Miksi minut unohdetaan? Eikä kukaan tunnu välittävän?

Nämä kaksi naista nyt ilmeisesti vaan ovat teiniasteella ja omivat tositensa seuran ajatelematta, että ei se ystävyys mihinkään vähene, vaikka sitä muillekin jakaa. Näitä tyyppejä on paljon. En tiedä onko Suomessa yleisempää kuin muualla, mutta monella työpaikalla esimerkiksi näin tapahtuu. Jotkut ovat kuin paita ja peppu, ei siihen väliin sovi kukaan. Kateeksi käy miehiä, joilla on porukat.

Syystä tai toisesta näistä ystävistä on tullut entisiä ystäviä. Älä tuppaudu seuraan äläkä syytä itseäsi. Aika suoraan nämä ilmaisevat, etteivät enää välitä olla tekemisissä kanssask. Ikävää, mutta minkäs sille mahtaa.

MullOn pari kaveria, joista toisen kans ollaan läheisiä ystäviä. Olen aina luullut että ollaan kavereita tämän toisenkin kansmutta just nyt viikonloppuna hengailtiin kolmestaan ja huomasin niin olleeni väärässä.

Nyt aattelin, että pitäkää seuranne, en halua tyrkyttää itseäni mukaan ja pilaamaan tunnelmaa. Tää toinen kaverini käyttäytyi tosi ynseästi mua kohtaan. Ei jutellut oikeastaan mulle mitään, tälle toiselle yhteiselle ystävällemme vaan. Koetin olla ystävällinen ja mukava, jutella molemmille mutta mitä sain takaisin. Hymähdyksiä, katseita ja eleitä jotka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Mä tykkään kuvata tilanteita ja ihmisiä; näissä kuvissa joita minä meistä yhdessä otin, tää yks katsoo ihan muualle kuin kameraani. Entäs kun yhteinen ystävämme otti kuvia, niissä hymyillään ja ollaan niin iloista naamaa että. Tästä tilanteesta jäi vähän huono maku suuhun. Ihmettelen, eikö tätä kaveriani yhtään omatunto soimaa. En mä vaan ilkiäis noin epäystävällisesti käyttäytyä vaikken toisesta niin välittäiskään. Mutta ainakin sain selville sen, mitä kaveruutemme tälle ihmiselle merkitsee. Ehkä voimme morjestaa ohikulkiessamme ja vaihtaa pari sanaa ihan velvollisuuden vuoksi, niinkuin olemme jo jonkin aikaa tehneetkin mutta mitään syvempää ystävyyttä tämä toinen ei ehkä sitten kanssani haluakaan. Epäilyni jo pidemmältä ajalta sai nyt selvän vastauksen. Harmi, sillä haluaisin ystävystyä paremmin hänenkin kanssaan, mutta jos toinen ei sitä selvästikään halua niin vaikeaa se on.

Kysyn, mitä kuuluu, miten töissä menee jne. Jutellaan lapsista jotka ovat keskenään kavereita, vitsaillaan ja höpötellään meille tyypilliseen tapaan, mutta sitten jos tulee näitä hiljaisia vaivautuneita hetkiä, mahdollisia piikittelyjä esim. kerran ystäväni(?) suusta kommentti, joka oli kait puoliksi tarkoitettu vitsiksi; että oletpas kyllä tylsää seuraa niin noissa tilanteissa huomaan miettiväni että no hetkinen, miksi olen niin tylsää seuraa, mitä voisin tehdä toisin.

Ja varsinkin tilanteet, joissa ollaan kolmisin, tunnen oloni erittäin ulkopuoliseksi enkä koe pääseväni keskusteluun mukaan. Yleensä kun keskustelut kääntyvät näiden kahden erittäin vahvan ihmisen kesken siihen että juttelevat lähinnä toisilleen tyyliin "oletko nähnyt sen uuden elokuvan, muistatko kun kävimme siellä yms." niin tuolloin koen olevani liikaa.

T. Ap

Minä etsisin sinuna uusia ystäviä. Nämä eivät ole oikeita, ainakaan se piikittelevä. Itse lienee tylsä itsestään epävarma kakka, haluaa olla vaan kaksin sen toisen kanssa, pelkää siis itse jäävänsä ulkopuolelle, kai, koska ei kolmen kimppa kelpaa.

Usein puheliaat ja itsevarma oloiset manipuloijat, joilla näyttää sosiaalista elämää olevan, ovat oikeasti epävarmimmat ja ilkeimmät.



Ap taas on paljon itsevarmempi, ei koe tarvetta olla vaan kaksin ja pystyy iloita toisten ystävyydestä, vaikka häntä harmittaakin että itse ei enää pääse joukkoon mukaan toisten epävarmuuden ja pelokkuuden ja ehkä ilkeydenkin vuoksi.

heitä mitenkään erikseen "huomioida". Mulla hiljainen ja ujo mieskaveri ja hänen kanssaan ei olekaan ongelmaa, koska jos on outo porukka hänelle, niin hän ihan tyytyväisenä hengailee jossain ja naurahtelee muitten jutuille eikä hänestä hengi sellaista outoa energiaa, että muut ei oikein tiedä miten pitäisi olla.

