Miten valita lapsen kummit?

Halusin kummeiksi meille läheiset ihmiset. En halunnut sisaruksia, koska he ovat jo lapsen elämässä tärkeitä sukulaisuutensa perusteella (jos ovat). Lisäksi ovat luonteeltaan sellaisia, että tuskin arvostaisivat kummiuttaan yhtään.



Toinen ystäväpariskunnista on lapseton, ja heistä kyllä huomaa, että eivät ole kovin kiinnostuneita kummilapsestaan. Se vähän harmittaa, mutta ehkä se muuttuu, kun lapsi kasvaa.



Kysyin kummeilta vasta kun lapsi oli syntynyt. Toista pariskuntaa varsinkin mietittiin aika loppuun asti, että pyydetäänkö. En haluaisi joutua tilanteeseen, jossa joutuisin perumaan kummipyynnön, jos mieli muuttuisikin.

Täti varsinkin on aivan mahtava kummi, muistaa lasta ja jaksaa olla kiinnostunut lapsen tekemisistä (toisaalta välillä tuntuu, että toinen lapsemme on hänelle liki ilmaa, vaikka sukulaislapsi on).



Toisen lapsen kummeja ovat miehen toinen täti ja hänen puolisonsa.



Perusteina kummeille oli kypsyys (paitsi miehen veli) ja kummius.



Ja miksi miehen sukulaisia, minun sukuni ei pidä yhtä.

Perusteina kummeille oli kypsyys (paitsi miehen veli) ja kummius.

kun olivat syntyneet.

Ensimmäisellä on siskoni ja ystäväni sekä miehen puolelta hänen kaksi ystäväänsä

Toisella on meidän ystävä pariskunta (joiden lapsen kummi me vastaavasti olemme), minun ystävä sekä mieheni kummipoika.

Haluttiin läheisiä oli ne sitten sukua tai ei. Toiset pitää enemmän yhteyttä, toiset ei, mutta jokainen tyylillään.

Mieti, kuka arvostaisi kummiutta, tulisi lapsen kanssa toimeen ja kenen kanssa yhtedenpito todennäköisesti säilyy.



Meillä oli esikoisen kummina minun siskoni ja miehen sisko miehineen, koska he ovat meille myös hyvin läheisiä ihmisiä.



Kakkoselle tuleekin kummit ystäväpiiristä ja valitsemme sellaisen sinkun sekä pariskunnan, jotka ovat olleet eniten kiinnostuneita esikoisemmekin elämästä. Itse asiassa olemme itsekin tuon pariskunnan lapsen kummeja ja minusta on kiva, että voimme puolin ja toisin olla tärkeitä toistemme lapsille.



Tunnen hieman huonoa omaatuntoa, että eräs pitkäaikainen ystävä ei ole päässyt ystävä- tai sukulaispiiristään kenenkään kummiksi, mutta valitettavasti en itsekään tässä tilanteessa halua pyytää häntä kummiksi, kun hänen oma elämänsä on aivan sekaisin, ja yhteydepito on lähinnä sitä, että minä kuuntelen hänen huoliaan... tiedän, että hän on pahoillaan, kun ei ole päässyt kenenkään kummiksi :( (esim. oman siskonsa lapsen tai serkkunsa jonka kanssa asui pitkään)

Me taas nimenomaan halusimme toisiksi kummeiksi jomman kumman sisaruksen puolisoineen ja toisiksi kummeiksi ystävämme, koska jos ystävyys katkeaa niin lapsella on ainakin toiset kummit, jotka pysyvät hänen elämässään.



Emme kyllä ajatelleet kristillistä taustaa yhtään. Tiedän, että lapsen kaikki kummit suhtautuvat kirkkoon myötämielisesti, mutta en usko, että he varsinaisesti "auttavat lasta kasvamaan uskossa", kuten pappi asian esitti.

joiden ajattelimme olevan lapsemme elämässä 'hyviä' aikuisia, sellaisia, jotka pystyisivät auttamaan jos me emme pystyisi. Ja en tarkoita taloudellista apua.

koska silloin heillä on myös varaa ostaa kivoja lahjoja ja muistaa lasta usein tavaralla ja rahalla. Jos siis kiinnostusta lasta kohtaan riittävästi. Lahjojen ostelu ei tietenkään ole se oleellisin osa kummiutta, mutta kyllä itseäkin piristää kun lapsi saa paketin, muulloinkin kuin synttärinä ja jouluna. Meillä ainakin lapset saa isovanhemmiltakin niin paljon erityistä uimahalli, hampurilais,puistopiknik-aikaa, että arvostamme paljon kummin panostusta lapsen materiaalipuoleen. Toisille ehkä se kummin antama aika lapselle on hyvinkin tärkeää. Mutta voi olla joku pienempi tuloinenkin joka haluaa muistaa lasta lahjoilla ja ostelee vaikkei varaa olisikaan