Huvittuneena muistelen sitä aikaa kun tultiin vauvan kanssa sairaalasta kotiin...

te niitä lapsia ylipäätään lähditte hankkimaan? Ja miten ihmeessä ne päästi teidät sairaalasta edes pois? Tai miten te uskalsitte lähteä kun kaikki ei vielä ollut hallussa? Miten ei voi/osaa varautua riittävästi ennen lapsen syntymää vaatteilla, vaipoilla ym. tärkeällä? Siis mitä mielessä on liikkunut viimeiset 9kk?

ei ollut silloin nettiä eikä vauvapalstaa, mistä olisi voinut kaikkea kysellä. Ei me teinejä enää oltu, mutta tietämättömiä kyllä. Neuvolan perhevalmennus oli aika puutteellista. Luulin ettei mitään tuttipulloja esim tarvita kun imettää. Mutta ei se niin sujunutkaan. Vauva syntyi ennen laskettua aikaa joten ei oltu ehditty vielä varautua kunnolla.

te niitä lapsia ylipäätään lähditte hankkimaan? Ja miten ihmeessä ne päästi teidät sairaalasta edes pois? Tai miten te uskalsitte lähteä kun kaikki ei vielä ollut hallussa?

Miten ei voi/osaa varautua riittävästi ennen lapsen syntymää vaatteilla, vaipoilla ym. tärkeällä? Siis mitä mielessä on liikkunut viimeiset 9kk?

Vaatteitakaan en kovin paljon hankkinut. Kokemuksista tietää että se vauva voi kotiutuessaan olla kaksikiloinen tai lähemmäs viisikiloinen. Isä on sitten käynyt lapsen synnyttyä ostamassa kotiintulovaatteet, sopivat vaipat ja mitä muut nyt on tarvinut. Vaatteita on aina tullut lahjaksikin enenmmän kuin ehtii aluksi käyttää.

Tai miten te uskalsitte lähteä kun kaikki ei vielä ollut hallussa?

Niin, ajatella, miten sitä on uskallettu lähteä vauvan kanssa sairaalasta kotiin, kun ei ollut kaikki lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvä hallussa! Kamalaahan se olisi, jos olisi seuraavaan 18 vuoteen tullut yksikin yllättävä tilanne, johon ei olekaan osannut täysin varautua! Siis mitä ihmettä on mielessä liikkunut edellisen 9 kk!

Ja vauvan hoitaminen on ollu mulle helppoa ja luontevaa heti synnytyksestä alkaen.



Olen aina sanonu, että vauvat on passannu mulle kuin hanska käteen :) Olin 20 v kun ensimmäinen syntyi.



Pari kertaa olen kyllä päivitelly, kun vierustoverina on sairaalassa ollu joku tosi tumpelo ensisynnyttäjä. Käyny mielessä, et miten lienee ovat kotonaan pärjänneet, kun koko ajan olivat hoitajaa vailla avuksi sairaalassa. Ja paniikin poikanen ilmassa ilman mitään syytä.

äitini seuranani,koska mies oli vielä töissä, olin unohtanut hankkia vaippoja sekä korviketta (en imettänyt)ja olin kokovartalo paniikissa. Kun äitini joutui lähtemään, odotin täristen että lapsen isä tulee kotiin syöttämään ja vaihtamaan vaipan kun en uskaltanut itse:) meni varmaankin viikko tai vähän päälle ennen kuin uskalsin pestä lavuaarissa lapsen takapuolta.

te niitä lapsia ylipäätään lähditte hankkimaan? Ja miten ihmeessä ne päästi teidät sairaalasta edes pois? Tai miten te uskalsitte lähteä kun kaikki ei vielä ollut hallussa?



Miten ei voi/osaa varautua riittävästi ennen lapsen syntymää vaatteilla, vaipoilla ym. tärkeällä? Siis mitä mielessä on liikkunut viimeiset 9kk?

Oliko vauva ihan totaalivahinko vai olitko teini vai mitä? Muuten vaan vajaa?

Toki se on järkyttävää kun jokainen tuttipullo ei ole ojennuksessa keittiön kaapissa ja vaipat söpösti viikattuna uuden lastenhuoneen hyllyssä

Miksi ette olleet lainkaan varautuneet lapsen tuloon??

Vaatteita ja vaippoja oli toki varattuna. Vaipat oli lähinnä kestoja jotka aiheittivat tytölle kamalan ihottuman. Olin ajatellut että tietysti imetän, joten pulloja tai korviketta ei ollut (rintakumeja, rintapumppu jne kyllä löytyi). Kävi sitten niinkin hassusti että viikon sairaalassa olosta huolimatta maito ei noussut ollenkaan, joten korviketta ja pullojahan siinä piti kaupasta lähteä ostamaan.

kävi toisin päin,vein lähes koko vauvanvaate varastoni sairaalaan mukaan ja 2pkt vaippoja. siis huom. n.80 vaippaa mukana,että voi sitä olla tyhmä toisinkin päin.Niin ja olin 19v.

se oli tavallaan huoletonta ja yksinkertaista aikaa.



Tietysti vauvasta huoli ja vastuu mutta jotenkin niin yksinkertaista elämää . Ja ihana tietoisuus ettei tarvinnut mennä töihin pitkään aikaan. Sai vain olla ja keskittyä vauvaan ja hetkeen.