ja ne olisivat hävinneet, menetys lapselle olisi aivan yhtä suuri kuin kalliin leluauton rikkoontuminen, mutta äiti tod.näk. kohauttaisi olkapäitään ja keksisi jotain muuta tekemistä. Eli ehkä tämän kalliimmankin lelun hajoamiseen voisi yrittää suhtautua samalla tavalla, koska lapsen kannalta se on ihan sama mitä lelu maksoi.

et yksin uskalla siitä edes huolehtia? Pelkäätkö, että se hupenee ja katoaa? Eli sinä itse rakastat maallista niin paljon, että et suostu siitä päästämään irti vaan ostat jonkun huolehtimaan siitä puolestasi. Se jos mikä on rakkautta rahaan.

Ja ap:n lapselle tuo oli tärkeä ja ihana leikkiauto, jollaista ei saa toista. Enpä usko, että sinä kohauttaisit olkapäitäsi, jos oma autosi olisi kadonnut pihasta.