Ujot naiset on usein ongelmallisia, koska he usein tulkitsevat, että muut ei pidä heistä tai mitä milloinkin, jos eivät saa riittävästi osallistua keskusteluun (niin, että muut koko ajan jotenkin varpaillaan "huomio" ja odottelee ja hillitsee itseään). Jos on ujo, niin on. Se ei mua häiritse. Mutta sen ujon pitää sitten itsekin se ujoutensa ja sen seurakset hyväksyä eikä jotenkin olettaa, että hän saa esim. ryhmässä saman roolin ja aseman kuin joku huuliveikko.

Muuten tulee juurikin sellainen ahdistava ilmapiiri, jossa kukaan ei sitten enää tiedä miten päin pitäis olla.

Hm. Eli sinusta kaveripiirissä on hierarkia, jossa päällepasmärit ovat parempia kuin hiljaiset?

Minusta ap:n kannattaa yrittä etsiä seuraa, joka hyväksyy ja arvostaa häntä.

Mutta tässä taitaa olla tyypillinen kolmas pyörä-asetelma. Itse olen törmännyt tähän useasti lapsesta saakka. Naiset tuntuvat tykkäävän toimia pareittain ja sinä olet tässä nyt liikaa.

Varsinkin jos se yksi sinua mollaa toiselle kaverillesi niin kuulostaa vähän siltä. Hän on onnistunut sulkemaan sinut kokonaan pois "heidän" elämästään.

Sinuna olisin ystävällinen, mutta en liian tyrkky. Yrittäisin etsiä muita ystäviä ja saada itsetuntoa koholle. Voihan olla, että heille tulee ryppy ystävyyteen ja sinä taas kelpaat. Todella tylsää, kaikenkaikkiaan. Itse en ymmärrä näitä kuvioita, mutta pyrinkin olemaan riippumaton muista.

näin

Nuo kaksi naapurin rouvaa ovat löytäneet toisensa kuten pikkulikat eivätkä kaipaa kolmatta pyörää. Saattavatpa vaikka nauttia sinun kiusaamisestasi. Unohda heidät ja ala kaveerata sitten vaikka heidän miestensä kanssa, naiset nyt vaan ovat tuollaisia.

Juuri näin. Olet ap liian hyvä näille. Usko pois. Heissä on vika, ei sinussa.

Usein puheliaat ja itsevarma oloiset manipuloijat, joilla näyttää sosiaalista elämää olevan, ovat oikeasti epävarmimmat ja ilkeimmät.

Ap taas on paljon itsevarmempi, ei koe tarvetta olla vaan kaksin ja pystyy iloita toisten ystävyydestä, vaikka häntä harmittaakin että itse ei enää pääse joukkoon mukaan toisten epävarmuuden ja pelokkuuden ja ehkä ilkeydenkin vuoksi.

Tulkitsetko vilkkauden todella noin? Mikähän trauma sulla on?

Olen myös aika ujo ja hiljainen. En tutussakaan porukassa aina keksi juteltavaa ja koen nuo hiljaiset hetket tosi kiusallisiksi. Ja ajattelen heti että miettiikö toinen, miksi tuppaudun seuraan kerran en juttele.

En nyt tietty koko aikaa hiljaa ole mutta en ole suunapäänäkään äänessä. Usein tämän takia tunnen oloni ulkopuoliseksi ja tulee tunne, ettei minun seurassani viihdytä juuri hiljaisuuteni takia. Kuka nyt haluaisi tuppisuun kanssa seurustella kun maailmassa on puheliaimpiakin ihmisiä. enkä tiedä mikä muu minussa on sellaista, ettei minusta pidetä.

Eilen menin erään naapurin juttusille, kun näin hänet omalla pihallaan. Hän ei edes tervehtinyt minua, vilkaisi vain kävellessäni pihaan. Ihankuin kasvoilla olisi käynyt ilme "voi ei, mitä tuo tänne tulee." Hetki siinä juteltiin, suurimmaksi osaksi minä hänen lapsilleen. Hetken päästä hän sanoi "annahan pitää mennä sisälle". Kyllä jäi jälleen kerran vähän kurja olo. Mutta tiedänpähän etten enää tuppaudu seuraan. Mistään hiljaisesta ihmisestä ei ole kyse, joten jälleen kerran päättelin ettei hän(kään) pidä minusta.

Ehkä minä yritän liikaa. Eihän jokaisesta ihmisestä voi pitää, en minäkään. Haluaisin kuitenkin olla ihminen, josta kaikki pitää vaikka taitaa olla täysin mahdotonta. Voiko sellaista ihmistä olla olemassa?

On henkisesti tosi raskasta olla ihminen, joka koko ajan miettii miksei joku pidä minusta, mitä olen tehnyt väärin. Mitenhän siitä pääsisi eroon?

Ongelmasi on monitahoinen, mutta se osa siitä, joka johtuu asennevääristymistäsi, pystytään helposti ja nopeasti korjaamaan lyhytterapiassa.



Ujous on arvokas synnynnäinen ominaisuus, mutta itsensä pitäminen huonona ja arvottomana on opittua. Siitä voi myös oppia pois, mutta harvoin se onnistuu ilman apua.



Ap ja muutama muukin kirjoittaja toteaa osuvasti, miten raskasta on elää jatkuvan riittämättömyyden tunteen kanssa. Voitte vapautua siitä. Etsikää, niin löydätte - enkä nyt tarkoita taivaallista, vaan maallista apua :)



Myös kirjastossa kannattaa poiketa ja etsiä itsensä kehittämiseen ja tunnetaitoihin liittyviä kirjoja. Mikael Saarinen on yksi nimi, jota kannattaa pitää silmällä.