Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kaikilla töissä nykyään tulenpalava kiire?
21.06.2011 |
Vaihdon työpaikka reilu puoli vuotta sitten ja olen nyt jo ihan uupunut ja odotan lomaa kuin kuuta nousevaa. Entisessä työssä oli aina kiire ja olin jo hetken burn-outin partaalla. Vaihdoin työtä ja taas sama homma. Töitä tulee sellaista vauhtia ja pyytöjä ja vaatimuksia joka suunnalta, niin että mitään en ehdi tehdä kunnolla ja tuntuu, että en repeä joka suuntaan. Lisäksi kun olen uusi työntekijä firmassa, on minulla vielä paljon paljon opittavaa, joten asiat eivät suju ihan hetkessä, vaan joudun hakemaan tietoa ja kysymään paljon muilta.
Tuntuu, että teen töitä koko ajan ihan äärirajoilla ja jos vähänkään hellittäisin, koko homma sortuisi. Koen lisäksi, että olen saanut liian vaativia tehtäviä kireällä aikataululla. En pelkää haasteita, mutta en koska en ehdi selvittää asioita ja kenelläkään ole aikaa opettaa minua, tunnen olevani umpikujassa ja kello käy aikatulun suhteen. Valmista ei tule koska olen riippuvainen muista.
En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Tuntuisi hölmöltä mennä puhumaan asiasta esimiehelleni ja kertoa, että a. työt ovat liian vaikeita, b. töitä on ihan liikaa.
Onko ainoa vaihtoehto etsiä uutta työtä. Ja missä työssä ei olisi aina kiire?
Kommentit (30)
Mä olen kanssa IT-alalla, nyt johtajana, joka tyypillisesti mielletään tosi kiireiseksi. Totta kai työtä on ihan niin paljon kuin suostuu tekemään. Mä olen kuitenkin opetellut työnteon niin, että en vaan tee läheskään kaikkea. Yllättäen se on vaikuttanut uraan vain positiivisesti. Saan enemmän aikaan ja ylennyksiä/palkankorotuksia on tullut. Teen vain oikeasti tärkeät asiat, loput jätän tekemättä tai delegoin. Varsinkaan konsulttina ei pärjää jos pyrkii kaiken tekemään, siinä loppuu kaikki luovuus ja ajattelu tyystin. Pitää vaan miettiä mitkä ovat tärkeimmät tavoitteet ja keskittää työtehtävät niihin. Jos tulee konflikteja esimiehen kanssa, niin aina voi kysyä, että riskeerataanko tämä kaikista tärkein asia sen vuoksi, että tehdään jotain vähemmän merkityksellistä.
Aikaa ei vain yksinkertaisesti ole ajatella kuin sitä miten saa töitä tehtyä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajoittain on kiire, mutta yleensä ehdin tehdä asiat rauhassa ja ilman stressiä. Töitä on mielestäni sopivasti, kun ne eivät lopu kesken missään vaiheessa, mutta jos vaikka joudun olemaan töistä pois pari päivää sairauden tms. takia, niin homma ei kaadu niskaan, vaan saan helposti rästityöt kiinni vähän rivakammalla työtahdilla tai parilla ylityötunnilla.
Tuntuu, että kaikki nykyään valittaa töissä kiirettä. Osin valitus on varmasti aiheellista, mutta monella on valituksen syynä se, ettei kehdata kertoa totuutta, koska muut kadehtisi. Omassakin työpaikassa kaikki muut sanoo, miten on kiire, joten en uskalla ääneen sanoa, että mulla ei ole mikään kauhea kiire, vaan töitä on ihan sopivasti. Joten myötäilen sitten vaan muita, etten vaan joudu työyhteisön ulkopuolelle...
Eiköhän se kiire ole usein omasta päästä luotu illuusio. Kuinka monella jääkää muu elämä elämättä kun alituiseen hokee kuinka kiire on töissä. Ensinäkään kukaan ei jaksa päivästä toiseen kuulla, kuinka kiire jollain on. Jos on liikaa työtä mitä ei pysty lakisääteisen työajan puitteissa tekemään, niin siitä on sanottava. Oma moka, jos jää piehtaroimaan kiireeseen ja mitään ei ehdi.
Kiirehän syntyy huonosti organisoidusta työstä. Miksi kenenkään pitäisi tehdä yli äyräiden saamatta vaikka ylityökorvauksia.
Kiireellä on monet kasvot. Joillain on kiire, joillain on nimellisesti kiire.
Olen ulkomaisessa firmassa töissä. Viime vuosien aikana senioritason työntekijöitä on lähtenyt ja heitä korvattu nuorilla, jotka vasta opettelevat hommia, joten meillä senioreilla on tuplasti hommia ja työpäivät mulla yleensä 10-12 tuntisia. Palkka ok, mutta joskus joutuu viikonloppuisinkin töihin ilman erilliskorvauksia. Toisaalta on töitä, joista sinänsä tykkää.
Kaikki mehut tunnutaan kyllä ottavan työntekijästä irti. Tavoitteet kovenee ja esimies hönkii niskaan. Työntekijöitä on jatkuvasti liian vähän, mutta johto vaan katsoo milloin korttitalo kaatuu ja niin kauan kun jotenkin selvitään, niin kaikki on hyvin. Ja niinhän me selvitään, kun ei ole vaihtoehtoa, jollei halua tehdä omasta työpäivästä erittäin ankeaa. Lisäksi Yt:t pyörii joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiire on kyllä, mutten stressaa sitä. En halua työtä joka ns. Tulee valmiiksi eikä ole tekemistä.
Mutta osa ihmisistä tekee asioita kauhean hitaasti ja vaikeimman kautta. Joskus teen muiden puolesta asioita, jotka olen kyllä näyttänyt heillekin miten tehdä, mutta silti, minulla menee pari minuuttia ja toisella puoli tuntia. Kaikki ei vaan millään opi hahmottamaan asioita. Mieluummin sitten autan että kokonaisuus toimii tehokkaasti, vaikka saankin itse enmmän tekemistä.
Ja ei, yrityksissä ei ole aikaa perehdyttää hitaimpia siihen tahtiin ja niin kauan kuin he tarvitsisivat. Osa oppii niin hitaasti.
Alkakaa yrittäjäksi, sitten vasta tiedätte mitä kiire on, vapaa aikaa ei ole ollenkaan, mutta eihän siitä nyt uuvuta, päinvastoin, huonompi olisi ettei olisi töitä, koska silloin ei olisi tulojakaan. Mutta kaikista ei yrittäjäksi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu päivästä ja työpisteestä, mutta kyllähän siellä välillä saa sykkiä ihan huolella 🎡🎢🎠😄
Tammikuulla työpäivät oli käytännössä koko ajan 10-13 tunnin mittaisia ja töitä oli arkipäivien lisäksi useampana lauantaina. Jokaisella meidän tiimissä ylityötunteja 60-100 kuukaudessa. Kai se tästä taas vähän alkaa helpottaa ja omalla kohdalla palaan siihen "normaali" työaikaan, joka on vain 1-2 tuntia ylitöitä päivässä. Sehän on melkein kuin lomalla olisi.
Alue: Aihe vapaa
Olen pahoillani, mutta tällaista meillä nykyään on. Itsekin burnoutin partaalla, ihottumat kroonistuvat stressistä, jatkuva väsymys.....
Sivusta seuraten uudet työntekijät todella palavat loppuun ennen aikojaan. Nähty on.